Wikipedia

Ero sivun ”Rosemaryn painajainen” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
CrtBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
14 171 muokkausta
p Botti päivitti Elonet-tunnisteen.
kh
Rivi 25:
| amg = 42138
}}
'''''Rosemaryn painajainen''''' ({{k-en|Rosemary’s Baby}}) on [[Roman Polański]]n ohjaama ja käsikirjoittama [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[kauhuelokuva]] vuodelta [[Elokuvavuosi 1968|1968]]. Se perustuu [[Ira Levin]]in menestysromaaniin ''[[Rosemaryn painajainen (romaani)|Rosemaryn painajainen]]'', ja sen pääosissa ovat [[Mia Farrow]] ja [[John Cassavetes]]. Se oli Polańskin ensimmäinen elokuva Yhdysvalloissa.<ref name="Bozzola" />
 
''Rosemaryn painajainen'' oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys. Siitä tuli kauhuelokuvan rajapyykki,<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 28.1.2012, sivu D 9</ref> ja sitä seurasi useita samantyyppisiä elokuvia, esimerkiksi ''[[Manaaja (elokuva)|Manaaja]]'' (1973) ja ''[[Ennustus (elokuva)|Ennustus]]'' (1976).<ref name="Bozzola" />
 
Elokuva valittiin vuonna 1993 Yhdys&shy;valtojen kongressin kirjaston [[National Film Registry]]yn, johon kootaan esteetti&shy;sesti, historialli&shy;sesti tai kulttuuri&shy;sesti merkittäviä amerikkalais&shy;elokuvia.<ref>[https://www.loc.gov/programs/national-film-preservation-board/film-registry/complete-national-film-registry-listing/ Complete National Film Registry Listing], National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.</ref>
[[American Film Institute]]n vuonna 2001 kokoamalla sadan parhaan amerikkalaisen kauhuelokuvan listalla ''Rosemaryn painajainen'' nousi sijalleoli 9. sijalla.<ref>[http://www.afi.com/100Years/thrills.aspx 100 Years, 100 Thrills], American Film Institute 2001. Viitattu 14.7.2016.</ref> ''[[The New York Times]]in'' kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.<ref>[http://www.nytimes.com/ref/movies/1000best.html The Best 1,000 Movies Ever Made], ''The New York Times''. Perustuu teokseen ''The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made'', St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.</ref>
''[[The New York Times]]in'' kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.<ref>[http://www.nytimes.com/ref/movies/1000best.html The Best 1,000 Movies Ever Made], ''The New York Times''. Perustuu teokseen ''The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made'', St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.</ref>
 
== Juoni ==
Aviopari Rosemary Woodhouse ([[Mia Farrow]]) ja hänen näyttelijämiehensä Guy Woodhouse ([[John Cassavetes]]) muuttaa newyorkilaiseen Bramford-nimiseen goottilaistyyliseen 1800-luvun kerrostaloon, jossa on aikojen saatossa asunut erikoisia asukkaita ja tapahtunut salaperäisiä asioita. Nuoren avioparin uudeksi naapuriksi tulee iäkäs mutta omanlaatuinenomalaatuinen pariskunta, Minnie ja Roman CastavetCastevet ([[Ruth Gordon]] ja [[Sidney Blackmer]]). Pariskunnalla on tapana puuttua muiden asioihin, mutta muuten CastavetitCastevetit vaikuttavat harmittomilta. Alkuun Guy ei voi sietää CastavetejaCasteveteja, mutta tulee kuitenkin myöhemmin epätavallisen läheiseksi heidän kanssaan. Rosemary puolestaan yrittää pysytellä pariskunnasta etäämpänä.
 
Guy saa roolin eräästä näytelmästä, kun alkuperäinen näyttelijä sokeutuu yllättäen selittämättömästi. Pian Guy ehdottaa Rosemarylle, että he ryhtyisivät yrittämään lasta, kuten he olivat aiemmin suunnitelleet. Myöhemmin sinä iltana Minnie tuo heille kummallekin annoksen suklaamoussea. Rosemary huomaa kuitenkin, että hänen annoksessaan on liitumainen sivumaku, ja heittää sen vaivihkaa pois. Pian Rosemarya alkaa huimata, ja hän menettää tajuntansa. Tajuton Rosemary kokee erikoisen unen, jossa ryhmä alastomia ihmisiä saapuu hänen makuuhuoneeseensa (muun muassa Castevetit ja muita Bramfordin asukkaita). Samassa unessa [[demoni]]mainen olento ([[Clay Tanner]]) raiskaa hänet. Uni on niin eläväinen, että Rosemary huudahtaa lopulta: ”Tämä ei ole uni – tämä tapahtuu oikeasti!” Kun Rosemary herää, hän huomaa kehossaan useita raapimisjälkiä. Guy kertoo, että hän harrasti Rosemaryn kanssa seksiä tämän ollessa tajuton, sillä hän halusi yrittää siittää lapsen kaikesta huolimatta.
Rivi 44 ⟶ 43:
Kun Hutch on lopulta aikeissa kertoa havainnoistaan Rosemarylle, hän vaipuu salaperäiseen koomaan vähän ennen heidän sovittua tapaamista. Kolmen kuukauden kuluttua Hutch. Hiukan ennen kuolemaansa Hutch kuitenkin virkoaa tajuttomuudesta hetkeksi ja pyytää lääkäriä hakemaan hänen pöydälleen jättämänsä noitakirjan ja antamaan sen Rosemarylle. Hutchin ystävä Grace Cardiff ([[Hanna Landy]]) päättää antaa Hutchin kirjan Rosemarylle Hutchin hautajaisissa. Kirjan mukana tulee salaperäisen viesti: ”Nimi on anagrammi”.
 
