Avaa päävalikko

Muutokset

svg-kartta, kh, am ym.
{{Historiallisen_valtion_tiedot
|koko-nimi = VironEesti sosialistinen neuvostotasavaltaNõukogude<br>Eesti Nõukogude Sotsialistlik Vabariik<br>Эстонская Советская Социалистическая Республика<br>''Estonskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika''
|lippu = [[Kuva:Flag of Estonian SSR.svg|125px]]
|lippu-teksti = [[Viron sosialistisen neuvostotasavallan lippu|''Lippu'']]
|vaakuna = [[Kuva:Emblem of the Estonian SSR.svg|125px100px]]
|vaakuna-teksti = [[Viron sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna|''Vaakuna'']]
|tunnus =
|tunnus-teksti =
|sijainti = [[Kuva:EstonianSoviet SSRUnion map- Estonia.svg|Viron SNT:n sijainti260px]]
|sijainti-selite = VironSijainti SNT:n sijainti [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kartalla.Neuvostoliitossa
|vuosi_alku = [[1940]]
|vuosi_loppu = [[1941]]<br/>[[1944]]–[[1991]]
|historia5 =
|pvm5 =
| viralliset-kielet = [[Viron kieli|viro]] ja [[Venäjän kieli|venäjä]] (''[[de facto]]'')
| yleisimmät-kielet = viro ja venäjä
|pääkaupunki = [[Tallinna]]
|valtionpäämiehen-nimike = Korkeimman neuvoston puheenjohtaja
|uskonto =
|pinta-ala = 45&nbsp;100<ref name="pi">{{Kirjaviite|Tekijä=Kaufman, Richard F. & Hardt, John Pearce|Nimeke=The Former Soviet Union in Transition|Julkaisija=M.E. Sharpe|Vuosi=1993|Sivu=572|www=https://books.google.fi/books?id=JSwstF6SEAkC&printsec=frontcover&|Luettu=3.1.2017}}</ref>
|pinta-ala = 45&nbsp;226&nbsp;km² (13. sijalla Neuvostoliitossa), josta sisävesiä 4,56&nbsp;%
|väkiluku = 1&nbsp;573&nbsp;000<ref name="vä">{{Kirjaviite|Tekijä=Государственный комитет СССР по статистике|Nimeke=Население СССР по данным всесоюзной переписи населения 1989 г.|Julkaisija=Финансы и статистика|Vuosi=1990|Sivu=9|www=http://istmat.info/files/uploads/17594/naselenie_sssr._po_dannym_vsesoyuznoy_perepisi_naseleniya_1989g.pdf|Luettu=3.1.2017}}</ref>
|väkiluku = 1&nbsp;565&nbsp;662
|väestönlaskenta vuosiväestönlaskentavuosi = [[1989]]
|väestötiheys = 3134,69
| valuutta = [[Neuvostoliiton rupla]] ({{k-et|rubla}}, {{k-ru|ру́бль|rubl}}) = kopeekka ({{k-et|kopikas}}, {{k-ru|копе́йка|kopeika}}) (<code>[[ISO 4217|SUR]]</code>)
|edeltäjät = [[Viro]]
|edeltäjänimike =
|seuraajat = [[Viro]]
|seuraajanimike =
|kansallislaulu = [[EestiViron Nõukogudesosialistisen Sotsialistlikuneuvostotasavallan Vabariigi hümnhymni]]
|kansallislaulun-tyyppi =
|motto = Kõigi maade proletaarlased, ühinege!
|alaviite =
}}
 
'''Viron sosialistinen neuvostotasavalta''', lyhenteeltä '''Viron SNT''' (suomeksi myös '''Eestin sosialistinen neuvostotasavalta''' tai '''Eestin SNT''', {{k-et|Eesti Nõukogude Sotsialistlik Vabariik, Eesti NSV, ENSV}}, {{k-ru|Эсто́нская Сове́тская Социалисти́ческая Респу́блика, Эсто́нская ССР, ЭССР|Estonskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, Estonskaja SSR, ESSR}}) oli [[Baltian maiden miehitys|Baltian maiden miehityksen]] myötä [[Viro|Viron tasavallan]] alueelle perustettu [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] jäsentasavalta.
 
