Ero sivun ”Taistelu Britanniasta” versioiden välillä

443 merkkiä poistettu ,  3 vuotta sitten
kh
p (Käyttäjän 62.148.96.130 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Hattara tekemään versioon.)
(kh)
{{Taistelu
| nimi = Taistelu Britanniasta
| osa_sotaa = [[länsirintama (toinen maailmansota)|länsirintamaa]]toisen [[toinenmaailmansodan maailmansota|toisessa maailmansodassalänsirintamaa]]
| kuva = Heinkel He 111 during the Battle of Britain.jpg
| kuvateksti = Heinkel He 111 -koneita pommituslennolla Britanniaan.
| päivämäärä = [[10. heinäkuuta]][[31. lokakuuta]] [[1940]]
| paikka = [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] ja [[Englannin kanaali]]n ilmatila. Lähinnä Etelä-[[Englanti]]
| casus =
| aluemuutokset =
| komentaja1 = {{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Hugh Dowding]]<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Keith Park]]<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Trafford Leigh-Mallory]]<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Quintin Brand]]<br>{{Yhdistyneen kuningaskunnan lippu}} [[Richard Saul]]
| komentaja2 = {{Natsi-Saksan lippu}} [[Hermann Göring]]<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Albert Kesselring]]<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Hugo Sperrle]]<br>{{Natsi-Saksan lippu}} [[Hans-Jürgen Stumpff]]<br>{{Italian lippu (1861-1946)}} [[Rino Corso Fougier]]
| vahvuus1 = 600 yksipaikkaista hävittäjää<br />150 kaksipaikkaista hävittäjää<br />550 pommikonetta<ref name=tkh />| vahvuus2 = 1&nbsp;100 yksipaikkaista hävittäjää<br />350 kaksipaikkaista hävittäjää<br />1&nbsp;400 pommikonetta<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = Crhistensen, Else| Otsikko = Britannia uhattuna| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta = 2008| Numero = 12| Sivut = 46–47| Julkaisupaikka = Oslo| Julkaisija = Bonnier| Issn = 0806-5209}}</ref>
| vahvuus2 = 1&nbsp;100 yksipaikkaista hävittäjää<br>350 kaksipaikkaista hävittäjää<br>1&nbsp;400 pommikonetta<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = Crhistensen, Else| Otsikko = Britannia uhattuna| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta = 2008| Numero = 12| Sivut = 46–47| Julkaisupaikka = Oslo| Julkaisija = Bonnier| Issn = 0806-5209}}</ref>
| tappiot1 = 544 kuollutta<br />422 haavoittunutta<br />1&nbsp;547 lentokonetta<br /><br />'''Siviilit''':<br />43&nbsp;381 kuollutta<ref name="Lappalainen_189">Lappalainen 1988, s. 189</ref><br />32&nbsp;138 haavoittunutta<br /><br />175&nbsp;000 asuinrakennusta, 24&nbsp;500 teollisuusrakennusta<ref name="Lappalainen_189"/>
| tappiot2 = 2&nbsp;698 kuollutta<br />1&nbsp;887 lentokonetta<br />967 vangittua<br />638 kadonnutta
| huomautus =
| muut_taistelut =
}}
'''Taistelu Britanniasta''' ({{k-en|The Battle of Britain}}) eli [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] [[ilmasodankäynti|ilmasota]] käytiin [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] Britannian [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Kuninkaallisten ilmavoimien]] (''Royal Air Force eli RAF'') ja [[natsi-Saksa]]n [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffen]] välillä. Taistelu käytiin aikavälillä 10. heinäkuuta – 31. lokakuuta 1940. Taistelun nimi tulee puheesta, jonka pääministeri [[Winston Churchill]] piti parlamentin alahuoneessa 18. kesäkuuta 1940: ”Taistelu Ranskasta on ohitse, mutta taistelu Britanniasta on vasta alkamassa.”<ref>http://www.battleofbritain.net/0001.html Battle of Britain 1940</ref>
 
