Ero sivun ”Aleksander Reeth” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luhangan kirjasta sivuilt 30-33 Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
→Luhangan kappeliseurakunnan perustaminen: sivut 33-36 |
||
Rivi 22:
=== Luhangan kappeliseurakunnan perustaminen ===
"Luhangan syrjäinen asema 1700-luvulla oli ilmeinen. Paras yhteys etelään hallintopitäjän, Sysmän, keskustaan kulki Päijännettä pitkin kaikkina vuodenaikoina. Kesäiset vesireitit olivat talvella käyttökelpoisia talviteitä. Tieolosuhteet maitse olivat erittäin huonot, elettiin suorastaan tiettömien taipaleiden takana. Varsinaisessa hallinnossa syrjäisestä seudusta johtuvaa haittaa ei tunnettu niinkään voimakkaasti kuin seurakunnallisissa suhteissa. Suuret epäkohdat eivät kuitenkaan tulleet muualla tunnetuiksi, ennen kuin seutu sai arvovaltaisen asioidensa ajajan kornetti Alexander Reethistä." <ref name=":1" />
"Alexander Reethin vaiheiden liittyminen Luhangan historiaan ratkesi sotakollegion palauttaessa hänelle suvulle kuuluneet, mutta jo sen ulkopuolelle joutuneet, oikeudet Luhangan säteriratsutilaan 1759. Kun hän vielä tämän jälkeen pystyi todistamaan aatelisen syntyperänsä, niin Reeth-suku sai hänestä toisen kantaisänsä siitäkin huolimatta, että hänellä itsellään ei ollut lapsia. Aatelius näkyi hänen varsin erikoisissa elämäntavoissaan, joiden omalaatuisuudelle syrjäinen Luhangan kylä vielä muodostui jyrkäksi taustaksi. Perimätieto onkin mahtavasta vanhastapojasta, "punaisesta-Reethistä" runsas. Polvesta polveen on kerrottu tarinoita tämän yksinäisen teoista. Ratkaisevaa laatua niistä oli, että hän vaikutusvaltansa turvin ryhtyi ajamaan Luhangan kapelin perustamista." <ref name=":1" />
"Kääntyessään Kymenkartanon läänin kuvernöörin Ramsayn puoleen kornetti Reeth kykeni kyllin selvästi ja kärjistetysti tuomaan esille pohjoisille kylille syrjäisestä asemasta johtuvat haitat. Seikkaperäinen perustelu käsitti seitsemän erillistä kohtaa. Ensinnäkin luhankalaisille tuotti vaikeuksia pienten lasten tuominen Sysmään kastamista varten. Lapset saattoivat jopa kuolla matkalla, tai sitten täytyi odottaa kauan, kunnes he olisivat tarpeeksi vahvoja matkaa varten. Hän huomautti myös äkillisesti sairastuneiden jäävän seudulla ilman sielunhoitoa. Kesällä ruumiiden kuljetus Päijännettä myöten saattaa viivästyä myrskyn tai kovan vastatuulen vuoksi, jolloin ihmiset ovat pakoitettuja viemään ruumit joihinkin saariin moniksi päiviksi seuraavaan sunnuntaihin saakka. Vieläkin seudulla tunnetut ruumissaaret ovat tästä todistuksena. Näin ruumiit saattavat joutua olemaan kuumana kesäaikana maanpinnalla kaksikin viikkoa, mistä kauhean hajun lisäksi voi koitua pahoja sairauksia. Pitkä matka estää 60-70 vuotiaita vanhuksia kirkkomatkasta, sillä he eivät jaksa mennä jalan puolentoista penikulman matkaa kirkkorannasta kirkolle Sysmässä. Tietojen ja kuulutusten, mm. maaherran käskyjen, julkaiseminen luhankalaisille on erittäin vaivalloista pitkästä välimatkast ajohtuen. Kirkkoon on myös lähdettävä jo lauantaina aamulla, että ennätettäisiin ajoissa perille, sama aika menee paluumatkaan. Näin jokainen matka vaatii sunnuntain lisäksi kaksi työpäivää. Reeth mainitsee, että tästä on suurta haittaa talollisille, jolta puuttuu siten 3-4 henkilöä, mutta vielä runsaammin hänelle itselleen. Aiheuttaahan kymmenien talollisten, torpparien ja palvelusväen poissaolo hänelle suurta haittaa. Kaikilta yhteensä menee vuosittain hukkaa tuhansia päivätöitä. Vakuuttaessaan lopuksi, ettei minkään kappelin perustaminen ole ollut niin tarpeen vaatima kuin Luhangan, hän lupaa jo alustavasti papille torpan omilta mailtaan. Myönnettävää on, että Reethin olosuhteista antama kuva oli varsin toivoton."<ref name=":1" />