Nimitys otettiin käyttöön jo 21. heinäkuuta ennen 5. elokuuta tapahtunutta Neuvostoliittoon liittämistä, kun Neuvostoliiton tukemat [[kommunismi|kommunistit]] julistettiin 14.–15. heinäkuuta järjestettyjen [[vaalit|vaalien]] voittajiksi.
 
Alue oli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana [[Natsi-Saksa|Saksan]] hallussa [[1941]]–[[1944]]1941–1944, jolloin sitä kutsuttiin [[Viron päähallintopiiri]]ksi ({{k-de|Generalbezirk Estland}}) ja se määriteltiin osaksi [[Ostlandin valtakunnankomissariaatti]]a (''Reichskommissariat Ostland''). Vuonna 1944 alue palautui neuvostohallinnon piiriin. Vuonna [[1991]] maa itsenäistyi jälleen Viron tasavallaksi.
 
== Historia ==
[[Kuva:The Soviet Union 1968 CPA 3695 stamp (Worker with Red Flag, Hammer, Anvil and Sheaf).jpg|thumb|left|150px|Viron työkansan kommuuni sai vuonna 1968 Neuvostoliitossa postimerkin, kun oli kulunut 50 vuotta sen perustamisesta.]]
{{pääartikkeli|[[Viron työkansan kommuuni]]}}
Neuvosto-Viron aatteelliset juuret ovat keisarillisen Venäjän hajoamisen jälkeisessä ajassa. Viron kuvernementti oli saanut [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaiselta hallitukselta]] laajan itsehallinnon 30. maaliskuuta 1917. Kesän ja syksyn 1917 aikana bolševikkien kannatus kasvoi niin Venäjällä kuin myös Virossa. Venäjällä valta siirtyi bolševikeille 7. marraskuuta [[Lokakuun vallankumous|Pietarissa tehdyssä vallankaappauksessa]]. Virossa samanaikaisesti oli perustettu Vironmaan sotilaallinen vallankumouskomitea, jonka johtohenkilöihin kuului venäläisten lisäksi m.m. saarenmaalainen [[Viktor Kingissepp]]. He ottivat vallan Tallinnassa kuvernettikomissaarilta. Sotilaallisen vallankumouskomitena lisäksi keskeisessä roolissa bolševikeilla oli neuvostojen toimeenpaneva komitea johtajanaan [[Jaan Anvelt]]. Bolševikkivalta kesti aina helmikuuhun 1918, jolloin maahan tunkeutui [[Saksan keisarikunta|keisarillisen Saksan]] joukot. Vaikka valta oli ollut bolševikeilla, porvarilliset virolaiset toimivat samanaikaisesti aktiivisti oman virolaisvaltion puolesta. Porvarillisten kannatus kasvoi bolševikkivallan aikana. He perustivat saksalaisten tunkeutuessa Viroon Viron tasavallan antaen itsenäisyysjulistuksen 24, helmikuuta 1918. Kumpikaan virolaisosapuoli, porvarilliset tai bolševikit, ei valtaa kuitenkaan saanut, vaan vallankäyttäjä oli Viroa miehittänyt keisarillisen Saksan armeija.<ref>Zetterberg: Viron historia s.492-500.</ref>
 
