Ero sivun ”Rauhanoppositio” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
sanamuodon selkiyttäminen ja neutralisointi sävyltään
Rivi 3:
Rauhanopposition toiminta sai alkunsa [[Stalingradin taistelu]]n jälkeen tammikuussa [[1943]] ruotsalaisen ''Nyliberala studentförbundetin'' jäsenten keskuudessa. Oppositioon kuuluneet halusivat Suomen hallituksen aloittavan rauhanneuvottelut [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kanssa ja irtautuvan sodasta jo ennen syksyä [[1943]]. He harkitsivat jopa varjohallituksen perustamista [[Lontoo]]seen ja [[Tukholma]]n käyttämistä tällöin väliasemana. Rauhanoppositio laajeni pian muihinkin poliittisiin ryhmiin ja siihen kuului lopulta muun muassa [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK]]:n puheenjohtaja [[Eero A. Wuori]],<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle | Ajankohta = 16.6.2009 | Tekijä = Unto Hämäläinen | Julkaisu = Helsingin Sanomat | www = http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sota-ajan+hallituksen+sis%C3%A4piiril%C3%A4inen+vuoti+tietoja+Neuvostoliitolle/1135246914875 | Viitattu = 2.12.2009 }}</ref> [[K. A. Fagerholm]], [[Eino Kilpi]], [[Sakari Tuomioja]], [[Urho Kekkonen]], [[Åke Gartz]], [[Johan Otto Söderhjelm|J. O. Söderhjelm]], [[Ralf Törngren]], [[Nils Meinander]] ja [[C. O. Frietsch]]. Eduskunnassa siihen kuului pääasiassa SDP:n, RKP:n ja edistyspuolueen kansanedustajia.
 
Rauhanoppositioon kuuluneet luovuttivat jatkosodan aikana [[5. elokuuta]] [[1943]] presidentti [[Risto Ryti]]lle niin sanotun [[Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä]]n, johon kaikki jälkeenpäin ryhmään luetut eivät tosin osallistuneet. Esimerkiksi [[Urho Kekkonen]] ei allekirjoittanut. Rauhanoppositio ei kuitenkaan kyennyt painostamaan Suomen hallitusta, joka sodan jatkamisesta ja siitä aikanaan irtautumisesta päättäessään pitikatsoi silmälläliittolaissuhteen enemmänylläpitämisen Saksan kanssa olleen vallineissa oloissa Suomen riippuvuuttaetujen mukaista. Pienin osin rauhanopposition vaatimusten mukaista politiikkaa kuitenkin toteutettiinkin, sillä esimerkiksi kotiuttamalla vapaaehtoisen SS-pataljoonan Saksasta vuonna 1943 ja perustamalla arvovaltaisten kansalaispiirien tukemana kesällä 1944 [[Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto|amerikkalais-suomalaisen yhdistyksen]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Jatkosodan jälkeenpikkujättiläinen| monetVuosi rauhanoppositioon= kuuluneet2007| nousivatLuku = Pataljoonan hajottaminen| Sivu = 68| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 978-951-0-28690-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 14.10.2013 | Kieli = }}</ref> Linkomiehen hallitus pyrki varautumaan Saksan ja Suomen politiikanliitosuhteen päättymisen tärkeimpiinjälkeiseen johtoasemiinaikaan.
 
Jatkosodan jälkeen monet rauhanoppositioon kuuluneet nousivat Suomen politiikan tärkeimpiin johtoasemiin.
Innokkaasti ulkopolitiikkaa harrastanut rauhanopposito vaati hallitukselta käytännössä samaa politiikkaa, jota Linkomiehen hallitus oli harjoittanut jo puolen vuoden ajan.{{kenen mukaan|esitetäänkö tulikinta ao. lähteessä?18.6.2014}} Se oli jo muuttanut ulkopolitiikkaansa kotiuttamalla vapaaehtoisen SS-pataljoonan Saksasta vuonna 1943 ja perustamalla arvovaltaisten kansalaisten taholta kesällä 1944 [[Suomi-Amerikka Yhdistysten Liitto|amerikkalais-suomalaisen yhdistyksen]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Jatkosodan pikkujättiläinen| Vuosi = 2007| Luku = Pataljoonan hajottaminen| Sivu = 68| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 978-951-0-28690-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 14.10.2013 | Kieli = }}</ref>
 
== Lähteet ==