Avaa päävalikko

Muutokset

3 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
korj. Wikipedian ilmoittama ref-virhe!
Hirtiuksen konsulikumppani Pansa menehtyi Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin muutama päivä Mutinan taistelun jälkeen. Väitettiin, että Pansan kreikkalainen lääkäri Glyco olisi myrkyttänyt hänet Octavianuksen käskystä. Toukokuussa [[Marcus Brutus]] sai kuulla myrkytyshuhuista ja puolusti Glycoa, joka oli Brutuksen mukaan rehti mies. Toinen huhu kertoi, että Octavianus olisi itse tappanut Hirtiuksen taistelun tiimellyksessä. Tämä ei luultavasti ole totta, koska konsulin murha keskellä taistelukenttää tuskin olisi jäänyt huomaamatta. Tosiasia kuitenkin on, että konsulien kuoleman ansiosta Octavianuksen valta kasvoi suunnattomasti. Senaatti määräsi Octavianuksen luovuttamaan konsulien armeijan Decimus Brutukselle, mutta Octavianus kieltäytyi ja piti joukot itsellään. Hänellä oli nyt kahdeksan legioonaa, jotka olivat lojaaleja hänelle henkilökohtaisesti eikä senaatille.<ref name="Everitt81"/>
 
Senaatissa riemuttiin, kun Mutinan piirityksen lopputulos kuultiin. Senaatti julisti viimein Antoniuksen valtion viholliseksi ja myönsi Decimus Brutukselle [[triumfi]]n. Cicero ehdotti Octavianukselle ''[[ovatio]]ta'', mutta tämä ehdotus ei saanut kannatusta. Sotilaille luvattu hulppea 20&nbsp;000 [[sestertius|sestertiuksen]] palkkio laskettiin 10&nbsp;000 sestertiukseen. Senaatti määräsi, että palkkiorahat jaettaisiin senaatin nimittämän neuvoston kautta, eikä joukkojen komentajan kautta, kuten yleensä oli tapana. Octavianusta ei valittu tähän neuvostoon. Hänen sotilaansa raivostuivat tästä ja lähettivät valituksensa senaatille Roomaan. Senaatti määräsi, että kuolleiden konsulien armeija tulisi siirtää Decimus Brutuksen komentoon. Octavianus julisti, ettei olisi minkäänlaisissa tekemisissä ottoisänsä murhaajan kanssa. Myös Legio III:n ja Martian sotilaat kieltäytyivät ottamasta vastaan käskyjä Caesarin murhaajalta. Brutus lähti joka tapauksessa ajamaan takaa Antoniuksen armeijaa, mutta pian Antonius sai lisäjoukkoja liittolaiseltaan [[Publius Ventidius Bassus|Publius Ventidius Bassukselta]], joka oli koonnut kolme legioonaa Picenumissa. Antonius pääsi pakenemaan Gallia Narbonensikseen, kun Octavianus ei edes yrittänyt pysäyttää häntä. <ref name="MutinaMutina2">Cambridge Ancient History s.483-484, Osgood s.56</ref><ref name="Everitt82">Everitt s.82</ref>
 
[[Tiedosto:Antony with Octavian aureus.jpg|right|thumb|Kolikko vuodelta 41 eaa. Mutinassa toisiaan vastaan taistelleet Antonius ja Octavianus pääsivät pian yhteisymmärrykseen.]]
 
Galliassa Antonius saapui Lepiduksen armeijan luokse toukokuun lopulla. Lepidus oli useaan otteeseen julistanut kannattavansa senaattia, mutta häneen ei luotettu. Lepiduksen sotilaat, kuten Antoniuksenkin sotilaat, olivat Caesarin veteraaneja, ja julistivat, etteivät aikoisi taistella Antoniusta vastaan. Sotilaiden painostuksesta Lepidus antoi lopulta periksi ja liittoutui Antoniuksen kanssa. Decimus Brutus suuntasi tämän jälkeen matkansa [[Lucius Munatius Plancus|Lucius Munatius Plancuksen]] luokse, jonka uskottiin pysyneen lojaalina senaatille. Kesän kuluessa [[Gaius Asinius Pollio]] julisti myös kannattavansa Antoniusta ja Lepidusta. Pollio sai suostuteltua Plancuksen liittymään Antoniuksen kannattajiin. Decimus Brutus yritti tämän jälkeen paeta maitse Macedoniaan Marcus Brutuksen luokse. Italiassa Octavianus taas odotti tilaisuutta saada hyökätä Brutuksen kimppuun. Brutuksen joukot karkasivat suurissa joukoissa. Lopulta Brutus joutui erään gallialaisen päällikön vangiksi, ja hänet surmattiin Antoniuksen käskystä. Lopputuloksena oli, että Antoniuksen komennossa oli 23 legioonaa ja Octavianuksella 17. <ref name="MutinaMutina3">Cambridge Ancient History s.484-485, Osgood s.57</ref><ref name="Everitt82"/>
 
== Octavianuksen Rubikon ==
Vahvistaakseen asemiansa Octavianus lähetti Roomaan joukon [[Sadanpäämies|sadanpäämiehiä]], jotka vaativat komentajalleen konsulin virkaa. Octavianus oli lain mukaan yli kaksikymmentä vuotta liian nuori tähän virkaan ja senaatti torjui sotilaiden vaatimuksen. Octavianuksen mukaan hänen sotilaansa suuttuivat tästä ja vaativat häntä johtamaan heidät Roomaan. Elokuussa Octavianus ylitti [[Rubikon]]in ja marssi Roomaan. Saadessaan kuulla tästä senaatti myönsi heti Octavianukselle luvan asettua ehdokkaaksi konsuliksi ja lupasi Octavianuksen sotilaille suuria rahasummia. Pian senaatti sai kuitenkin kuulla että Africasta oli tulossa lojaaleja joukkoja ja perui päätöksensä. Octavianus ei välittänyt tästä, vaan pystytti leirinsä Rooman ulkopuolella. Seuraavana päivänä Octavianus ratsasti kaupunkiin henkivartiostonsa kanssa ja määräsi sotilailleen jaettavaksi 2500 sestertiusta valtion varoista. Octavianus pakotti senaatin nimittämään itsensä ja serkkunsa [[Quintus Pedius|Quintus Pediuksen]] konsuleiksi. Octavianus ajoi myös läpi useita uusia lakeja, muun muassa ''lex Pedian'', joka teki Caesarin murhasta rikollisen teon. <ref name="MutinaMutina4">Cambridge Ancient History s.485, Osgood s.58-59</ref>
 
Vuoden 43 eaa. kesällä Octavianus lähti Roomasta yhdentoista legioonan voimin. Kaikki luulivat hänen ryhtyvän taisteluun Antoniusta vastaan, mutta todellisuudessa Octavianus ja Antonius olivat päättäneet solmia liiton keskenään. Niin sanottuun [[toinen triumviraatti|toiseen triumviraattiin]] he ottivat jäseneksi myös Lepiduksen. <ref name="Everitt82"/>
18 976

muokkausta