Neuvosto-Viron aatteelliset juuret ovat keisarillisen Venäjän hajoamisen jälkeisessä ajassa. Viron kuvernementti oli saanut [[Venäjän väliaikainen hallitus|Venäjän väliaikaiselta hallitukselta]] laajan itsehallinnon 30. maaliskuuta 1917. Kesän ja syksyn 1917 aikana bolševikkien kannatus kasvoi niin Venäjällä kuin myös Virossa. Venäjällä valta siirtyi bolševikeille 7. marraskuuta [[Lokakuun vallankumous|Pietarissa tehdyssä vallankaappauksessa]]. Virossa samanaikaisesti oli perustettu Vironmaan sotilaallinen vallankumouskomitea, jonka johtohenkilöihin kuului venäläisten lisäksi m.m.muiden muassa saarenmaalainen [[Viktor Kingissepp]]. He ottivat vallan Tallinnassa kuvernettikomissaarilta. Sotilaallisen vallankumouskomitenavallankumouskomitean lisäksi keskeisessä roolissa bolševikeilla oli neuvostojen toimeenpaneva komitea johtajanaan [[Jaan Anvelt]]. Bolševikkivalta kesti aina helmikuuhun 1918, jolloin maahan tunkeutui [[Saksan keisarikunta|keisarillisen Saksan]] joukot. Vaikka valta oli ollut bolševikeilla, porvarilliset virolaiset toimivat samanaikaisesti aktiivisti oman virolaisvaltion puolesta. Porvarillisten kannatus kasvoi bolševikkivallan aikana. He perustivat saksalaisten tunkeutuessa Viroon Viron tasavallan antaen itsenäisyysjulistuksen 24,. helmikuuta 1918. Kumpikaan virolaisosapuoli, porvarilliset tai bolševikit, ei valtaa kuitenkaan saanut, vaan vallankäyttäjä oli Viroa miehittänyt keisarillisen Saksan armeija.<ref>Zetterberg: Viron historia2007, s.492-500 492–500.</ref>
Kun [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] päättänyt aseleposopimus oli allekirjoitettu 11. marraskuuta 1918, Viroa miehittäneet keisarillisen Saksan joukot poistuivat maasta. Heidän valtaansa oli kestänyt yhdeksän kuukautta. Taistelu vallasta puhkesi jälleen Virossa. Toisena vallasta taistelevana osapuolena oli [[Bolševikit|Venäjän bolševikkien]] tukemat virolaiset kommunistit, jotka hyökkäsivät Viroon puna-armeijan kanssa perustaen valloittamassaan [[Narva]]ssa 28. marraskuuta 1918 [[Viron työkansan kommuuni]]n. Työkansan kommuuni hävisi kuitenkin taistelun Virosta kesään 1919 mennessä. Tätä jaksoa neuvostohistoria piti kuitenkin Neuvosto-Viron lähtökohtana. Ensimmäinen porvarillisen Viron itsenäisyysjakso 1918–1940 oli tämän ajattelun mukaan vain väliaikainen.<ref>Kahk-Siilivask: Eestin SNT:n historia s.44-53.</ref>
 
Kun [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] päättänyt aseleposopimus oli allekirjoitettu 11. marraskuuta 1918, Viroa miehittäneet keisarillisen Saksan joukot poistuivat maasta. Heidän valtaansa oli kestänyt yhdeksän kuukautta. Taistelu vallasta puhkesi jälleen Virossa. Toisena vallasta taistelevana osapuolena oli [[Bolševikit|Venäjän bolševikkien]] tukemat virolaiset kommunistit, jotka hyökkäsivät Viroon puna-armeijan kanssa perustaen valloittamassaan [[Narva]]ssa 28. marraskuuta 1918 [[Viron työkansan kommuuni]]n. Työkansan kommuuni hävisi kuitenkin taistelun Virosta kesään 1919 mennessä. Tätä jaksoa neuvostohistoria piti kuitenkin Neuvosto-Viron lähtökohtana. Ensimmäinen porvarillisen Viron itsenäisyysjakso 1918–1940 oli tämän ajattelun mukaan vain väliaikainen.<ref>Kahk-Siilivask: Eestin& SNT:nSiilivask historia1978, s.44-53 44–53.</ref>
 
