Ero sivun ”Luonto (mytologia)” versioiden välillä

Jos ihmisellä on heikko luonto, hän voi loitsuin kutsua itselleen luontoa tai karaista ja voimistaa luontoaan. Luontoa kutsuttiin myös [[kade|kateita]], vihollisia ja sairauksia vastaan, ja antamaan lisää ruumiillisia, henkisiä tai yliluonnollisia kykyjä. Loitsuissa luontoa kutsutaan nousemaan [[lovi|lovesta]] ja syvästä paikasta, ilmeisesti [[vainajala]]sta. Luontoa kutsutaan usein myös [[:wiktionary:fi:hako|haon]] eli uppopuun alta. Tämä kertoo Martti Haavion mukaan siitä, että lovi sijaitsee veden pohjan alapuolella samaan tapaan kuin saamelaisten [[Saivo]]-vainajala. Joskus taas luontoa kutsutaan nousemaan "haudan alta", joka sekin viittaa siihen, että luonto on vainajalasta. Erään tiedon mukaan luontoaan saattoi karaista siten, että kohotti juhlayönä järvestä hakoa ja kutsui loitsulla luontoaan. Luontoa puhuteltaessa hänet ilmaistaan usein [[haltija]]ksi ja ''synnyksi''. Tässä synty merkitsee joko myyttistä [[syntysanat|syntyä]], esivanhemmanesi-isän sielua [[syntyinen|syntyistä]] tai molempia.