Ero sivun ”Symbolismi (kirjallisuus)” versioiden välillä

Symbolisteja kutsuttiin ensin [[Dekadenssi|dekadenteiksi]] heidän rajoja rikkovan elämäntyylinsä ja runoutensa vuoksi. Tavoitellessaan uusia alueita runoudelle he kuvasivat ihmisten yöpuolta ja ihailivat häpeällisenä ja saastaisina koettuja asioita.<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref> Moréas halusi erottaa termin ”symbolismi” muista ajan moderneista kirjailijoista ja taiteilijoista, joita hän nimitti ”dekadenteiksi”.<ref name="kolme" /> Baudelaire oli dekadenttien esikuva, vaikka hän olikin suuri vaikuttaja symbolismin kehityksessä. Siksi vasta Mallarmésta tuli symbolistien johtohahmo.<ref name= "neljä">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/577796/Symbolist-movement | Nimeke = Symbolist movement | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 31.3.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref> Symbolismi ja dekadenssi ovat monella tapaa samanlaisia. Molemmat torjuvat luonnollisen maailman havaintokokemukseen perustuvan kuvauksen ja etsivät luovuuden lähdettä taiteilijan voimistuneesta herkkyydestä ja mielikuvituksesta. Dekadenssin tavoite on kuitenkin [[Porvarillinen|porvarillisten]] arvojen ja jokapäiväisen moraalin hylkääminen sekä sosiaalisesti marginaalisten ja eksoottisten aiheiden suosiminen.<ref name="kolme" />

Tyypillisiä symbolismin tyylipiirteitä olivat uusien sanojen, lausemuotojen ja hämmentävien mielikuvien käyttö sekä ajan, juonen ja runoilijan häivyttäminen kokonaan pois.<ref name="kuusi" /> Runot olivat musiikinomaisia, ne olivat rytmitettyjä ja soinnillisia, taukoineen ja pysähdyksineen. Etenkin Mallarmé pyrki mukailemaan runoissaan eri instrumentteja, ja Verlaine kuvasi ihmismielen liikkeittä kielen musiikillisten keinojen avulla.<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref> Vaikka symbolismi oli kovin uudistushaluinen tyylikausi, se sai paljon vaikutteita myös [[Romantiikka|romantiikasta]], ja sitä kutsutaankin usein romantiikan perilliseksi. Eroja oli kuitenkin muun muassa symbolismin tavassa välttää paisuttelevaa liioittelua ja suosia lievempiä ilmaisuja, samoin siinä, että metaforien lisäksi käytettiin [[metonymia]]a, kielikuvaa, jossa osa edustaa kokonaisuutta.<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s.98-103</ref>.

Vuosisadan vaihteessa venäläinen symbolismi alkoi olla luonteeltaan paljon vahvempaa ja korostaa erityisesti venäläistä [[Hengellisyys|hengellistä]] sisältöä. Vuonna 1901 Gippius ja Merežkovksi avasivat Pietarin salongin ''[[Mir iskusstva]]'' -lehden kirjoittajille, ja vuonna 1902 Merežkovksi perusti Uskonnollisen filosofisen seuran. Venäjä välitti monin tavoin itämaista ja länsimaista hengellisyyttä. Tärkeitä jälkimmäisen symbolistiliikkeen osanottajia olivat [[Vjatšeslav Ivanov]], [[Aleksandr Blok]] ja [[Andrei Belyi]]. Blok kirjoitti runoja mystisistä kokemuksista ja unista. Belyi kuvasi uutta venäläistä runoutta [[Apokalypsis|apokalyptiseksi]] ja runoilijoita Euroopan sivilisaation lopun profeettoiksi, jotka enteilevät uutta pidemmälle kehittynyttä tajuntaa. Hänen tunnetuin symbolistinen romaaninsa on ''Pietari'' (1913), jolle ovat tyypillisiä kaikki venäläisen symbolismin piirteet: musiikki, moniselitteinen kuvasto, äänteelliset kokeilut ja yllättävät uudissanat.<ref name="yksi">http://science.jrank.org/pages/11379/Symbolism-Russian_Symbolism.html/</ref><ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref> Venäjän symbolismi alkoi menettää suosiotaan kirjallisuudessa vasta 1920-luvulle tultaessa.

Symbolistinen liike levisi Ranskasta Venäjän ja Belgian lisäksi muun muassa [[Iso-Britannia|Britanniaan]], [[Puola]]an, [[Saksa]]an, [[Yhdysvallat|Amerikka]]an ja [[Japani]]in. Liike saavutti suurimman suosionsa 1890-luvulla, ja se alkoi hiipua Ranskassa 1900-luvulle tultaessa. Tosin sillä oli vahva vaikutus kirjallisuuteen vielä pitkälle 1900-luvulle Britanniassa ja Yhdysvalloissa, jossa se liittyi erityisesti moderniin kaunokirjallisuuteen.<ref name="neljä">http://www.britannica.com/EBchecked/topic/577796/Symbolist-movement</ref><ref name="yksitoista" /> Kirjallisuudesta alkunsa saanut symbolismi vaikutti myös muihin taiteisiin ja myöhemmän modernismin, kuten [[ekspressionismi]]n, syntyyn.<ref name="kahdeksan">http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1800-luvun-modernismi/symbolismi%20ja%20syntetismi</ref><ref name="seitsemän">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.jstor.org/pss/776785 | Nimeke = Eritor´s Statement: Symbolist Art and Literature | Tekijä = Sharon Hirsh | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Art Journal, Vol. 45, No. 2 | Ajankohta = Summer 1985 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = JSTOR | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref><ref name="yksitoista" />