Ero sivun ”Rauhanoppositio” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
sanamuodon selkiyttäminen ja neutralisointi sävyltään |
||
Rivi 3:
Rauhanopposition toiminta sai alkunsa [[Stalingradin taistelu]]n jälkeen tammikuussa [[1943]] ruotsalaisen ''Nyliberala studentförbundetin'' jäsenten keskuudessa. Oppositioon kuuluneet halusivat Suomen hallituksen aloittavan rauhanneuvottelut [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kanssa ja irtautuvan sodasta jo ennen syksyä [[1943]]. He harkitsivat jopa varjohallituksen perustamista [[Lontoo]]seen ja [[Tukholma]]n käyttämistä tällöin väliasemana. Rauhanoppositio laajeni pian muihinkin poliittisiin ryhmiin ja siihen kuului lopulta muun muassa [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK]]:n puheenjohtaja [[Eero A. Wuori]],<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle | Ajankohta = 16.6.2009 | Tekijä = Unto Hämäläinen | Julkaisu = Helsingin Sanomat | www = http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sota-ajan+hallituksen+sis%C3%A4piiril%C3%A4inen+vuoti+tietoja+Neuvostoliitolle/1135246914875 | Viitattu = 2.12.2009 }}</ref> [[K. A. Fagerholm]], [[Eino Kilpi]], [[Sakari Tuomioja]], [[Urho Kekkonen]], [[Åke Gartz]], [[Johan Otto Söderhjelm|J. O. Söderhjelm]], [[Ralf Törngren]], [[Nils Meinander]] ja [[C. O. Frietsch]]. Eduskunnassa siihen kuului pääasiassa SDP:n, RKP:n ja edistyspuolueen kansanedustajia.
Rauhanoppositioon kuuluneet luovuttivat jatkosodan aikana [[5. elokuuta]] [[1943]] presidentti [[Risto Ryti]]lle niin sanotun [[Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä]]n, johon kaikki jälkeenpäin ryhmään luetut eivät tosin osallistuneet. Esimerkiksi [[Urho Kekkonen]] ei allekirjoittanut. Rauhanoppositio ei kuitenkaan kyennyt painostamaan Suomen hallitusta, joka sodan jatkamisesta ja siitä aikanaan irtautumisesta päättäessään
Jatkosodan jälkeen monet rauhanoppositioon kuuluneet nousivat Suomen politiikan tärkeimpiin johtoasemiin.
== Lähteet ==
|