'''Taistelu Britanniasta''' ({{k-en|The Battle of Britain}}) eli [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] [[ilmasodankäynti|ilmasota]] käytiin [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] Britannian [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Kuninkaallisten ilmavoimien]] (''Royal Air Force eli RAF'') ja [[natsi-Saksa]]n [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffen]] välillä. Taistelu käytiin aikavälillä 10. heinäkuuta – 31. lokakuuta 1940. Taistelun nimi tulee puheesta, jonka pääministeri [[Winston Churchill]] piti parlamentin alahuoneessa 18. kesäkuuta 1940: ”Taistelu Ranskasta on ohitse, mutta taistelu Britanniasta on vasta alkamassa.”<ref>http://www.battleofbritain.net/0001.html Battle of Britain 1940</ref>
 
Maailman ensimmäisessä lähes yksinomaan ilmavoimien käyttöön perustuneessa kamppailussa Luftwaffe yritti saavuttaa [[ilmaherruus|ilmaherruuden]] [[Englannin kanaali]]n ja Etelä-Englannin yläpuolella. Ilmatilan hallintaa pidettiin edellytyksenä [[operaatio Merileijona]]lle eli [[maihinnoususotatoimi|maihinnousulle]] [[Englanti]]in. Taistelu jakautui Luftwaffen suunnitelman ja RAF:n vastatoimien myötä useaan vaiheeseen. Taistelu Britanniasta päättyi brittien voittoon. Sen virallinen muistopäivä Britanniassa on 15. syyskuuta.<ref name="Price">Alfred Price</ref>
===Royal Air Force (RAF)===
{{Pääartikkeli|[[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat]]}}
Royal Air Forcea eli Britannian kuninkaallisia ilmavoimia komensi [[ilmamarsalkka Sir]] [[Hugh Dowding|Sir Hugh Dowding]]. Heinäkuun 1940 alussa briteillä oli välittömässä palveluvalmiudessa 347 Hurricane-hävittäjää 29 eri laivueessa ja 199 Spitfire-hävittäjää 19 eri laivueessa. Varikoilla olevat mukaan lukien koneita oli 754. Lisäksi oli 10kymmenen laivuetta raskaita Defiant-hävittäjiä ja hävittäjiksi muunnettuja Bristol Blenheim -pommikoneita.<ref name="McKinstry"/> Laivueet oli jaettu neljään rykmenttiin (''Group''), jotka olivat numeroiltaan 10, 11, 12 ja 13. Niiden vastuualueet olivat Etelä-Wales ja Länsi-Englanti (10. rykmentti), Suur-Lontoo ja Kaakkois-Englanti (11. rykmentti), Keski- ja Itä-Englanti (12. rykmentti) sekä Pohjois-Englanti ja Skotlanti (13. rykmentti). Rykmenttien komentajina olivat Quintin Brand (10.), Keith Park (11.), [[Trafford Leigh-Mallory]] (12.) ja Richard Saul (13.). Heidän sotilasarvonsa vastasivat Parkin tapauksessa lähinnä kenraalia (Air Chief Marshal), muuten kenraalimajuria (Air Vice Marshal).
 
[[Dunkerquen evakuointi|Dunkerquen evakuoinnin]] suojaaminen oli RAF:n Britannian yksiköiden tulikoe. Hävittäjät toimivat toimintasäteensä äärirajoilla ja lukumääräistä ylivoimaa vastaan. Hävittäjät eivät voineet täysin estää Luftwaffen toimintaa tai olla näkyvästi läsnä, mikä aiheutti katkeruutta maavoimissa.<ref name="McKinstry">Leo McKinstry</ref> RAF:n taisteluhenki oli hyvä, vaikka tappiot olivat raskaita. Osa koneista menetettiin polttoaineen loppumisen vuoksi. Sama ongelma toistui saksalaisilla hävittäjälentäjillälentäjillä Britannian ilmasodassa. Kotimaan yllä taisteleminen kohotti RAF:n moraalia. Alasammutulla lentäjällä oli mahdollisuus palata yksikköönsä välittömästi tai ainakin tietoisuus hoidosta haavoittumisen sattuessa.
 
