Ero sivun ”Kenji Mizoguchi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p yl. wikiluokitus |
Anr (keskustelu | muokkaukset) p kh |
||
Rivi 21:
| ehdokkuudet = [[Kultainen leijona]] (1952, 1953, 1954, 1955, 1956), <br> [[Kultainen palmu]] (1955)
}}
'''Kenji Mizoguchi''' ({{k-ja|溝口健二|Mizoguchi Kenji}}, [[16. toukokuuta]] [[1898]] [[Tokio]] – [[24. lokakuuta]] [[1956]] [[Kioto]]) oli [[japani]]lainen [[elokuvakäsikirjoittaja]] ja [[elokuvaohjaaja|-ohjaaja]]. Hän aloitti elokuvauransa monissa pienissä tehtävissä, mutta sai ensimmäisen ohjaustyönsä valmiiksi vuonna 1923. Hän ohjasi kymmeniä [[Mykkäelokuva|mykkäelokuvia]], mutta niistä useimmat ovat kadonneet. Vuoden 1936 ''[[Osakan elegia]]a'' Mizoguchi pitää ensimmäisenä elokuvana, jossa pystyi esittämään näkemänsä maailman. Kansainvälisen läpimurtonsa hän teki kuitenkin vasta 1950-luvulla kun ''[[O’Haru – naisen tie]]'' oli palkintoehdokkaana [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]]. Hänen elokuvistaan [[Hopeinen leijona|Hopeisella leijonalla]] palkittiin sen jälkeen tehdyt ''[[Ugetsu – kalpean kuun tarinoita]]'' ja ''[[Lääninherra Sansho]]''.
== Nuoruus ==
Kenji Mizoguchi syntyi 16. toukokuuta 1898 [[Tokio]]ssa. Hän oli yksi keskiluokkaisella [[Hongō]]n alueella asuneen perheen kolmesta lapsesta. Perheen talous romahti isän yritykseen myydä [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodan]] aikana sadetakkeja armeijalle. He joutuivat muuttamaan köyhemmälle [[Asakusa]]n asuinalueelle ja antamaan adoptoitavaksi 14-vuotiaan Suzu-tyttärensä, joka myytiin vielä eteenpäin [[geisha]]ksi. Mizoguchi arvosti kovasti siskoaan ja äitiään, joka kuoli, kun Kenji oli 17-vuotias. Isäänsä hän sen sijaan alkoi tapahtumien takia vihata. Kenji sai samoihin aikoihin myös ensimmäiset [[nivelreuma]]oireensa. Sairaus vaikutti hänen loppuelämäänsä ja muun muassa hänen kävelytapaansa.<ref name="gale">''Gale Encyclopedia of Biography''.</ref><ref name="morris">Morris.</ref>
Kenji aloitti peruskoulun 1907, mutta kuuden vuoden koulunkäynnin jälkeen hänet lähetettiin [[Morioka]]an farmaseuttisetänsä oppipojaksi. Hän palasi kotiinsa vuonna 1912, jolloin hänen olisi
== Ura ==
Rivi 32:
Kōbesta Mizoguchi palasi pian koti-ikävän takia Tokioon. Hän sai työpaikan Mukojiman elokuvastudioilta. Hän aloitti näyttelijänä, mutta alkoi pian kirjoittaa puhtaaksi käsikirjoituksia ja järjestellä lavastuksia. Mizoguchi sai ensimmäisen mahdollisuutensa ohjata vuonna 1923, kun vanhat ohjaajat menivät lakkoon studion lopettaessa vanhan käytännön, jossa miehet esittävät myös naisten roolit.<ref name="gale"/><ref name="alanen476">Alanen, s. 476.</ref> Elokuvaa ''Ai-ni yomigaeru hi'' seurasi vielä saman vuoden aikana yli kymmenen elokuvaa, jotka kaikki ovat kuitenkin hävinneet. Mizoguchin studio hyllytti hänet hetkellisesti vuonna 1925 puhelintytön kanssa tapahtuneen skandaalin takia.<ref name="gale"/> Mizoguchi teki kymmeniä mykkäelokuvia, mutta niistä on pääasiassa säilynyt vain katkelmia. Hänen ainoa kokonainen elokuva 1920-luvulta on ''[[Furusato no Uta]]'' (1925).<ref name="Jacoby">Jacoby.</ref> Mizoguchin sanotaan ensimmäisissä elokuvissaan suosineen realismia ja kokeilleen ekspressionismia. Muutamat hänen elokuvistaan edustivat myös niin sanottua vasemmistolaista [[tendenssielokuva]]a (''keikō-eiga'').<ref name="alanen476"/>
Mizoguchin ja samalla koko Japanin ensimmäinen ensimmäinen äänielokuva oli vuonna 1930 ensi-iltansa saanut ''[[Kotikaupunki]]''.<ref name="gale"/> Hän teki vielä 1930-luvulla mykkäelokuvia, mutta erityisesti hänen ennen toista maailmansotaa tekemänsä äänielokuvansa nostivat hänet huipulle.<ref name="Jacoby"/> Vuoden 1936 ''[[Osakan elegia]]a'' pidetään Mizoguchin ensimmäisenä merkittävänä elokuvana.<ref name="gale"/> Hän itse piti sitä ensimmäisenä elokuvanaan, jossa oppi näyttämään elämän sellaisena, kuin hän sen näki.<ref name="morris"/> Se oli myös hänen ensimmäinen elokuvansa käsikirjoittaja [[Yoshikata Yoda]]n kanssa, jonka kanssa hän teki yhteistyötä uransa loppuun asti.<ref name="gale"/> Samana vuonna valmistunut ''[[Gionin sisarukset]]'' käsitteli Mizoguchin hyvin
Vuonna 1939 ensi-iltansa saanut elokuva ''[[Taru viimeisestä krysanteemista]]'' vahvisti Mizoguchin asemaa [[Feminismi|
=== Toisen maailmansodan kansalliset elokuvat ===
[[Tiedosto:47ronin lefilm.jpg|thumb|left|Kohtaus elokuvasta ''[[47 Roninia]]''.]]