=== Viron tasavallan itsenäisyyden menetys ===
Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerien [[Joachim von Ribbentrop|von Ribbentropin]] ja [[Vjatšeslav Molotov|Molotovin]] solmima [[Molotov–Ribbentrop-sopimus|hyökkäämättömyyssopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen]] johti [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] syttymiseen ja pakotti Baltian maita ml.mukaan lukien Viron myöntämään sotilastukikohtia alueeltaan Neuvostoliiton puna-armeijalle 28. syyskuuta 1939 solmitulla sopimuksella. Tukikohtakautta jatkui kesään 1940.<ref>Zetterberg: Viron historia2007, s.606-620 606–620.</ref>
 
Ranskan luhistuttua Saksan hyökkäykseen touko-kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto päätti käyttää hyväkseen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaista lisäpöytäkirjasopimusta Baltian maiden suhteen. Kesäkuun 16. päivä 1940 Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin ''”Viron perustettavaksi uusi hallitus, jolla on kykyä ja halua taata Neuvostoliiton ja Viron keskinäinen avunantosopimuksen rehellinen täyttäminen” ja ”varmistaa Neuvostoliiton joukoille heti vapaa kulku Viron tärkeimpien keskusten haltuunottamiseksi”''.
Neuvostoliiton miehitystoimenpiteitä Tallinnaan tuli 19. kesäkuuta 1940 johtamaan kenraalieversti [[Andrei Ždanov]], Neuvostoliiton politbyronjäsen ja yksi [[Stalin]]in lähimmistä miehistä. Neuvostoliiton edustajien ja sotilaallisen painostuksen seurauksena Viroon nimitettiin uusi lääkäri ja runoilija [[Johannes Vares]]in johtama hallitus ns. ”kansanhallitus”, jonka kaikki ministerit olivat Ždanovin valitsemia. Silloisen Viron presidentin [[Konstantin Päts]]in oli hyväksyttävä nimitys sellaisenaan.
 
Uuden hallituksen ensimmäisiä töitä oli vanhan porvarillisen Viron järjestöjen lakkauttaminen. Neuvostoliiton edustajien painostamana Päts määräsi uudet parlamenttivaalit pidettäväksi kymmenen päivän kuluessa vastoin perustuslakia, joka olisi edellyttänyt 35 päivän valmisteluaikaa. Vastalaillistettu [[Viron kommunistinen puolue]] ja muut uudet ns. ”demokraattiset” järjestöt muodostivat vaaliliiton, Viron työkansan liittoliiton. Siitä tuli ainoa sallittu vaaliliitto 14. ja 15. heinäkuuta järjestetyissä vaaleissa. Viralliset tulokset osoittivat, että 84,1 prosenttia äänioikeutetuista osallistui äänestykseen ja 92,8 prosenttia heistä antoi äänensä Viron työkansan liiton ehdokkaille. Aikalaistodistukset puhuvat kuitenkin toista äänestysvilkkaudesta. Lisäksi tulokset olivat osaksi väärennettyjä.<ref>Oras: Viron kohtalonvuodet1989, s.68-70 68–70.</ref>
 
[[FileTiedosto:Tallinn - 17 July 1940 - 0-54578.jpg|thumb|left|350px|Tallinnan työläisurheilijat riikivolikogun vaalien jälkeisessä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin Viron liittymistä Neuvostoliittoon. Tämän tyyppisiä mielenosoituksia järjestettiin Neuvostoliiton organisoimana luomaan kuvaa virolaisten omasta halusta liittyä Neuvostoliittoon.]]
 
[[File:Tallinn - 17 July 1940 - 0-54578.jpg|thumb|left|350px|Tallinnan työläisurheilijat riikivolikogun vaalien jälkeisessä mielenosoituksessa, jossa vaadittiin Viron liittymistä Neuvostoliittoon. Tämän tyyppisiä mielenosoituksia järjestettiin Neuvostoliiton organisoimana luomaan kuvaa virolaisten omasta halusta liittyä Neuvostoliittoon.]]
Uusi parlamentti eli riigivolikogu kokoontui 21.–23. heinäkuuta ja ryhtyi välittömästi seuraaviin kauaskantoisiin toimiin:
* julisti Viron neuvostotasavallaksi,
* kansallisti pankit ja suurteollisuuden.
 