RAF:n puutteita olivat Ranskan taistelukokemuksen jättäminen huomiotta ja virallinen pitäytyminen kaavamaisissa taistelumenetelmissä, vaikka niiden heikkoudet olivat jo tiedossa. Myös henkilöiden välillä oli kitkoja, ja kiistoja käytiin tavasta käyttää laivueita. Everstiluutnantti [[Douglas Bader]] ajoi suurten muodostelmien (''Big Wing'') käyttöä yhdessä Leigh-Malloryn kanssa.
[[KuvaTiedosto:UK Radar1940.JPG|thumb|300px|Brittien tutkaverkko ilmasodan aikana.]] Laivueenkomentaja [[Adolph Malan|Adolph ”Sailor” Malan]] oli tärkein taktinen uudistaja, mutta hänen menetelmänsä tulivat käyttöön vasta 1941. Brittien etuna oli [[Chain Home]] -tutkajärjestelmä, joka mahdollisti ilmassa oleville koneille lähes viiveettömän taistelunjohdon.
 
Raskaimmat hyökkäykset kohdistuivat Parkin johtaman 11. rykmentin alueelle. Parkin periaatteena oli käyttää laivueita tarpeen mukaan ja kerätä voimat pääkohteen lähelle. Pitkin lähestymisreittiä toistetut hyökkäykset pakottivat vihollisen saattohävittäjät kuluttamaan polttoainettaan taistelemiseen. Ensisijainen tehtävä ja päämäärä oli Parkin mielestä pommitusten estäminen. Leigh-Mallory puolestaan kannatti voimien käyttöä kokonaisvaltaiseen torjuntaan, mitä Park taas piti vihollisen päämääränä RAF:n hävittäjävoimien kuluttamiseksi. Dowding ei saanut kiistaa asettumaan, mikä oli osasyynä hänen siirtoonsa muihin tehtäviin taistelun päätyttyä.
Saksalaisten lentäjien etuna oli tuore taistelukokemus. Lisäksi heidän taktiset menetelmänsä ilmataistelussa olivat parempia ja kokemuksen hiomia. Saksalaiset hävittäjälentäjät arvostelivat raskaasti ylempää johtoaan [[pommikone]]iden suosimisesta [[hävittäjä (lentokone)|hävittäjien]] kustannuksella.<ref name="Galland"/>
 
Luftwaffen taisteluun osallistuvat koneet oli jaettu kolmeen osastoon. [[Norja]]ssa ja [[Tanska]]ssa oli Luftflottekenraali l[[Hans-Jürgen eliStumpff]] lentolaivastojohtama 1,. ilma-armeija ({{k-de|Luftflotte l}})<ref>Eddy Bauer - ''Toinen Maailmansota'' osa 1 1978 ISBN 951-0-05841-6</ref> jota komensi kenraali [[Hans-Jürgen Stumpff]]. [[Belgia]]ssa ja [[Alankomaat|Hollannissa]] oli lentolaivasto 2 kenraalisotamarsalkka (''Generalfeldmarschall'') Albert Kesserlingin komennuksessa johtama 2. ilma-armeija. Tärkein oli lentolaivasto 3, jota komensi sotamarsalkka Hugo Sperrle johtama 3. Senilma-armeija, jonka tunnetuimpia lentäjiä olivat ässät [[Werner Mölders]], [[Adolf Galland]], [[Helmut Wick]] ja [[Wilhelm Balthasar]]. He olivat sodan tässä vaiheessa jo veteraaneja, joilla oli lukuisia ilmavoittoja aina [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodasta]] saakka.
 
Luftwaffe käytti [[pommikone]]itapommikoneita, [[syöksypommittaja|syöksypommittajia]], [[hävittäjä (lentokone)|hävittäjiä]] ja tiedustelukoneita. Luftwaffen koneita ei kuitenkaan ollut suunniteltu operaatio Merileijonan toteuttamisen vaatimiin strategisiin operaatioihin, vaan nopeisiin iskuihin [[Wehrmacht]]in salamasodan tukemiseksi. Tämä oli pääsyy ongelmiin, joita Luftwaffella oli saamiensa tehtävien toteuttamisessa. Esimerkiksi pommittajille ei suhteellisen lyhyen toimintasäteen vuoksi voitu valita vaihtelevia lentoreittejä puolustuksen painopisteiden välttämiseksi. Lentolaivasto 3:n pommittajien tukikohdat sijaitsivat puolikaarella, joka ulottui [[Pariisi]]n länsipuolelta Hollantiin. Tanskasta ja Norjasta tehtiin hyökkäyksiä Britannian pohjoisosiin. Syöksypommittajien tukikohdat olivat [[Lille]]n ja [[Rouen]]in kaupunkien välillä.
 
