Ero sivun ”Mäyrämäki” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  3 vuotta sitten
p
(w)
Vuonna 1796 Mäyrämäen osti kersantti Erik Hellstedt mutta myi sen jo vuonna 1798 [[Björkenheim]]-suvun kantaisäntä tunnetuksi tulleelle [[Bengt Magnus Björkman]]ille, joka omisati myös [[Kärkelän kuparisulatto]]a [[Kisko]]ssa. Luopuessaan Kärkelästä Björkmanin poika Bengt Ludvig Björkman myi vuonna 1823 Mäyrämäen apteekkari [[John Jacob von Julin]]ille, joka omisti myös [[Fiskars (yritys)|Fiskarsin tehtaat]]. von Julin perusti Mäyrämäen metsiä hyödyntämään viereisen [[Kaskisto]]n kylän yhteiselle myllytontille vuonna 1836 Emiliedahlin sahan. Vuonna 1880 Mäyrämäki siirtyi [[Julin]]ien suvulta [[Turku|Turussa]] toimineelle Sahayhtiö Attulle. Koko tämän ajan 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle tilaa viljelivät lampuodit. Vuonna 1892 omistajaksi tuli Gustaf Sundell, ja vielä samana vuonna Adolf Ilander, joka myi Mäyrämäen vuonna 1906 kamariherra [[Hjalmar Linder]]ille Ilanderien jäädessä asumaan Mäyrämäkeä. Linder myi Mäyrämäen 1918. Tämän jälkeen omistajina oli vuosina 1918-19 Suomen Finanssiosakeyhtiö, 1919 ryhmä sijoittajia, 1919-20 kreivi Lorentz Creutz ja 1920-22 Suomen agraaritoimisto. Vuonna 1922 tilan osti Somerniemen kunta.<ref>Tiirakari 2016: 110-111.</ref>
 
Kylän torpista Maaniitty, Vähämäki, Vilkki, Tuorby ja Mäkilä lohkottiin itsenäisiksi tiloiksi 1920-luvulla. Vuonna 1934 lohkottiin myös itse päätila viljelyksineen itsenäiseksi tilaksi sitä jo vuodesta 1924 vuokranneelle Juho Vaseniukselle (myöh. Vasama). Siirtoväen ja rintamamiesten maanhankinnasamaanhankinnassa Toisen maailmansodan jälkeen Mäyrämäestä lohkottiin vielä 12 tilaa. Tämän jälkeen Somerniemen kunnalle jäänyt Metsä-Mäyrämäen tila käsitti vielä 590 hehtaaria metsää ja järviä.<ref>Tiirakari 2016: 111.</ref>
 
==Lähteet==
113 990

muokkausta