Näin oli syntynyt Neuvosto-Viro. Viron kommunistisesta puolueesta tuli ainoa puolue. Presidentti Päts pakotettiin eroamaan 22. heinäkuuta, ja pääministeri Vares ryhtyi hoitamaan hänen tehtäviään. Riikivolikogu sääti Neuvosto-Virolle 25. elokuuta 1940 perustuslain, joka oli Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain kopio. Samanaikaisesti riikivolikogu muutettiin Neuvosto-Viron väliaikaiseksi korkeimmaksi neuvostoksi. Heinäkuun lopulla alettiin vangita Viron tasavallan poliittisia ja sotilasjohtajia.<ref>Raun: Viron historia1989, s.179-183 179–183.</ref>
 
Vuoden 1941 helmikuussa Viron kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri [[Karl Säre]] esitti puolueen kongressissa seuraavan kommunistisen näkemyksen neuvostovallan synnystä Virossa kesällä 1940:<ref>Zetterberg: Viron historia2007, s. 627.</ref>
 
Vuoden 1941 helmikuussa Viron kommunistipuolueen ensimmäinen sihteeri [[Karl Säre]] esitti puolueen kongressissa seuraavan kommunistisen näkemyksen neuvostovallan synnystä Virossa kesällä 1940:<ref>Zetterberg: Viron historia s.627.</ref>
{{sitaatti|Paljastettuaan Viron porvariston vehkeilyt SNTL:n hallitus esitti 17. kesäkuuta 1940 vaatimuksen SNTL:lle ystävällismielisen hallituksen muodostamisesta Viroon ja työläisten ja talonpoikien puna-armeijan lisäjoukkojen sijoittamiseksi Viron alueelle. Pätsin-Laidonerin klikki kuitenkin kieltäytyi suostumasta SNTL:n ehdotuksiin. Sen jälkeen Viron kommunistinen puolue kääntyi Viron työtätekevän kansan puoleen ja vetosi, että se kukistaisi sotaprovokaattoreiden hallituksen ja muodostaisi SNTL:lle ystävällismielisen hallituksen.}}
 
=== Neuvostokauden alkuajat ===
[[FileTiedosto:Estonian communist leaders in Tallinn 24.7.1940.JPG|300px|thumb|[[Nadežda Tihonova]], [[Johannes Lauristin]], [[Paul Keerdo]], [[Johannes Vares]], [[Karl Säre]] ja [[Neeme Ruus]] Tallinnan rautatieasemalla kukitettuna heidän palattuaan Moskovasta 24. heinäkuuta 1940. Virosta oli tullut juuri Neuvostoliiton uusi neuvostotasavalta.]]
 
Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 6. elokuuta [[1940]] neuvostotasavallan anomuksen liittyä Neuvostoliittoon, jolloin siitä tuli yksi Neuvostoliiton kuudestatoista neuvostotasavallasta.
 
Viroa alettiin muuttaa kommunistiseksi. Suuryrityksiä kansallistettiin, maita ja rakennuksia takavarikoitiin valtiolle. 24. marraskuuta Viron kruunu korvattiin ruplalla. 15. tammikuuta 1941 pankkitalletukset kansallistettiin. Kesällä 1941 järjestettiin ensimmäinen joukkokyyditys Virosta Siperiaan, noin 10&nbsp;000 henkeä.<ref name=NVA>Neuvosto-Viron arkipäivää / toimittanut Enno Tammer, WSOY, 2006</ref>
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana vuodesta 1941 vuoteen 1944 Viroa miehitti [[natsi-Saksa|Saksa]] ja muodosti siitä [[Viron päähallintopiiri]]n. Sen jälkeen alue palautui Neuvostoliiton hallintaan.
 