Pahin heikkous oli [[Me 109]] -hävittäjäkoneiden lyhyt toimintasäde, joka rajoitti taistelualueen noin yhteen kymmenesosaan Britteinsaarista. Toiminta-ajan maksimoimiseksi hävittäjien tukikohdat sijaitsivat Calais’n, [[Normandia]]n ja Cotentinin niemimaan alueilla mahdollisimman lähellä Englantia. Hävittäjät eivät voineet saattaa lentolaivasto 5:n. ilma-armeijan pommittajia, jotka kokivat raskaita tappioita tekemissään hyökkäyksissä.
 
Pommittajille voitiin antaa hävittäjäsuojaa vain eteläisimmässä Englannissa, joten lentokonetehtaat ja tärkeät telakat esimerkiksi [[Liverpool]]issa olivat käytännössä saksalaisten ulottumattomissa. Ilman hävittäjäsuojaa tehdyt päivähyökkäykset aiheuttivat saksalaisille sietämättömät tappiot. Yöpommituksissa taas ei saavutettu riittävää tarkkuutta. Alkuvaiheessa oli vielä ehdoton siviilikohteiden pommituskielto.
 
==Royal Air Forcen hävittäjät==
[[KuvaTiedosto:Supermarinespitfire.JPG|thumb|Spitfire, varhainen malli Mk I]]
 
* [[Boulton Paul Defiant]]. Kaksipaikkainen hävittäjä, jossa oli neljä taka-ampujan käyttämää konekivääriä. Defiant oli pettymys, koska taka-ampumon painon vuoksi ne olivat kömpelöitä eikä niissä ollut lainkaan eteenpäin ampuvia aseita. Koneet siirrettiin nopeasti yöhävittäjiksi Blenheim I F -koneiden rinnalle.
* [[Supermarine Spitfire]] -hävittäjä. Keskikorkeuksissa ketterämpi kuin Bf 109, mutta hävisi nousukyvyssä. Joistakin heikkouksistaan huolimatta Spitfire on usein arvioitu parhaaksi taistelussa Britanniasta käytetyksi hävittäjätyypiksi.
 
Brittikoneet oli varustettu [[Rolls-Royce Merlin]] III -moottorilla, joissa oli kaasutin. Suora syöksyynlähtö aiheutti negatiivisen kiihtyvyyden, joka katkaisi polttoaineen virtauksen Merlin-moottorin kaasuttimelle sammuttaen moottorin hetkellisesti. Saksalaiskoneiden lentäjillä oli ahdistettuna tapana paeta syöksyyn, johon brittilentäjät eivät voineet välittömästi seurata. Bf-109:n ohjaimet tosin olivat oikaisussa hyvin raskaat. Matalalla tehdyn syöksyn seurauksena oli usein syöksyn jatkuminen maahan asti.<ref>Valtonen 1999 s. 232−233</ref>
 
Sekä Spitfiren että Hurricanen ketteryys ja hyvä ohjattavuus tuottivat voittoja briteille. Spitfiren siipi tuotti paremman nostovoiman. Sen suunnittelu esti elliptisen siiven arvaamattoman sakkaamisen ja kaatumisen syöksyyn, mikä oli vaarana Bf 109 -koneilla. Lisäksi brittihävittäjät olivat hyvin aseistettuja. Kahdeksan konekivääriä olivat tulinopeudeltaan tehokkaammat kuin Bf 109:n kaksi kiväärikaliiberista runkokonekivääriä (MG 17) ja kaksi 20 mm:n siipitykkiä (MG FF), joiden rumpulippaiden kapasiteetti oli pieni. Runkoon sijoitettujen konekiväärien kohdistaminen oli helpompaa. Tykin ammusten osumateho oli parempi kuin konekiväärin. Konekivääreillä osuminen oli helpompaa suuren tulinopeuden ansiosta. De Wilde -sytytysluotien käyttöönotto paransi tuhovaikutusta.
Yhdysvaltalainen Hurricane-laivueessa ''Eagle Squadron'' lentänyt William Dunn saavutti kolme pudotusta. Myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen maansa hävittäjä-ässä toisessa maailmansodassa lentäessään Spitfire Mk II -konetta.<ref name="Price"/> Majuri [[Adolph Malan]] oli menestyksekkäin eteläafrikkalaisista. Hän saavutti taistelussa Britanniasta 21 pudotusta, joista kuusi oli jaettua. Hän oli merkittävä taktikko. Uusiseelantilainen luutnantti Alan Deere pudotti 15 konetta, joista kaksi oli jaettuja ilmavoittoja. Tuleva irlantilainen ässä [[Paddy Finucane|Brendan ”Paddy” Finucane]] (yhteensä 26 täyttä ja kuusi jaettua ilmavoittoa) pudotti taistelussa Britanniasta yhden koneen. Kanadalaisia pilotteja oli mukana taistelussa, koska Kanada oli ulkopolitiikassaan Yhdistyneen kuningaskunnan alainen. Australialla ja Uudella-Seelannilla oli omat ilmavoimat, mutta myös niiden lentäjiä oli vapaaehtoisina mukana. Eniten ilmavoittoja RAF:n riveissä tuona aikana (heinäkuusta lokakuuhun 1940) saavutti [[Eric Lock]], 23 kappaletta.
 
