Ero sivun ”Korea Japanin miehityskaudella” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 23:
|historia5 = Japanin antautuminen
|pvm5 = 15. elokuuta 1945
|viralliset-kielet = [[Japani]] (virallinen), [[Korean kieli|Korea]] (epävirallinen)
|yleisimmät-kielet =
|pääkaupunki = [[Soul (kaupunki)|Keijō]]
Rivi 36:
|väestötiheys =
|valuutta = [[Jeni|Korean jeni]]
|edeltäjät = [[Kuva:Flag_of_Korea_(1899).svg|20px|border]] [[Korean keisarikunta]]
|edeltäjänimike =
|seuraajat = [[Kuva:Flag_of_South_Korea_(1948-1949).svg|20px|border]] [[Korean tasavalta]]<br>[[Kuva:Flag_of_North_Korea.svg|20px|border]] [[Korean demokraattinen kansantasavalta]]
|seuraajat =
|seuraajanimike =
|kansallislaulu =
Rivi 65:
==Kiinan ja Japanin kilpailu Koreasta==
===Uudistusliikkeet===
1880-luvulla korealaisten keskuudessa syntyi uudistusliike, joka tunnetaan yhteisnimikkeellä ''Kaehwa-dang'' (valistuspuolue). Sen kannattajat halusivat modernisoida Korean nopeasti samaan tapaan kuin [[Japani]]ssa oli tehty. He olivat kiinalaisvastaisia ja halusivat Korean katkaisevan alistussuhteensa [[Kiina]]an. [[Korea]] oli tätä ennen ollut tyypillisesti Kiinan [[vasallivaltio]] lähes koko olemassa olonsa ajan. Liike nautti jonkinlaista kuningas [[KojongGojong]]in tukea. Kuitenkin hallituksessa Kaehwa-dangin miehet olivat pieni vähemmistö, eikä myöskään suuri yleisö hyväksynyt näin radikaalia ohjelmaa. Ainoaksi mahdolliseksi auttajaksi ilmeni Japani. Sieltä saatiinkin aineellista apua myös vallankaappaussuunnitelmiin.<ref name="ves">Vesterinen, Ilmari: Korea - Kolme ovea tiikerin valtakuntaan, s. 141-164. Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8</ref>
 
Vuonna 1884 Kaehwa-dang ryhtyi toimintaan, jota vuoden korealaisen nimen mukaan sanotaan ''kapsin''-kaappaukseksi. Salaliittolaiset murhasivat kuusi kiinalaismielistä hallituksen jäsentä ja saivat kuninkaan valtaansa. He vaativat kuninkaan nimissä tribuuttijärjestelmän lopettamista Kiinaan sekä Taewon'guninTaewongunin palauttamista kuninkaaksi ilman ehtoja.
Vastoin salaliittolaisten ja Japanin luuloa Kiina ei suostunut vaatimuksiin, vaikka sillä oli käynnissä konflikti [[Ranska]]n kanssa etelärajoillaan. Kiinalaiset käyttivät asevoimaa ja valtasivat palatsin. Japanin edustajat ja salaliittolaiset pakenivat Japaniin.
Rivi 78:
10. päivänä kesäkuuta 1894 japanilainen osasto nousi maihin Chemulp'ossa ja suuntasi pääkaupunkiin [[Soul (kaupunki)|Hanyangiin]]. Korean hallitus yritti estää vihollisuuksien alkamisen ja ulkomaisten joukkojen tulon antamalla julistuksen, jossa se selitti Chŏnjun kapinan päättyneen ja ulkomaisten joukkojen voivan poistua maasta. Myös japanilaisten tulosta yllättynyt Kiina esitti Japanille molempien vetäytymistä. Tähän Japani ei suostunut; tämän jälkeen molemmat vallat lisäsivät joukkojensa määrää Koreassa.<ref name="ves" />
 