=== Toisen maailmansodan jälkeen ===
[[FileTiedosto:StampUSSR1947CPA1128.jpg|thumb|left|250px|Neuvostovalta on palannut Viroon. Aiheesta Neuvostoliiton postilaitos julkaisee vuonna 1947 Neuvosto-Viron vaakunalla varustetun postimerkin.]]
 
Viron yhteiskuntajärjestelmän muuttamista neuvostoliittolaiseksi jatkettiin. Syyskuussa 1947 perustettiin Viron ensimmäinen [[kolhoosi]]. Koulunkäynti Virossa 1940-luvulla oli paljolti samankaltaista kuin ennen neuvostovaltaa; kommunistinen propaganda tuli kouluihin vasta myöhemmin.<ref>http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=1675&category=3</ref>
 
Siirtymistä neuvostojärjestelmään hidasti Virossa kuten muissakin Baltian maissa aseellinen vastarintaliike, [[metsäveljet]]. Metsäveljien toiminnan vaikeuttamiseksi maaliskuussa 1949 karkotettiin 75007&nbsp;500 virolaista perhettä Siperiaan, kaikkiaan 22 &nbsp;500 henkeä. Karkotukset kohdistuivat erityisesti vastarintataistelijoita avustaneisiin maanviljelijöihin. Myöhemmin samana vuonna aloitettiin koko maan maatilojen laajamittainen [[maatalouden kollektivisointi|kollektivisointi]].<ref name=NVA /> Vuosina 1944–1950 Viron kommunistisen puolueen pääsihteeri oli [[Nikolai Karotamm]], joka syrjäytettiin Moskovan painostuksesta. Syynä oli luultavasti paljolti maatalouden kollektivisoinnin hitaus.
 
[[Yhdysvallat]], [[Yhdistynyt kuningaskunta]] ja monet muut [[länsimaat]], poikkeuksena muun muassa [[Ruotsi]],<ref>[http://iseseisvus.kongress.ee/index4766.html?a=page&page=3eb6d12c8893c9724175&subpage=3eb6d5fc65232683d6a3 kongress.ee] luettu 11.2.2007 - ei erityisen hyvä lähde, paremman voi lisätä</ref> eivät tunnustaneet Neuvostoliittoon liittymisiä laillisina. Ne säilyttivät diplomaattisuhteensa entisellään, eivätkä koskaan virallisesti tunnustaneet Viron SNT:n olemassaoloa tai Viroa osana Neuvostoliittoa.<ref>[http://www.vm.ee/est/kat_45/146.html Viron ulkoasiainministeriö], luettu 11.2.2007</ref><!-- entäs vuoden 1975 ETYK-sopimus, eikö se juuri tunnustanut tämän? -->
 
=== Liennytyskausi ja paluuta entiseen ===
[[FileTiedosto:1960 CPA 2449.jpg|thumb|left|250px|Vuonna 1960 vietettiin Neuvosto-Viron 20-vuotispäivää. Neuvosto-Viro sai oman lipun vuonna 1953 - lempinimeltään ”lainelipun”.]]
 
Vuonna 1950 Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittu [[Johannes Käbin]] jatkoi virassaan aina vuoteen 1978 saakka. Stalinin kuoleman jälkeen (1953) Neuvosto-Virossa alkoi liennytyskausi. Siperiaan karkotettuja palautettiin Viroon, ja yleinen ilmapiiri vapautui hieman.
 
Vuoden 1980 Moskovan olympialaisten eräitä tapahtumia, kuten purjehdus järjestettiin Tallinnassa.
 