[[KuvaTiedosto:Piloci 303.jpg|thumb|left|RAF:n puolalaisen 303. lentolaivueen lentäjiä]]
 
==Lukumääriä==
 
==Taustaa==
''{{Pääartikkeli |[[Operaatio Seelöwe]]''}}
[[KuvaTiedosto:Battle of britain air observer.jpg|thumb|280px|left|Ilmatilan tähystäjä lontoolaisen rakennuksen katolla. St. Paulin katedraali taustalla.]]
 
[[Puolan offensiivi]]ssa ja [[taistelu Ranskasta|taistelussa Ranskasta]] [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]] oli osoittanut tehokkuutensa. Saksan diktaattori [[Adolf Hitler]] ja Luftwaffen komentaja [[Hermann Göring]] uskoivat sen pystyvän tuhoamaan Britannian ilmavoimat. 15. syyskuuta 1940 Saksan oli tarkoitus tehdä maihinnousu Englantiin. Sitä ennen saksalaisilla olisi kuitenkin oltava ehdoton ilmaherruus.
 
== Sotatoimet ==
Taistelu Britanniasta on voitu jakaa viiteen osaan.
 
Hitler antoi 16. heinäkuuta 1940 yleisohjeen nro 16 ''Seelöwe''. Taistelun ensimmäinen vaihe oli silloin jo käynnissä.
 
===Ensimmäinen vaihe===
Ensimmäisessä vaiheessa 10. heinäkuuta – 7. elokuuta saksalaisten tarkoitus oli houkutella RAF:n hävittäjät taisteluihin. Pian RAF luopui nopeasti voimia kuluttavista hyökkäyksistä pelkkiä hävittäjämuodostelmia vastaan. Laivueet vedettiin pois rannikon läheisiltä lentokentiltä, jossa ne olivat maassa alttiina hävittäjien tekemille matalahyökkäyksille. Luftwaffen taktinen paremmuus tuli ilmi. RAF:n Defiant-hävittäjän heikkoudet tulivat ilmi, ja ne siirrettiin yöhävittäjiksi.
 
Samanaikaisesti Luftwaffe hyökkäsi laivaliikennettämeriliikennettä vastaan. Stuka-syöksypommittajat osoittautuivat helpoksihelpoiksi maaliksimaaleiksi hävittäjille, mikä aiheutti kitkaa hävittäjälennoston suhteissa sekä pommitusvoimiin että ilmavoimien johtoon, jolle sodan alussa menestynyt Stuka oli ollut tärkeä propagandaväline. Kiistoja käytiin erityisesti siitä, pitäisikö hävittäjien toimia pommittajien välittömässä läheisyydessä, mikä kohotti pommitusmiehistöjen moraalia, vai vapaasti pommittajien lähestymisreiteillä, mikä salli hyökkäävän ja aloitteellisen toiminnan hävittäjän vahvuuksia käyttäen. Taistelun ensimmäisen vaiheen aikana suoritettiin loppuun 24. heinäkuuta 1940 Luftwaffen voimien keskitys.
 
===Toinen vaihe===
Toisen vaiheen varsinaisena aloituksena pidetään Göringin 13. elokuuta aloittamaa [[Adlerangriff]]-suurhyökkäystä ({{k-fi|Kotkahyökkäys}}) RAF:n tukikohtia vastaantukikohtiin.
 