Saadakseen oikeutuksen aikomilleen toimille Japani esitti heinäkuussa Kiinalle Korean valtiojärjestyksen yhteistä muuttamista, jotta tulevat kapinat estettäisiin. Kun Kiina odotetusti kieltäytyi, ryhtyi Japani toimiin Korean saamiseksi sekä uudistusten että Japanin käskyvallan tielle. Heinäkuun 23. 1894 japanilaiset riisuivat pääkaupungin korealaiset sotilaat aseista, valtasivat kuninkaan palatsin ja pakottivat kuninkaan vaihtamaan hallitusta. Min-suku syrjäytettiin, ja japanilaiset kutsuivat vanhan [[Taewongun|Taewon'gun]]inTaewongunin hallituksen johtoon. Kiinalaisesta arestistaan suuttuneena hän suostuikin tarjoukseen. Ensitöikseen hallitus julisti Kiinan yliherruuden lopullisesti päättyneeksi.
 
Samalla japanilaiset ryhtyivät sotatoimiin Koreassa olevia kiinalaisiajoukkoja vastaan. 25. heinäkuuta he tuhosivat kiinalaisen laivaston, ja muutaman päivän päästä japanilaiset maavoimat kukistivat Etelä-Koreassa olleet kiinalaisjoukot. Pääosa Koreaa oli nyt sotilaallisesti japanilaisten käsissä. Elokuun 1. päivänä Japani vihdoin julisti virallisesti sodan Kiinalle, koska se oli estänyt Korean uudistuspyrkimykset. [[Kiinan–Japanin sota (1894–1895)|Kiinan-Japanin sodan]] päättyessä ulkomaisten tarkkailijoiden yllätykseksi Japanin voittoon, Kiinan oli pakko pyytä rauhaa ja luovuttamaan [[Taiwan]], [[Liaotungin niemimaa|Liadongin niemimaa]] ja antamaan vapaat kädet Koreassa.<ref name="ves" />
Rivi 98:
Japani pelkäsi läntisten suurvaltojen ylivoimaa ja herruutta. Korea oli strateginen uhka, uskoivat Japanin johtajat ja vertasivat sitä Japanin sydämeen suuntautuvaan tikariin. Jos se olisi vihamielisissä käsissä, se olisi vaarallinen, jos taas Japanin hallussa, sitä voisi käyttää lähtökohtana Manner-Kiinan hallintaan. Korean omistaminen merkitsisi tehokasta asemaa valtioiden välisessä kilpailussa. Siten se oli looginen siirto tehdä Koreasta [[siirtomaa]].
 
Syksyllä 1905 Japanin hallitus ryhtyi esittämään varsinaisen protektoraattisopimuksen tekoa Korean hallitukselle. Marraskuussa 1905 ruhtinas [[Ito Hirobumi]] matkusti Koreaan viemään ehdotusta. Neuvotteluissa niin keisari KojongGojong kuin hallituksen jäsenetkin vastustivat jo vahvasti Japanin otteessa olevan maan alistamista sen suvereniteetin kokonaan lopettavaan sopimukseen. Seuraavina päivinä japanilaiset painostivat ankarasti niin sotilaallisilla demonstraatioilla kuin henkilökohtaisilla uhkauksilla. Lopulta komissaari Ito otti jokaisen seitsemästä ministeristä henkilökohtaiseen puhutteluun. Sen jälkeen hän ilmoitti, että viisi eli enemmistö oli sopimuksen hyväksynyt pienin muutoksin. Iton mukaan myös keisari KojongGojong oli tällöin suostunut sopimukseen - tämän keisarimyöhemmin kiisti. Joka tapauksessa marraskuun 17. ja 18. päivän välisenä yönä sopimus allekirjoitettiin.
 
