Vesipuhvelit syövät ravinnokseen ruohokasveja ja muita puuvarrettomia maa- ja vesikasveja. Vesipuhvelin luontaista asuinseutua on [[Aasia]], jossa niitä elää 95 % populaation koosta, mutta niitä voi tavata puolivilleinä myös [[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikasta]], [[Lähi-itä|Lähi-idästä]] ja [[Eurooppa|Euroopasta]], jonne ihmiset ovat niitä aikojen saatossa siirtäneet. [[Australia]]n [[Pohjoisterritorio]]ssa elää luonnonvaraisina satoja tuhansia vesipuhveleita, joiden esivanhemmatesi-isät jätettiin alueelle villiytymään paikallisten varuskuntien lähdettyä pois 1800-luvulla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nurminen, Matti (toim.)| Nimeke = Maailman eläimet: Nisäkkäät 2 | Vuosi = 1987 |Sivu =104| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-30-6531-6 }}</ref> Vesipuhvelit voivat elää luonnossa noin 25-vuotiaiksi ja vankeudessa 29-vuotiaiksi.
Vesipuhvelit elävät 10–20 yksilön laumoissa, jotka toisinaan liittyvät isommiksi laidunlaumoiksi. Ne yrittävät välttää kuumuutta ja ruokailevat mieluusti varhain aamusta ja illalla. Niillä on tapana vilvoitella keskipäivällä vedessä tai mudassa. Villit vesipuhvelit elävät korkearuohoisissa tiheiköissä ja viidakoissa soiden lähettyvillä. Etelämpänä ne asustavat jokseenkin kovaperäisemmällä maalla.
==Lisääntyminen==
Vesipuhvelit saavuttavat sukukypsyyden noin 3–3,5 vuoden iässä ja [[Tiineys|kantoaika]] voi vaihdella välillä 300–340 päivää. [[Pariutuminen]] tapahtuu yleensä sadekauden lopulla ja ne saavat yleensä yhden vasikan noin kahden vuoden välein maalis–toukokuussa.
== Vesipuhveli Euroopassa ==
Vesipuhvelin fossileja on löydetty Euroopasta [[Pleistoseeni|pleistoseeniajalta]]. Ilmaston muutoksen myötä laji katosi pitkäksi aikaa, kunnes se omaksuttiin kotieläimenä jälleen. Sen katsotaan levinneen muun muassa [[Mesopotamia|Mesopotamian]] kautta [[Kaakkois-Aasia|Kaakkois-Aasiasta]]. Leviämisreiteistä on vaihtelevia käsityksiä: On esimerkiksi esitetty, että [[hunnit]] olisivat tuoneet lajin [[Pannonia|Pannonian]] kautta. Tätä vastaan on tosiasia, että Euroopassa on jokityypin eläimiä, eikä kiinalaisia suopuhveleita, joita on todettu hunneilta. Toisaalta esitetään, että laji olisi levinnyt [[Arabit|arabien]] välityksellä Lähi-idän kautta. Puhveleja on kasvatettu perinteisesti eräissä [[Balkan|Balkanin]] maissa, mutta merkittävimmin [[Italia|Italiassa]].<ref name=":0" />