23. elokuuta saakka hyökkäyksiä tehtiin tutka-asemia ja lähimpiä hävittäjätukikohtia vastaan. Hyökkäykset lentokentille olivat vaikeita jaaiheuttaen tappiollisia tehtäviätappioita ilmatorjunnan ja hyvän naamioinnin vuoksi.<ref name="GAL">Galland</ref> Norjasta ja Tanskasta käsin toimivat pommittajat kärsivät suuria tappioita ja lentolaivasto 5. ilma-armeija vedettiin pois taistelusta. RAF:n lentäjät olivat jatkuvien taistelujen vuoksi kestokykynsä rajalla.<ref name="Kershaw">Kershaw s. 169–188</ref> Myös saksalaislentäjillä rasitus oli äärimmäistä erityisesti hävittäjälentäjillä, jotka suorittivat jopa viisi tehtävää päivässä.<ref name="Kershaw"/>
Ventnorin tutka-asema [[Wightsaari|Wightsaarella]] tuhoutui näissä hyökkäyksissä. Sen menetys onnistuttiin salaamaan ja tilalle tuotiin liikkuva tutkayksikkö.
 
Neljännessä vaiheessa 24. elokuuta hyökkäykset kohdistettiin [[Lontoo]]seen. Tämä oli seurausta Luftwaffen pommitusmuodostelman erehdyksestä, jossa pommitettiin siviilikohteita. Winston Churchill määräsi kostohyökkäyksen [[Berliini]]in. Adolf Hitler puolestaan määräsi kostohyökkäyksiä Lontooseen vastoin aiempaa käskyään.<ref name="Toinen maailmansota">''Toinen maailmansota''</ref> Saksalaisten tarkoitus ei ollut samanaikaisesti vähentää brittien ilmapuolustukseen kohdistuvaa painetta, mutta Luftwaffen voimat eivät riittäneet molempiin tehtäviin tehokkaasti.
 
Ensimmäinen merkittävä ”Blitz” (''salama'') eli Britannian kaupunkien pommitus (Blitz) tehtiin 7. syyskuuta noin 600 pommikoneen voimalla. Pommitukset saavuttivat huippunsa 15. syyskuuta, jolloin Luftwaffe pommitti kaupunkia yli 1&nbsp;000 pommikoneen voimalla. Luftwaffe menetti tässä yhdessä iskussa 56 lentokonetta ja RAF 26. Luftwaffe luopui myöhemmin päivänvalossa suoritettavista pommituslennoista.
 
Blitz-pommitukset jatkuivat 1. lokakuuta saakka. Toiminta ja torjunta kohdistui Lontoon ympäristöön, mikä antoi briteille tilaisuuden siirtää laivueitaan lepoon. Vastaavasti taistelualueelle tuli levänneempiä yksiköitä määrävahvuisina maan muilta puolustusalueilta.
Viidennessä vaiheessa tehtiin yöpommituksia, jotka eivät johtaneet tulokseen siviilien moraalin tai maan sodankäyntikyvyn lamauttamiseksi.
 
Merkittävin yöpommitus tehtiin [[Coventry]]yn 14. marraskuuta 1940, kun Luftwaffen milteilähes 500 yöpommittajaa iskivätiski kaupunkiin surmaten 500 siviiliä ja tuhoten valtavia alueita. Pommittajat hyökkäsivät saman yön aikana kolme eri kertaa pudottaen kaupunkiin 1&nbsp;200 pommia, 30&nbsp;000 palopommia ja 50 laskuvarjomiinaa.<ref>Hyvönen s. 118</ref> Saksalaisilla oli käytössä alkeellinen radiosuunnistusjärjestelmä ''Knickebein'' (”pihtikinttu”). Lähes 5&nbsp;000 kotia ja 75 prosenttia kaupungin teollisuudesta tuhoutui. Päämaalina pommituksessa oli kaupungin sotateollisuus, varsinkin sen tärkeä lentokoneteollisuus. Yötorjunta oli kehittymätöntä, mutta eri syistä johtuvat onnettomuudet olivat hyökkääjälle yhtä suuri riski kuin torjunnan vaikutukset.
 