=== Kieli- ja maahanmuuttopolitiikka ===
Viron SNT:n viralliset kielet olivat käytännössä [[viron kieli|viro]] ja [[venäjän kieli|venäjä]]. Maan vironkielisissä kouluissa opetettiin venäjää pakollisena aineena ja venäjänkielisissä kouluissa pakollisena viroa. Käytännössä oppimistulokset olivat heikkoja: vuonna 1979 virolaisista 24 % osasi venäjää ja vironvenäläisistä 13 % viroa.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kun Neuvosto-Eestistä tuli Viro: Teuvo Mällisen kolumneja 1986–1992 | Julkaisija = Kaleva | Vuosi = 2005 | Tekijä = Teuvo Mällinen | Sivu = | Tunniste = | Viitattu =22.2.2014 }}</ref>
 
Viron SNT:n viralliset kielet olivat käytännössä [[viron kieli|viro]] ja [[venäjän kieli|venäjä]]. Maan vironkielisissä kouluissa opetettiin venäjää pakollisena aineena ja venäjänkielisissä kouluissa pakollisena viroa. Käytännössä oppimistulokset olivat heikkoja: vuonna 1979 virolaisista 24 % osasi venäjää ja vironvenäläisistä 13 % viroa.<ref>{{Kirjaviite
| Nimeke =Kun Neuvosto-Eestistä tuli Viro : Teuvo Mällisen kolumneja 1986-1992 | Julkaisija =Kaleva | Vuosi =2005 | Tekijä =Teuvo Mällinen | Suomentaja = | Luku = | Sivu = | Sivut = | Selite =
| Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =
| Viitattu =22.2.2014 | Kieli = }}</ref>
 
1970-luvun lopulta lähtien venäjän kielen asemaa vahvistettiin kaikkialla Neuvostoliitossa ja myös Virossa. Tämä herätti jopa sen ajan autoritaarisissa oloissa suurta vastustusta maan kulttuuripiireissä, ja joukko sivistyneistön edustajia allekirjoitti ns. [[neljänkymmenen kirje]]en vuonna 1980 ja puolusti viron kielen asemaa.
 
[[FileTiedosto:StampUSSR1980 5095.jpg|thumb|left|250px|Neuvosto-Viron 40-vuotisjuhlamerkki]]
 
1980-luvun lopulle tultaessa virolaisten osuus maan väestöstä oli romahtanut 1930-luvun lähes 90 prosentista noin 60 prosenttiin. Samaan aikaan etnisten venäläisten osuus oli kasvanut noin 20 prosenttiyksiköllä. Viron väestö kuitenkin kokonaisuudessaan kasvoi. Suurimpana syynä oli Moskovan keskushallinnon valitsema politiikka, jossa haluttiin kiihdyttää venäläisten muuttoa Baltian maihin.
 
Vuonna 1988 [[Mihail Gorbatšov]]in pääsihteerikaudella Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittiin [[Vaino Väljas]]. Ideologinen taistelu heikentyi ja venäläistämispyrkimyksistä luovuttiin. Samana vuonna Viron parlamentti julisti Viron ”suvereeniksi tasavallaksi”. Käytännössä Viro pysyi yhä osana Neuvostoliittoa.
 
8. toukokuuta [[1990]] neuvostotasavallan [[Viron tasavallan korkein neuvosto|korkein neuvosto]] nimesi maan uudelleen Viron tasavallaksi, ja 20. elokuuta [[1991]] Viro ilmoitti vuonna [[1918]] julistetun valtiollisen itsenäisyytensä jatkuvan. Seuraavien viikkojen aikana itsenäistyminen tunnustettiin kaikkialla. Pakolaishallinto lopetti virallisesti toimintansa 7. lokakuuta 1992, kun Viron tasavallan pakolaispresidentti [[Heinrich Mark]] luovutti valtuutensa presidentti [[Lennart Meri|Lennart Merelle]] Viron parlamentissa Tallinnassa.<ref>[http://estonia.eu/about-estonia/history/22-september-1944-from-one-occupation-to-another.html Estonia.eu: About Estonia: History: 22 September 1944: From one occupation to another]</ref>
 
[[Suomi]] ei tunnustanut uudelleen Viron tasavaltaa, vaan totesi vuonna [[1920]] annetun virallisen tunnustuksen riittävän. Viron nykyisen käsityksen mukaan 1991 ei perustettu uutta valtiota, ikään kuin mitään neuvostotasavaltaa Virossa ei ollutkaan. Virallisen tulkinnan mukaan Viron tasavalta oli noina vuosina miehitetty, ja 24. helmikuuta juhlitaan Viron itsenäisyyttä alkuperäisen julistuksen päivän mukaisesti.
 