"Kuvernööri käski nimismies Masalinin välittömästi ottaa selvää kaikkien asukkaiden ja torpparien määrästä ja lähetti asian edelleen tuomiokapitulille Porvooseen. Tuomiokapituli puolestaan päätti määrätä pidettäväksi pitäjänkokouksen, että saataisiin selville Luhangan muiden asukkaiden mielipide ja kuinka paljon he olisivat halukkaat maksamaan papilleen palkkaa. Kruuninnimismies Masalin ilmoitti kokouksen sysmäläisille ja hartolalaisille syyskuun neljänneksi päiväksi 1765. Kokouksessa Reeth esiintyi kaikkien luhankalaisten puolesta luvaten maat papin virkatalolle ja kirkolle Ryttylän verotalon maista. Virkatalolle tulisi häneltä yksi tynnyrinala sekä peltoa että kaskea ja lisäksi viiden talvikuorman heinämaat. Luutnantti Wijkmanin, jonka haltuun avioliiton kautta oli joutunut eräs Luhangan taloista, esittäessä, ettei hän voi ottaa kantaa asiaan tietämättä alustalaistensa mieltä, Reeth ilmoitti käyttävänsä heidänkin ääniään. Lopuksi Reeth vielä lausui varsin jyrkästi, että hän olisi halukas maksamaan haluttomienkin puolesta, mutta nämä eivät saisi käyttää uutta kirkkoa eivätkä haudata vainajiaan uuteen hautausmaahan."<ref name=":1" />
"Kornetti Alexander Reeth ei kuitenkaan luottanut pitkään ja aikaa vievään virkatiehen, hän saattoi käyttää vaikutusvaltaansa suoranaisestikin hyödykseen. Samanaikaisesti kun asia oli vain vähän edistynyt maaherran virastossa ja tuomiokapitulissa, Reeth jo vuoden 1766 alussa onnistui saamaan asialle kuningas Adolf Fredrikin periaatteellisen suostumuksen. Tällä välin luhankalaiset olivat päässeet yksimielisyyteen paiplle maksettavasta palkasta ja Sysmässä 2.2.1766 pidetty pitäjänkokous oli hyväksynyt Luhangan eron kappeliseurakunnaksi. Palkka teki yhteensä 23 t. 9 kapp. viljaa, 3. 21 kapp. kauroja, 2t. 7kapp. herneitä, 6 leivo. 9 naul. kuivattua kalaa, 9 ½ leiv. kuivattua lihaa, 2 leiv. 9 ½ naul. villoja sekä 4 leiv. 5 naul. pellavia. Lisäksi tuli tietenkin pappila peltoineen ja niittyineen: tarpeelliset rakennukset, yhden tynnyrin ala peltomaata ja samanverran kaskimaata sekä 19 ½ talvikuormanalaa niittyä. Kesällä tuomiokapitulikin katsoi palkan riittäväksi ja ilmoitti myönteisen kantansa kappeliasiassa maaherralle, joka heinäkuussa 1766 jätti asian kuninkaan ratkaistavaksi."<ref name=":1" />
"Saatuaan kuninkaan suostumuksen Reeth ryhtyi välittömästi ajamaan kirkon rakennusasiaa ostaen mm. sitä varten kellon Tukholmasta. Niinpä kirkko valmistuikin syksyllä 1766, jolloin Reeth välittömästi anoi Porvoon tuomiokapitulilta kirkon vihkimistä ja papin määräämistä kappeliseurakuntaan. Tämä kaikki tapahtui, ennen asian lopullista ratkaisua. Marraskuussa tuomiokapituli päätti lähettää Puumalan kirkkoherran apulaisen Thomas Neoviuksen Luhankaan julistamatta virkaa sitä ennen avoimeksi. Neovius oli syntynyt 1710. vihitty papiksi 1746, minkä jälkeen hän oli kierrellyt pitkin Savoa armovuoden saarnajana ja apulaisena onnistumatta saamaan vakinaista virkaa. Hän oli naimisissa Pielaveden kappalaisen Martinus Costianuksen tyttären Anna Prudentian kanssa, josta avioliitosta hänellä oli kuusi lasta. Samalla kerralla kapituli ilmoitti, että Reeth ja luhankalaiset saisivat kirkon vihkimisen yhteydessä päättää haluavatko he Neoviuksen papinvirkaan."<ref name=":1" />
"Kirkon vihkiminen tapahtui helmikuun 22. pnä 1767 ja kun luhankalaiset olivat samassa yhteydessä ilmoittaneet olevansa halukkaita ottamaan Neoviuksen papikseen, tuomiokapituli saattoi 11.3.1767 nimittää Thomas Neoviuksen, joka myös itse oli ilmoittanut suostumuksensa, Luhangan ensimmäiseksi kappalaiseksi. Vasta tämän jälkeen kuningas, etukäteislupakselleen uskollisena, hyväksyi maaliskuun 17. päivänä 1767 Luhangan kappelin perustamisen."<ref name=":1" />
== Luhangan dynastia ==
| |||