Sopimuksessa määrättiin, että Korean ulkomaansuhteita hoitavat [[Japanin ulkoministeriö]] ja sen alaiset elimet eikä Korea voi itse tehdä kansainvälisiä sopimuksia. Japani asettaa maahan kenraalikomissaarin ja tämän alaisia komissaareja tarpeen mukaan. Heidän tehtäväkseen sanotaan ensi sijassa ulkomaansuhteiden valvonta.
Rivi 104:
Sopimuksen solmimisesta tiedotettiin vasta muutaman päivän kuluttua sen allekirjoituksesta. Sopimus aiheutti protesteja niin Korean johtokerroksessa kuin kansanjoukoissakin. Sopimus oli kuitenkin tehty, ja Japani ryhtyi sitä toteuttamaan. Niin tekivät myös muut valtiot: Koreassa olleet edustustot tyhjenivät nopeasti. Japanin ensimmäiseksi kenraalikomissaariksi Koreaan määrättiin sopimuksen neuvotellut ruhtinas Ito. Hänen asemansa oli hyvin vahva sekä japanilaisiin että korealaisiin nähden. Kenraalikomissaari oli suoraan [[Japanin keisari]]n alainen, hän oli sekä japanilaisten armeijanyksiköiden että poliisin ja siviilivirkamiesten päällikkö. Hän saattoi antaa asetuksia omissa nimissään ja rangaista niiden noudattamattomuudesta. Ito oli Japanin hallitukselle vastuussa Korean järjestyksen säilymisestä, mutta myös oikeutettu "sopimuksessa määrätyn vastuunsa" nojalla käyttämään laajoja valtuuksia.<ref name="ves" />
===Protektoraatista siirtomaaksi===
[[Protektoraatti|Protektoraatiksi]] tulon jälkeen korealaiset ottivat kontakteja ulkovaltoihin sekä yrittivät viedä Korean kysymyksen erilaisten kansainvälisten konferenssien asialistalle. Nämä toimet eivät johtaneet julkisesti minkäänlaiseen tulokseen. Edes Yhdysvallat, johon asetettiin suurimmat toiveet, ei reagoinut virallisesti. [[File:Masatake Terauchi uniform.jpg|thumb|150px|Masatake Terauchi, ensimmäinen japanilainen kenraalikuvernööri Koreassa.]]Nämä yhteydenotot ja niiden kaikesta huolimatta saama julkisuus saivat Japanin päättämään tiukentaa otettaan Koreassa. Tämä merkitsi henkilöiden vaihtoa hallituksessa sekä myös maan nimellisessä johdossa. Japanilaiset painostivat heille epäluotettavaa keisari KojongiaGojongia luovuttamaan hallitustoimet pojalleen [[Sunjong]]ille. KojonginGojongin eron jälkeen heinäkuussa 1907 Japani sai Korean hallituksen suostumaan myös siihen, että japanilaiset entisen Korean sisäpolitiikan välillisen johtamisen sijasta ryhtyivät myös suoraan käyttämään hallitusvaltaa. Näin jokaiseen ministeriöön nimettiin japanilaisia johtaviin asemiin ja oikeuslaitosta alettiin japanilaistaa. Samassa yhteydessä hajotettiin vanha korealainen sotaväki. Tämä aiheutti vastarintaa paikallisväestössä ja Korean armeija alkoi kapinoimaan japanilaisia vastaan, mutta huonolla menestyksellä. Pääosin liikehdintä saatiin kukistettua vuoteen 1910 mennessä, jolloin tappiot olivat 10 000 korealaista ja vain 200 japanilaista. Tähän on syynä japanilaisten sotilaiden ja poliisien ylivoimainen aseistus sekä koulutus suhteessa korealaisiin sisseihin.
 
Taistelu sissejä vastaan oli yksi peruste liittää Korea suoraan Japaniin. Sitä alettiin valmistella kesällä 1909, ja se toteutui kesällä 1910, jolloin uusi kenraalikomissaari [[Terauchi Masatake|Terauchi]] lähetettiin Koreaan. Viikon salaisten neuvottelujen jälkeen allekirjoitettiin elokuun lopulla annektiosopimus. Siinä Suur-Hanin valtakunnasta tuli Japanin maakunta Chosen. Korean keisari alennettiin kuninkaan arvoon. Japani otti käsiinsä koko maan hallinnon asettaen johtoon [[kenraalikuvernööri]]nsä, joksi luonnollisesti ensimmäisenä nimitettiin Terauchi.