== Kiista valtiollisesta luonteesta ==
Tulkintojen eroavaisuus Venäjän federaation kanssa johti siihen, että [[riigikogu]] lisäsi neuvotellun rajasopimuksen hyväksymisasiakirjoihin johdantokappaleen. Siinä viitattiin Viron tasavallan ja [[Neuvosto-Venäjä]]n 2. helmikuuta 1920 solmimaan Tarton rauhansopimukseen tavalla, joka Venäjän mielestä olisi tarjonnut Virolle mahdollisuuden myöhemmin väittää, että Viron liittäminen Neuvostoliittoon tapahtui kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Siten EestinViron sosialistisen neuvostotasavallan tekemä alueluovutus Neuvostoliiton aikana Venäjän sosialistiselle federaatiolle voitaisiin selittää oikeudellisin perustein mitättömäksi. Tämän johdannon vuoksi Venäjä jätti sopimuksen ratifioimatta, minkä vuoksi sopimus ei ole astunut voimaan.
 
Suomen Viro-instituutin aikaisempi johtaja [[Martti Turtola]] julkaisi [[2008]] tutkimuksen Viron Neuvostoliittoon-liittämiseen johtaneista tapahtumista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltalehti.fi/uutiset/200803197408580_uu.shtml | Nimeke = Viro pyrki liittoon Stalinin kanssa | Tekijä = | Tiedostomuoto = shtml | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 19.3.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Ilta-Sanomat | Viitattu = 15.2.2011 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Hänen mukaansa ”on aivan liian yksipuolinen näkemys, että Neuvostoliitto miehitti Viron asevoimin virolaisten tahdosta piittaamatta”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Suomalaisasiantuntija+Viron+hallitus+toiminut+epäviisaasti/1135226871603 | Nimeke = Suomalaisasiantuntija: Viron hallitus toiminut epäviisaasti | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 27.4.2007 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Helsingin Sanomat | Viitattu = | Kieli = {{fi}} }}</ref> Turtola on aikaisemmin julkaissut tutkimuksen,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=121&category=3 | Nimeke = Martti Turtola: Presidentti Konstantin Päts. Viro ja Suomi eri teillä | Tekijä = Erkki Tuomioja | Tiedostomuoto = php | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.2.2011 | Kieli = {{fi}} }}</ref> jonka mukaan Viron presidentti [[Konstantin Päts]] sai Viron itsenäisyyden alkuvuosina Neuvostoliitolta rahaa enemmän kuin palkkaa parlamentaarikkona.
 
Suomen virallisen kannan mukaan Viron itsenäisyys jatkui 1940–1991 pakolaishallituksen muodossa, minkä vuoksi Suomen ei tarvinnut tunnustaa Viron tasavaltaa 1991 uudelleen, vaan 1920 tapahtuneen tunnustamisen olemassaolo oli riittävä peruste diplomaattisuhteiden solmimiseksi jälleen. Kanta tukee epäsuorasti Viron virallista kantaa. Suomella ei kuitenkaan ole virallista kantaa Viron historiankirjoitukseen.
 
== Katso myös ==
*[[Viro]]
*[[Viron historia]]
*[[Neuvostoliitto]]
*[[Molotov–Ribbentrop-sopimus]]
*[[Baltian maiden itsenäistyminen 1986–1991]]
{{viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Estonian Soviet Socialist Republic}}
* [http://www.okupatsioon.ee/ Viron miehitysten museo]
 
 
{{Neuvostotasavallat}}
16 873

muokkausta