Ero sivun ”Rooman valtakunnan kulttuuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korj
poistettu toimimaton kuva, pieniä muotoiluja, merkintä lähteettömäksi
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
{{Antiikin Rooma}}
'''Roomalainen kulttuuri''' on yksi eurooppalaisen kulttuurin peruspylväistä. [[Rooman valtakunta]] oli kulttuurillisesti hyvin hajanainen. Roomalainen kulttuuri otti runsaasti vaikutteita [[antiikin Kreikka|kreikkalaisesta]] (käytännössä [[hellenismi|hellenistisestä]]) maailmasta sekä Italian varhaisemmista kulttuureista, etenkin [[etruskit|etruskeilta]]. Myös [[Karthago]]n vaikutus oli merkittävä.
Rivi 16 ⟶ 17:
==Taide==
{{Pääartikkeli|[[Rooman valtakunnan taide]]}}
[[Tiedosto:Pont du gard.jpg|thumb|[[Pont du Gard]], osa roomalaista vesijohtoa Ranskassa.]]
[[Tiedosto:Hw-pompey.jpg|thumb|upright|[[Pompeius]]. Tasavallan aikaista ilmeikästä kuvanveistoa.]]
Kaikista aloista juuri [[taide|taiteessa]] näkyivät kreikkalaisvaikutteet selvimmin. Maalaustaiteessa ja kuvanveistossa jäljiteltiin surutta kreikkalaista tyyliä. Roomalaiset esimerkiksi mieluusti tekivät kreikkalaisista pronssipatsaista marmorikopioita, ja monet kreikkalaiset patsaat ovatkin säilyneet vain näinä kopioina. Rooman tasavallan aikaiset roomalaisten merkkihenkilöiden veistokset ovat usein hämmästyttävän realistisia ja inhimillisiä. Keisariajalla kuvaustapa muuttui propagandistisempaan suuntaan, tämämikä näkyy jo [[Augustus|Augustuksen]] kuvapropagandassa.
[[Tiedosto:Aug11 01.jpg|right|thumb|[[Augustus]]. Keisariajan alussa taide muuttui ihannoivampaan suuntaan.]]
Kaikista aloista juuri [[taide|taiteessa]] näkyivät kreikkalaisvaikutteet selvimmin. Maalaustaiteessa ja kuvanveistossa jäljiteltiin surutta kreikkalaista tyyliä. Roomalaiset esimerkiksi mieluusti tekivät kreikkalaisista pronssipatsaista marmorikopioita, ja monet kreikkalaiset patsaat ovatkin säilyneet vain näinä kopioina. Rooman tasavallan aikaiset roomalaisten merkkihenkilöiden veistokset ovat usein hämmästyttävän realistisia ja inhimillisiä. Keisariajalla kuvaustapa muuttui propagandistisempaan suuntaan, tämä näkyy jo [[Augustus|Augustuksen]] kuvapropagandassa.
 
Maalaustaidetta ei ole säilynyt paljon, mutta joitakin hienoja [[fresko]]ja on löydetty esimerkiksi [[Pompeji]]sta. Näihin kuuluu maisema- tai taulukuvia ja maalattua valearkkitehtuuria, jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. [[Mosaiikki|Mosaiikkeja]] on säilynyt enemmän, ja ne ovat myös tärkeä tietolähde roomalaisesta yhteiskunnasta taiteellisen arvonsa lisäksi.
Rivi 31:
===Kirjallisuus===
{{Pääartikkeli|[[latinankielinen kirjallisuus]]}}
Rooman kirjallisuus, joka käsittää Rooman vallan aikaisen latinankielisen kirjallisuuden, on saanut tuntuvaa vaikutusta kreikkalaisesta kirjallisuudesta. Lukuun ottamatta hävinneitä kansanrunouden tuotteita Rooman kirjallisuus alkaa vasta silloin, kun roomalaiset tulivat kosketuksiin Etelä-Italian kreikkalaisten kanssa. Ensimmäisen ajanjakson 240-78240–78 eaa. mainittavimmat kirjailijat olivat [[Livius Andronicus]], [[Naevius]], [[Ennius]], [[Lucilius]], [[Plautus]], [[Terentius]] ja [[Cato vanhempi]]. Toisen ajanjakson 78 eaa.-14 jaa. alkupuoliskolla elävät runoilijat [[Lucretius]] ja [[Catullus]], proosakirjailijat [[Cicero]], [[Julius Caesar]], [[Sallustius]], polyhistori [[Terentius Varro]] sekä loppupuoliskolla, jota sanotaan Rooman kirjallisuuden kultakaudeksi, runoilijat [[Vergilius]], [[Horatius]], [[Propertius]], [[Tibullus]], [[Ovidius]] ja historioitsija [[Livius]].
 
