Ero sivun ”Symbolismi (kirjallisuus)” versioiden välillä

Symbolismi syntyi runoudellisena tyylisuuntana 1880-luvulla Ranskassa, vaikka sen ideoita ja esteettisiä ajatuksia voidaan löytää jo 1800-luvun puoliväliltä.<ref name="kaksi">{{Verkkoviite|Osoite=http://science.jrank.org/pages/8105/Symbolism.html/|Nimeke=Symbolism|Julkaisija=Science Encyclopedia}}</ref><ref name="yksitoista" /> Symbolistiliike sai muodollisesti alkunsa vuonna 1886, kun ranskalainen [[Jean Moréas]] (1856–1910) julkaisi symbolismin manifestin pariisilaisessa ''[[Le Figaro]]'' -lehdessä.<ref name="kolme">{{Verkkoviite|Osoite=<nowiki>http://science.jrank.org/pages/11376/Symbolism-Symbolism-in-French-Literature.html|Nimeke=Symbolism in French Literature|Julkaisija=Science Encyclopedia}}</ref><ref name="kahdeksan" /> Moréasin [[manifesti]]lla oli monia tarkoituksia: se antoi suunnan modernille runoudelle sekä auttoi nuoria kirjailijoita ja runoilijoita löytämään [[Legitimiteetti|hyväksyttävän]] kulttuurin perinteisen [[Ranskan akatemia]]n ulkopuolelta.<ref name="kolme" /> Ranskalainen symbolismi oli [[Lyriikka|lyriikan]] vallankumous etenkin runoudessa.<ref name="kolmetoista" /><ref name="viisi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.questia.com/library/art-and.architecture/symbolist-movement.jsp|Nimeke=Symbolist Movement|Julkaisija=Questia}}</ref> Se oli vastareaktio realismille, naturalismille ja impressionismille.<ref name="kahdeksan" /><ref name="kaksi" /> Symbolismi keskittyi ensin Pariisiin, mutta liikkeeseen vaikuttivat monet kirjailijat muualtakin, kuten belgialainen [[Maurice Maeterlinck]], kreikkalainen Jean Moréas ja amerikkalainen [[Stuart Merrill]]. Pian kirjallisuusliike levisi muuallekin maailmaan, muun muassa [[Saksa]]an, [[Italia]]an, [[Espanja]]an, [[Belgia]]an, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], [[Englanti]]in ja [[Venäjä]]lle.<ref name="kaksi" /><ref name="yksitoista" /> Symbolistit perustivat useita lehtiä, kuten ''[[Le Symboliste]]'', ''[[La vogue]]'' ja ''[[Le Décadence]]'', joissa he julkaisivat uusia töitään. Pitkäikäisin oli ''[[Le mercure de France]]'', joka muutosten jälkeen on edelleen olemassa.<ref name="kolme" /> Ranskalainen runoilija [[Stéphane Mallarmé]] oli symbolistisen liikkeen teoreetikko ja johtaja, jonka ympärille runoilijat kerääntyivät vuosina 1885–1895. Suuntauksen katsotaan olevan hallitseva tuona ajanjaksona.<ref name="kaksi" /><ref name="kuusi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.textetc.com/modernist/symbolism.html|Nimeke=Symbolist Movement|Julkaisija=Textetc.com}}</ref><ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref>

Vuosisadan vaihteessa venäläinen symbolismi alkoi olla luonteeltaan paljon vahvempaa ja korostaa erityisesti venäläistä [[Hengellisyys|hengellistä]] sisältöä. Vuonna 1901 Gippius ja Merežkovksi avasivat Pietarin salongin ''[[Mir iskusstva]]'' -lehden kirjoittajille, ja vuonna 1902 Merežkovksi perusti Uskonnollisen filosofisen seuran. Venäjä välitti monin tavoin itämaista ja länsimaista hengellisyyttä. Tärkeitä jälkimmäisen symbolistiliikkeen osanottajia olivat [[Vjatšeslav Ivanov]], [[Aleksandr Blok]] ja [[Andrei Belyi]]. Blok kirjoitti runoja mystisistä kokemuksista ja unista. Belyi kuvasi uutta venäläistä runoutta [[Apokalypsis|apokalyptiseksi]] ja runoilijoita Euroopan sivilisaation lopun profeettoiksi, jotka enteilevät uutta pidemmälle kehittynyttä tajuntaa. Hänen tunnetuin symbolistinen romaaninsa on ''Pietari'' (1913), jolle ovat tyypillisiä kaikki venäläisen symbolismin piirteet: musiikki, moniselitteinen kuvasto, äänteelliset kokeilut ja yllättävät uudissanat.<ref name="yksi">http: //science.jrank.org/pages/11379/Symbolism-Russian_Symbolism.html/</ref><ref name="kaksitoista" /> Venäjän symbolismi alkoi menettää suosiotaan kirjallisuudessa vasta 1920-luvulle tultaessa.