SaksalaistenSaksan sodanjohto syytti päiväpommitusten epäonnistumisesta hävittäjäyksiköitä. Göring esitti virheellisesti, että hävittäjät olisivat kieltäytyneet pommittajien saattotehtävistä.<ref name="GAL"/> Kolmasosa hävittäjistä määrättiin muutettaviksi hävittäjä-pommittajiksi. Tämä heikensi moraalia ja nosti edelleen jännitteitä ylimmän johdon ja laivueiden esimiesten välillä.
 
Molemmat osapuolet olivat järjestäneet meripelastuspalvelun, joka poimi alasammutut lentäjät tehokkaasti. Molemmilla oli muunneltuja torpedoveneitä ja erilaisia nopeita rannikkoaluksia nimenomaan pelastustehtäviä varten, koska koulutetut lentäjät olivat tärkeitä. Myös vastapuolen miehistöä saatettiin pelastaa, mikä tietenkin vei pelastetun sotavankeuteen.
 
===Saksalaiset luopuvat maihinnoususta===
Luftwaffe ei onnistunut tuhoamaanhankkimaan RAF:ntavoitteeksi voimiaasetettua ilmaherruutta, ja lähestyvä syksy ja talvi tekivät maihinnousuyrityksestä käytettävissä olevilla aluksilla vaarallisen. 17. syyskuuta oli asetettu takarajaksi. Toisaalta Hitler toivoi edelleen erillistä aselepoa Britannian kanssa, mutta myös hänen aikeensa hyökkäyksestä Neuvostoliittoon vaikutti ratkaisevasti päätöksessä luopua maihinnousuyrityksestä.
 
Taistelun kuluessa RAF:n pommikoneet ja Britannian rannikkolennosto ({{k-en|Coastal Command}}) pommittivat satamiin koottuja maihinnousualuksia ja itse satamia. Syyskuussa britit havaitsivat, että aluksia oltiin siirtämässä pois.<ref name="Toinen maailmansota"/>
 
=== Talven aikainen ilmasota ===
[[KuvaTiedosto:British and German aircraft a dog fight.jpg|thumb|Brittiläisten ja saksalaisten lentokoneiden käymän taistelun jättämiä tiivistysjuovia taivaalla 18. syyskuuta 1940]]
Ilmasota jatkui laimentuneena vielä toukokuuhun 1941 asti. Lokakuussa 1940 Belgiaan saapui Italian ilmavoimien yksikkö, joka hyökkäili Luftwaffen tukena Etelä-Englantiin. Talven aikana operaatiot Blitz ja Adlerangriff eivät kuitenkaan enää saavuttaneet aikaisempaa tehoaan. Talven aikana kumpikin osapuoli menetti noin 200 konetta. Luftwaffen ilmaiskut jatkuivat toukokuuhun 1941, mutta BritanniaBritanniassa ei enää kokenutkoettu vuoden 1940 syksyllä tapahtuneen kaltaista tuhoa. Tilanne oli nyt RAF:n hallinnassa eikä Luftwaffe kyennyt enää aiheuttamaan kriittisiä tappioita. Päinvastoin se kärsi itse koko ajan tappioita, joihin ei olisi ollut varaa ajatellen tulevaa suurhyökkäystä itään. Talviolosuhteiden vuoksi saksalaisten hyökkäysten tarkkuus kärsi. Toukokuussa Englannin pommitukset eivät enää olleet suuri uhka. Jatkuvat ilmaiskut vaihtuivat epäsäännöllisiksi pommituksiksi.
 
== Taistelun seuraukset ==
Saksan ilmavoimat menettivät 31. lokakuuta mennessä yli 1&nbsp;700 hävittäjä- ja pommikonetta. Brittien tappiot jäivät 1&nbsp;400 lentokoneeseen. Lisäksi Luftwaffe menetti lukuisia lentäjiä vankeina, kun taas alasammutuista koneista pelastautuneet britit päätyivät useimmiten turvallisesti omien puolelle. Ilmasotaa ja sen ratkaisevaa merkitystä kuvasi Winston Churchill:
: ”''Ihmisten välisissä yhteenotoissa eivät niin monet koskaan ole olleet kiitollisuudenvelassa niin harvoille.”<ref>http://www.winstonchurchill.org/i4a/pages/index.cfm?pageid=420</ref>
 