Kolmannen ajanjakson (14-11714–117 jaa.), hopeakauden, pääkirjailijat ovat historioitsija [[Tacitus]], luonnontutkija [[Plinius vanhempi]], reetori [[Quintilianus]], filosofi ja näytelmäkirjailija [[Seneca nuorempi|Seneca]], romaaninkirjoittaja [[Petronius]], satiirikko [[Juvenalis]]. Viimeisenä ajanjaksona (117-568117–568) on etupäässä lakitieteellistä ja kielitieteellistä kirjallisuutta. Huomattavin kaunokirjailija on [[Apuleius]]. Merkittävimmät kirjailijat ovat kristityt kirkkoisät[[kirkkoisä]]t, kuten [[Tertullianus]] ja [[Augustinus]]. Viimeisinä roomalaisina kirjailijoina pidetään [[Boëthius]]ta ja [[Cassiodorus]]ta.
 
==Tiede==
Rivi 60:
Roomalainen moraali perustui niin sanotuille perinteisille roomalaisille arvoille. Esi-isien kunnioitus oli tärkeää.
 
Perhe oli roomalaisen yhteiskunnan perusta. Miehellä piti olla lapsia, jotta hänen nimensä säilyisi, joten jos lapsia ei syntynyt, heitä adoptoitiin. Antiikin aikana kaikki ihmiset menivät naimisiin- avioliitto oli velvollisuus, eikä romanttinen rakkaus ollut sen edellytys.
Perheeseen kuuluivat vanhempien ja lasten ohella myös sen omistamat orjat. Roomalaiset suvut verkostoituivat keskenään avioliittojen ja adoptioiden avulla.
 
Rivi 68:
 
===Käyttö- ja ylellisyysesineet===
[[KuvaTiedosto:Toga Illustration-2.svg|thumb|120pxupright|Togaan pukeutunut roomalainen mies]]
Roomalaisesta vaatetuksesta tunnetaan yleisimmin [[tooga|toga]] ja [[tunika]]. Toga oli miesten muodollinen asu, jota käytettiin juhlatilaisuuksissa ja virallisissa yhteyksissä. Se oli tehty villasta, se oli vaikea pukea ja ilmeisesti kuuma. Miesten arkivaate oli tunika. Lisäksi voitiin käyttää esimerkiksi viittaa. Nuoret naiset käyttivät tunikaa. Naimisiinmenon jälkeen he siirtyivät pidempään [[stola]]an.
 
Rivi 86:
Rooman kulttuuri jatkoi maailmanvalloitustaan kauan itse valtakunnan kukistumisen jälkeen. Rooman valtiorakenteen tuhonneet valloittajat itse asiassa ihailivat roomalaista kulttuuria ja omaksuivat lukuisia elementtejä siitä. Kirkko, joka oli alun perin lähtenyt muuttamaan Roomaa, omaksui nyt säilyttäjän roolin. Roomalaiset hoviseremoniat, latinan kieli ja roomalainen ajatustapa säilyivät parhaiten katolisen kirkon jumalanpalveluskaavoissa ja opissa. Rooman piispa eli [[paavi]] jopa omaksui pakanallisen pappistittelin [[pontifex maximus]] kasvattamaan arvovaltaansa.
 
Näkemys Roomasta esikuvallisena valtiona oli niin vahva, että vuonna [[800]] [[Kaarle Suuri]] kruunattiin [[keisari]]ksi. Tämä uusi keisarius ei ollut uutta, vaan se nähtiin suorana jatkona [[Rooman keisari]]udelle. Keisarius säilyi merkittävänä valtapoolina paaviuden ohella läpi keskiajan.
 
Roomalainen kirjallisuus säilyi nykypäivään ennen muuta keskiaikaisen kopiointitradition myötä. Vaikka kristilliset kopioijat, esimerkiksi munkit, suhtautuivatkin epäillen pakanallisiin kirjoittajiin, muodostuivat tästä huolimatta muun muassa [[Cicero]] ja [[Julius Caesar|Caesar]] merkittäviksi.
 
Suomeen tuli roomalainen kulttuuri - latinan kielen osalta -– tuli noin [[1200-luku|1200-luvulla]] [[Ruotsi|ruotsalaisten]] välityksellä (katso [[Ruotsin vallan aika Suomessa]]). Taiteessa roomalainen vaikutus näkyy klassisissa tyyleissä ja esimerkiksi [[renessanssi]]n maalauksissa. Eräs ehkä liiaksi yksinkertaistava näkemys on nähdä länsimainen taide sarjana roomalaisen estetiikan uudelleentulkintoja: sarjana klassisia, klassisoivia ja uusklassisia kausia.
 
==Katso myös==