Sota-aikana Mizoguchi ohjasi useita [[samurai]]elokuvia hallinnon propagandatarpeisiin. Hänen tuon ajan elokuviaan ovat muun muassa ''[[47 Roninia]]'' (1951 ja 1952), ''[[Miyamoto Musashi (elokuva)|Miyamoto Musashi]]'' (1944) ja ''[[Meitō Bijomaru]]'' (1945).<ref name="morris"/> ''47 Roninia'' oli pitkä, Japanin historiasta innoituksensa saanut elokuva, joka julkaistiin kahdessa osassa. Se oli aikansa kallein elokuva, ja sen tekeminen maksoi 53 000 jeniä.<ref name="gale"/> Mizoguchi
Mizoguchi ei hylännyt sodan aikana naisten asiaa ja käsitteli sitä elokuvissa ''[[Naisten voitto]]'' (1946) ja ''[[Yön naiset]]'' (1948).<ref name="morris"/> Hänen 1940-luvun merkittävin elokuvansa oli vuonna 1949 ensi-iltansa saanut ''[[Rakkauteni polttaa]]''. Mizoguchin 1950-luvun ensimmäisiä elokuvia ei arvostettu Japanissa. Niihin kuuluivat muun muassa ''[[Yuki fujin ezu]]'' (1950) ja ''[[Rouva Oyu]]'' (1951). Mizoguchin ura näytti olevan pahassa lamakaudessa siinä vaiheessa, kun hän oli varmistanut elokuvan ''[[O’Haru – naisen tie]]'' rahoituksen.<ref name="Jacoby"/>
Rivi 46:
Mizoguchi ei ollut täysin sopeutunut toisen maailmansodan jälkeen Japanin elokuva-alaan, sillä [[Eskapismi|todellisuuspakoisen]] viihteen suosio oli huipussaan ja Mizoguchi uskoi, että hänen elokuvatyylinsä oli vanhentunut. [[Akira Kurosawa]]n ''[[Rashomon – paholaisen portti]]'' -elokuvan on sanottu yllyttäneen Mizoguchia kuvaamaan ''O’Haru – naisen tien''. Se tehtiin kokonaan ilman studioiden rahoitusta, mutta se oli palkintoehdokkaana [[Venetsian elokuvajuhlat|Venetsian elokuvajuhlilla]].<ref name="gale"/>
''O’Harussa'' ja seuraavissa elokuvissaan ''[[Ugetsu – kalpean kuun tarinoita]]'' (1953) ja ''[[Lääninherra Sansho]]'' (1954) Mizoguchi loi kypsän tyylinsä, jonka [[mise-en-scène|näyttämöllepanossa]] hän käytti vaikutteita
''Lääninherra Sanshon'' jälkeen Mizoguchi teki vielä viisi elokuvaa. Viimeisenä valmistunut ''[[Punaisten lyhtyjen katu]]'' (1956) oli hänen taloudellisesti menestynein elokuvansa.<ref name="gale"/> Hän kuoli [[leukemia]]an vain muutamia kuukausia myöhemmin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://hcl.harvard.edu/hfa/films/2014aprjun/mizoguchi.html| Nimeke = The Tales and Tragedies of Kenji Mizoguchi| Julkaisu = Harvard Film Archive|Julkaisija = President and Fellows of Harvard College| Viitattu = 23.6.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Mizoguchilla oli tuolloin keskeneräisenä omaan käsikirjoitukseensa perustanut elokuvan. ''[[Osaka Monogatari]]'' -elokuvan ohjasi seuraavana vuonna [[Kōzaburō Yoshimura]].<ref name="Jacoby"/>
Rivi 53:
Mizoguchi oli elokuvataiteen merkittävimpiä kuvataiteilijoita, ja hän käytti taitavasti [[sommittelu]]a ja valoa. Hän omaksui 1930-luvulla omaperäisen kuvaustyylin, jonka piirteitä olivat pitkät [[Otos (elokuva)|otokset]], syvätarkka kuva ja korkeat [[kuvakulma]]t.<ref name="alanen476"/> Vaikka pitkät otokset ja lähikuvien puuttuminen olivatkin ominaista Mizoguchin tyylille, 1930-luvulla tehdyn ''Gionin sisarusten'' rauhallinen kuvaus eroaa huomattavasti 1950-luvulla tehdyn ''Lääninherra Sanshon'' harhailevasta kamerasta ja tarkasta näyttelijöiden [[koreografia]]sta.<ref name="Jacoby"/>
Poliittisesti Mizoguchi horjui [[feodalismi]]n ja [[feminismi]]n sekä [[militarismi]]n ja [[marxismi]]n välillä.<ref name="Jacoby"/> Hänen elokuvansa olivat silti pääsääntöisesti yhteiskunnallisia, vaikka hän tekikin sota-aikana
== Osittainen filmografia ==
| |||