Ero sivun ”Symbolismi (kirjallisuus)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korj 2 |
korj viite 3 |
||
Rivi 5:
== Symbolismin synty ==
Symbolismi syntyi kirjallisena tyylisuuntana 1880-luvulla Ranskassa, vaikka sen ideoita ja esteettisiä ajatuksia voidaan löytää jo 1800-luvun puoliväliltä.<ref name="kaksi">{{Verkkoviite|Osoite=http://science.jrank.org/pages/8105/Symbolism.html/|Nimeke=Symbolism|Julkaisija=Science Encyclopedia}}</ref><ref name="yksitoista" /> Symbolistiliike sai muodollisesti alkunsa vuonna 1886, kun ranskalainen [[Jean Moréas]] (1856–1910) julkaisi symbolismin manifestin pariisilaisessa ''[[Le Figaro]]'' -lehdessä.<ref name="kolme">{{Verkkoviite|Osoite=http://science.jrank.org/pages/11376/Symbolism-Symbolism-in-French-Literature.html|Nimeke=Symbolism in French Literature|Julkaisija=Science Encyclopedia}}</ref><ref name="kahdeksan"/> Moréasin [[manifesti]]lla oli monia tarkoituksia: se antoi suunnan modernille runoudelle sekä auttoi nuoria kirjailijoita ja runoilijoita löytämään [[Legitimiteetti|hyväksyttävän]] kulttuurin perinteisen [[Ranskan akatemia]]n ulkopuolelta.<ref name="kolme" /> Ranskalainen symbolismi oli [[Lyriikka|lyriikan]] vallankumous etenkin runoudessa.<ref name="kolmetoista">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/16_1800-luku/4_ranska_sym/|Nimeke=Symbolismin kumous|Julkaisija=Jyväskylän yliopisto|Tekijä=Niemi-Pynttäri, Risto & Teppo, Juha}}</ref><ref name="viisi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.questia.com/library/art-and.architecture/symbolist-movement.jsp|Nimeke=Symbolist Movement|Julkaisija=Questia}}</ref> Se oli vastareaktio realismille, naturalismille ja impressionismille.<ref name="kahdeksan" /><ref name="kaksi" /> Symbolismi keskittyi ensin Pariisiin, mutta liikkeeseen vaikuttivat monet kirjailijat muualtakin, kuten belgialainen [[Maurice Maeterlinck]], kreikkalainen Jean Moréas ja amerikkalainen [[Stuart Merrill]]. Pian kirjallisuusliike levisi muuallekin maailmaan, muun muassa [[Saksa]]an, [[Italia]]an, [[Espanja]]an, [[Belgia]]an, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], [[Englanti]]in ja [[Venäjä]]lle.<ref name="kaksi"/><ref name="yksitoista" /> Symbolistit perustivat useita lehtiä, kuten ''[[Le Symboliste]]'', ''[[La vogue]]'' ja ''[[Le Décadence]]'', joissa he julkaisivat uusia töitään. Pitkäikäisin oli ''[[Le mercure de France]]'', joka muutosten jälkeen on edelleen olemassa.<ref name="kolme"/> Ranskalainen runoilija [[Stéphane Mallarmé]] oli symbolistisen liikkeen teoreetikko ja johtaja, jonka ympärille runoilijat kerääntyivät vuosina 1885–1895. Suuntauksen katsotaan olevan hallitseva tuona ajanjaksona.<ref name="kaksi"/><ref name="kuusi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.textetc.com/modernist/symbolism.html|Nimeke=Symbolist Movement|Julkaisija=Textetc.com}}</ref><ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref>
=== Symbolistit ja dekadentit ===
Symbolisteja kutsuttiin ensin [[Dekadenssi|dekadenteiksi]] heidän rajoja rikkovan elämäntyylinsä ja runoutensa vuoksi. Tavoitellessaan uusia alueita runoudelle he kuvasivat ihmisten yöpuolta ja ihailivat häpeällisenä ja saastaisina koettuja asioita.<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref> Moréas halusi erottaa termin ”symbolismi” muista ajan moderneista kirjailijoista ja taiteilijoista, joita hän nimitti ”dekadenteiksi”.<ref name="kolme"
== Symbolismin aatteet ja yhteiskunnallinen tilanne ==
Rivi 18:
Sana symbolismi on peräisin kreikan kielen sanasta ''symballein'', joka tarkoittaa ”heittää yhteen”. Symbolismissa on siten kyse kahden asian yhdistämisestä. Tyylikauden runot sisälsivät runsaasti [[Metafora|metaforia]] ja vertauksia, joiden avulla kuvattiin ilmiötä, tunnetta tai aatetta, kuten lintujen yksinäisyyttä Charles Baudelairen runossa ”Albatrossi”.<ref name="viisitoista">Simon Beesley, Sheena Joughin, 1900-luvun kirjallisuus, 2001</ref> Taiteella ei pyritty enää jäljittelemään todellisuutta, ja realismin ja naturalismin suosimasta [[Mimesis|mimeettisyydestä]] luovuttiin.<ref name="yhdeksäntoista">Maarit Berg, Satu Kiiskinen, Markku Soikkeli: Äidinkielen ja kirjallisuuden lähde, 2006, s. 352–353</ref><ref name="seitsemäntoista">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/16_1800-luku/4_ranska_sym/ | Nimeke = Symbolismin kumous | Tekijä = Risto Niemi-Pynttäri & Juha Teppo | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Euroopan kirjallisuushistoria | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = }}</ref> Nähtävän todellisuuden sijasta haluttiin kirjoittaa henkilökohtaisista aistikokemuksista sekä alitajuisten ja havaittavan maailman takaa löytyvistä asioista. Runoilijoiden omista mielleyhtymistä syntyneiden symbolien vaikeaselkoinen merkitys saattoi jäädä useilta ymmärtämättä.<ref name="kaksikymmentäkaksi">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.answers.com/topic/symbolism | Nimeke = symbolism | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Answers.com | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Answers Corporation | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Symbolistirunoilijat saivat [[inspiraatio]]nsa usein unista, vanhoista [[Myytti|myyteistä]] tai mielikuvitusta käyttämällä.<ref name="kolme"
Tyypillisiä symbolismin tyylipiirteitä olivat uusien sanojen, lausemuotojen ja hämmentävien mielikuvien käyttö sekä ajan, juonen ja runoilijan häivyttäminen kokonaan pois<ref name="kuusi">http://www.textetc.com/modernist/symbolism.html</ref>. Runot olivat musiikinomaisia, ne olivat rytmitettyjä ja soinnillisia, taukoineen ja pysähdyksineen. Etenkin Mallarmé pyrki mukailemaan runoissaan eri instrumentteja, ja Verlaine kuvasi ihmismielen liikkeittä kielen musiikillisten keinojen avulla.<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref> Vaikka symbolismi oli kovin uudistushaluinen tyylikausi, se sai paljon vaikutteita myös [[Romantiikka|romantiikasta]], ja sitä kutsutaankin usein romantiikan perilliseksi. Eroja oli kuitenkin muun muassa symbolismin tavassa välttää paisuttelevaa liioittelua ja suosia lievempiä ilmaisuja, samoin siinä, että metaforien lisäksi käytettiin [[metonymia]]a, kielikuvaa, jossa osa edustaa kokonaisuutta<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s.98-103</ref>.
|