CastavetienCastevetien uudenvuodenjuhlissa Roman nostaa salaperäisen maljan: ”Vuodelle 1966: vuodelle yksi.” Rosemary huomaa, että Hutch on merkinnyt useita kuvia sekä otteita jättämästään noituuskirjasta. Salaperäisen viestin avulla Rosemary päättelee, että Roman CastavetCastevet on oikeasti Adrian Marcaton poika Steven Marcato. Adrian Marcato oli Bramfordin entinen asukas, jota syytettiin noituudesta ja saatananpalvonnasta ja josta tuli myöhemmin oman uskonsa [[marttyyri]]. Rosemary epäilee, että hänen naapurinsa kuuluvat [[kultti]]in, jolla on pahantahtoisia suunnitelmia hänen vauvaansa varten, ja että Guy on auttanut heitä saadakseen heiltä apua uraansa varten. Rosemary päättelee, että tri Sapirstein on myös mukana salaliitossa, kun lääkärin vastaanottovirkailija ([[Marilyn Harvey]]) toteaa, että CastavetienCastevetien Rosemarylle antama onnenriipus (jossa on myös tannisjuurta eli ”paholaisen pippuria”) tuoksuu samalta kuin lääkärin usein käyttämä hajuste.
 
Rosemary tulee yhä levottomammaksi, ja hän kertoo peloistaan ja epäilyksistään tri Hillille. Hill kuitenkin pitää Rosemarya harhaisena. Hän soittaa tri Sapirsteinille ja Guylle. Sapirstein ja Guy kertovat Rosemarylle, että jos hän suostuu tekemään yhteistyötä heidän kanssaan, he eivät vahingoita häntä tai hänen vauvaansa. Kaksikko tuo Rosemaryn kotiin, jolloin Rosemary pudottaa käsilaukkunsa sisällön lattialle ja pakenee hissiin miesten kerätessä hänen tavaroitaan. Miehet jahtaavat Rosemarya hänen ja Guyn asuntoon, mutta Rosemary lukitsee asunnon oven. Muutaman minuutin kuluttua miehet onnistuvat kuitenkin pääsemään makuuhuoneeseen. Rosemaryn synnytys alkaa, ja tri Sapirstein huumaa hänet. Kun Rosemary herää, hänelle kerrotaan, että hänen vauvansa on kuollut. Rosemary kuulee kuitenkin rakennuksesta vauvan itkua ja uskoo vauvansa olevan yhä elossa.
 
Rosemary löytää eteisen komerosta salaoven CastavetienCastevetien asuntoon, jossa on parhaillaan käynnissä noitien kokous (ovi myös selittää sen, miten Guy ja tri Sapirstein ylipäänsä onnistuivat pääsemään Rosemaryn ja Guyn asunnon lukitusta ovesta huolimatta). Noidat ovat kokoontuneet Rosemaryn vastasyntyneen pojan ympärille. Rosemary hätääntyy nähdessään poikansa erikoiset silmät ja vaatii saada tietää syyn poikansa ulkonäköön. Rosemary saa kuulla, ettei Guy ole hänen lapsensa isä vaan että Adrianiksi nimetty vauva on todellisuudessa [[Saatana]]n siittämä lapsi. Rosemary kauhistuu ja sylkee Guyta vasten kasvoja, kun tämä yrittää lähestyä häntä. Roman kehottaa Rosemarya ryhtymään pojalleen äidiksi ja kertoo, ettei tämän tarvitse kuitenkaan ryhtyä noidaksi, ellei halua. Elokuva päättyy Rosemaryn kohentaessa poikansa peitteitä ja keinuttaessa hellästi tämän kehtoa.
 
== Näyttelijät==
Rivi 63 ⟶ 62:
{{Viitteet|viitteet=
*<ref name="Bozzola">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.allmovie.com/work/rosemarys-baby-42138| Nimeke = Rosemary's Baby| Tekijä = Bozzola, Lucia| Julkaisu = www.allmovie.com| Viitattu = 30.7.2010| Kieli = {{en}} }}</ref>}}
 
{{Tynkä/Elokuva}}
 
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvat]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Rosemaryn_painajainen”