Ero sivun ”Hiekka” versioiden välillä

Hiekan koostumus vaihtelee suuresti paikallisten kivilajien ja olosuhteiden mukaisesti. [[Suomi|Suomessa]] hiekassa on yleensä yhtä paljon [[maasälpä]]ä ja [[kvartsi]]a.{{lähde}} [[Satakunta|Satakunnan]] [[hiekkakivi]]alueella hiekka on kuitenkin melkein puhdasta kvartsia.{{lähde}}

Hiekka syntyy kiviainesten mekaanisen ja kemiallisen kulumisen seurauksena. Lähtökohtana ovat [[Magmakivi|magmaattiset]] ja [[Metamorfinen kivilaji|metamorfiset kivilajit]], (esimerkiksi [[graniitti]]), joiden sisältämien mineraalien [[Kiderakenne|kiteet]] irtoavat toisistaan.

Hiekanjyvät kulkeutuvat painovoiman, tuulen ja veden mukana, ne sekoittuvat ja seuloutuvat. Kun materiaalin ulkopintapintaulkopinta on kulumisen ja [[Rapautuminen|rapautumisen]] seurauksena voimakkaasti suurentunut, saavat kuluttavat voimat siitä entistä paremman otteen, ja niin sekä hiekan mineraalikoostumus että sen yksittäisten jyvien muoto muuttuvat verrattain nopeasti. Tapahtumaketjun myötä suuremmista jyvistä tulee pienempiä joko niin, että ne halkeavat kiteiden rajapintoja myöten tai niin, että yhteen hankautuvat nurkat murtuvat pyöreämmiksi. Jotkut mineraalit, kuten piiköyhät[[Pii (alkuaine)|pii]]<nowiki/>köyhät [[Silikaattimineraali|silikaattiset mineraalit]], muuntuvat ja hajoavat nopeasti rapautuessaan niin, että niiden osuus vähenee selvästi hiekan kokonaismäärässä.

Vain harvoin hiekka kulkeutuu jokien pohjassa niin pitkiä matkoja, että sillä voitaisiin selittää hiekanjyvästen pyöristyminen, eikä selitykseksi riitä useimmissa tapauksissa myöskään jatkuva liike rantojen jyrkänteissä, varsinkin kun hiekka muodostuu pääosin kulumista hyvin kestävästä kvartsista. Esimerkiksi [[Saksa|Saksassa]] selvästi suurin osa hiekasta on peräisin hiekkakivestä ja sillä on siis useampia eroosiosyklejä takanaan: hiekka kerrostuu, peittyy toisten [[Sedimentti|sedimenttien]] alle, se tiivistyy ja jyväset kiinnittyvät toisiinsa ([[diageneesi]]). Kun pinta paljastuu maankuoren liikkumisen seurauksena, alkaa uusi rapautuminen, jossa yksittäiset jyväset irtautuvat ja pyöristyvät taas hiukan lisää seuraavan kulkeutumisen aikana, kunnes alkaa seuraava kehityskierros. Jos oletetaan 200 miljoonan vuoden sykli, voidaan selittää nykyisten hyvin pyöristyneiden kvartsihiekkajyvien synty kymmenen eroosiosyklin aikana ja lähes puolet [[Maa|Maan]] historiasta.

Hiekka voi erityistapauksissa muodostua myös kuolleiden [[Eliö|eliöiden]] jäänteistä, kuten simpukan kuorista tai koralleista. Tällainen hiekka on [[Geologia|geologisessa]] mielessä hyvin lyhytikäistä, sillä yksittäiset jyväset muuntuvat sedimentin tiivistymisen ja kivettymisen aikana niin voimakkaasti, että niiden alkuperäistä muotoa ei jatkuvan liikkumisen ja eroosion jälkeen voi enää tunnistaa.{{Lähde}}