Ero sivun ”Symbolismi (kirjallisuus)” versioiden välillä

Eräänä symbolistisen liikkeen johtohahmona voidaan pitää [[Charles Baudelaire]]a (1821–1867). Baudelairen ''[[Pahan kukkia]]'' ({{k-fr|Les Fleurs du mal}}) on merkittävä symbolistinen runokokoelma, joka julkaistiin vuonna 1857, jo ennen symbolismin varsinaista aikakautta. Nimensä mukaisesti sonettimuotoon kirjoitettu kokoelma käsitteli ristiriitaisesti pahasta ja rappiosta löytyvää kauneutta sekä yhdisteli myyttejä ja mystiikkaa kaupunkielämän todellisuuksiin.<ref name="seitsemäntoista">http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_mo_kumous.htm</ref><ref name="yhdeksäntoista">Maarit Berg, Satu Kiiskinen, Markku Soikkeli: Äidinkielen ja kirjallisuuden lähde, 2006, s.352-353</ref> Teoksessa tulee myös esille usko luonnon ja sielun väliseen yhteyteen, erityisesti runossa ”Vastaavuuksia”.<ref name="kaksikymmentäkolme">http: //kolmenmintaskuin.wordpress.com/2008/11/</ref>. Runossa Baudelaire kuvaa tavanomaisia esineitä ja tapahtumia siten, että niistä jokaisella on oma korkeampi merkityksensä, vastaavuutensa.<ref name="kahdeksan" /> Muutoin kokoelman irvokkaat runot herättivät aikanaan skandaalin, joka edisti teoksen leviämistä yhä suurempaan tietoisuuteen<ref name="kahdeksantoista">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kirjallisuus+hyvän++ja+pahan+hampaissa/HS20020217SI1KU02vst | Nimeke = Kirjallisuus hyvän ja pahan hampaissa | Tekijä = Helena Sinervo | Tiedostomuoto = | Selite = kirja-arvio | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 17.2.2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = }}</ref>. Baudelairea pidetään myös [[modernismi]]n eräänä alullepanijana. Hän kuului Stéphane Mallarmén ja Paul Verlainen ohella niin sanottuihin dekadentteihin.