Ero sivun ”Sydän” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 192.89.32.217 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Juho Mehtätalo tekemään versioon.
Rivi 50:
==== Impulssinjohtojärjestelmä ====
{{Pääartikkeli|[[Impulssinjohtojärjestelmä]]}}
Sydän pystyy sykkimään ilman ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä vaikka sitä hermottaakin [[autonominen hermosto]]. Sydämen sykkeen aiheuttavat solmukesolut (sinus- ja eteis-kammiosolmukkeen solut), jotka [[depolarisaatio|depolaroituvat]] (aktivoituvat) itsestään ja aiheuttavat näin [[aktiopotentiaali|aktiopotentiaaleja]]. Nopeimmin depolaroituminen tapahtuu yleensä [[sinussolmuke|sinussolmukkeessa]], joka sijaitsee sydämen oikeassa eteisessä lähellä yläonttolaskimoa. Solmukesolujen [[lepopotentiaali|lepojännite]] on normaalia pienempi (normaalisti noin −80 mV, solmukesoluissa jopa vain −55 mV). Solujen solukalvo lisäksi läpäisee muita sydänlihassoluja paremmin [[natrium]]ia, jolloin solun sisään vuotava natrium saa solun muutenkin pienen jännitteejännitteen helposti nostettua kynnysarvoon, josta seuraa [[kalsium|kalsiumin]] vapautuminen sytoplasmaan [[endoplasmakalvosto|sarkoplasmaattisesta kalvostosta]] ja solun supistuminen.
 
Ulkopuolinen [[hermosto]] ja [[hormoni]]t joko nopeuttavat tai hidastavat impulssien tahtia ja samalla sydämen lyöntitiheyttä. Jos [[sinussolmuke]] ei jostain syystä laukaise aktiopotentiaalia, sitä voi korvata jokin impulssijärjestelmässä myöhemmin olevista kohdista (eteis-kammiosolmuke tai kammioiden väliseinässä kulkevat Purkinjen säikeet). Sydämen syke on kuitenkin sitä hitaampaa, mitä kauempana sinussolmukkeesta impulssit kehittyvät.
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Sydän