Churchill tarkoitti tällä paitsi hävittäjistöähävittäjälentäjiä, niin myös ilmavalvonnan henkilöstöä, joista useita palkittiin ja keskeisimpiä aateloitiin. Churchill ei tutkan salaamissyistä voinut mainita ilmavalvontaa tässä puheessa.<ref>Saura s. 112</ref>
 
Ennen taistelua Britanniasta ei tiedetty minkälaisia tuhoja modernin ilma-aseen pommituksista voisi suurkaupungeille aiheutua. Arveltiin, että jopa 700&nbsp;000 saattaisi kuolla ja yli miljoona haavoittua.{{lähde}} Kaupunkilaiset lähettivät lapsensa turvaan maalle ja Kanadaan. Viimeksi mainittu kuitenkin lopetettiin, kun saksalaiset upottivat yhden lapsia kuljettaneista laivoista Atlantilla. Kaikkiaan lapsia siirrettiin yhteensä kaksi miljoonaa. Metroasemille rakennettiin ensiapukeskuksia ja käymälöitä sekä varattiin ruokaa. Saksalaisten pommitukset Britannian taistelun aikana surmasivat noin 27&nbsp;450 siviiliä.
 
Hugh Dowding ja Keith Park siirrettiin toisiin tehtäviin. Erityisesti Leigh-Mallory syytti Parkia siitä, että hän koki taistelun henkilökohtaisena eikä pyytänyt ajoissa apua hänen johtamaltaan rykmentiltä. Park puolestaan epäili Leigh-Malloryn vitkastelleen tahallisesti avun lähettämisessä sitä pyydettäessä. Dowding ei saanut kiistoja ratkaistuksi, mutta hän oli jo varsin iäkäs ja taistelu kulutti häntä henkisesti. Lisäksi hänen täytyi puolustaa hävittäjäasetta poliittisesti sekä ennen sotaa että sen aikana. Hän joutui vastustamaan esimerkiksi suuntausta, jossa kaksimoottorisilla hävittäjillä olisi ollut keskeinen osa, vaikka taistelukokemus jo osoitti muuta.<ref>McKinstry: ''Spitfire''</ref> Dowdingin tilalle RAF:n johtoon nousi [[Sholto Douglas]]. Tämä käytti hävittäjävoimia virheellisesti maahyökkäyksiin, joiden vaikutus oli vähäinen. Hyökkäykset aiheuttivat tappioita ja lentäjien moraali laski. MuunNäissä tehtävissä saivat ilmatorjuntatulessa surmansa muun muassa Spitfire-ässät Eric Lock ja [[Paddy Finucane|Brendan Finucane]] kaatuivat näissä tehtävissä ilmatorjuntatulen seurauksena.
 
Taistelu vaikutti siihen, että Britanniassa pidettiin vahvoja päivähävittäjävoimia, vaikka strategisia päiväpommituksia ei maahan enää tehty ja koneita olisi tarvittu kipeästi muilla sotanäyttämöillä.<ref>McKinstry:''Hurricane'' s. 264–265</ref> Luftwaffen keskuudessa oli vahva tunne puolustuskannalle siirtymisestä. Kiistat pommituslennoston vaikutuksesta koko Luftwaffeen jatkuivat edelleen, sillä kasvava hävittäjistön tarve oli jo nähtävissä.<ref>Galland s. 126, 163, 221</ref>
*http://www.cieldegloire.com/005_szczesny.php {{fr}}
 
=== Viitteet ===
{{viitteet|sarakkeet}}
 
* ''Spitfire - A Portrait of a Legend''.(englanniksi) - Leo McKinstry 2008 John Murray Publishers
 
=== ElokuviaMuuta ===
* [[Taistelu Englannista (elokuva)|''Taistelu Englannista'']], [[Michael Caine]]n elokuva vuodelta [[1969]]
* ''Pilviin piirretty'', [[Jan Sverák]]in elokuva vuodelta [[2001]]
 
=== Musiikkia ===
* Natsi-Saksan propagandalaulu ”Bomben auf Engeland”
* ”[[Aces High (kappale)|Aces High]]”, [[Iron Maiden]]in kappale vuodelta 1984.
 
=== Tietokonepelejä ===
* ''Their Finest Hour: Battle of Britain'', [[Lucasarts]]in (1990) lentosimulaattori [[Microsoft Windows]]ille ja [[Amiga]]lle.
 
Rekisteröitymätön käyttäjä