Ero sivun ”Irlantilainen säkkipilli” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p - vähän samoin kuin ns. ylipuhallettaisiin huilulla - mikä säkkipillissä synnytetään painamalla vain kyynärvarrella lujemmin säkkiä.
p - vähän samoin kuin puhalletaan oktaavissa tinapillillä tai huilulla - (aiempi teksti: - vähän samoin kuin ns. ylipuhallettaisiin huilulla - )
Rivi 3:
Uilleann on vanha iirinkielinen (engl. ’gaelic’) sana, joka tarkoittaa palkeita (engl.’elbow’). Nimitys tulee siitä, että irlantilaisessa säkkipillissä on palkeet, joita oikealla kyynärvarrella pumppaamalla vasemmassa kainalossa oleva säkki saadaan täyttymään. (Larsen, G. 2003, s.37) Palkeet on sidottu niiden päältä nahkahihnalla läheltä kyynärpäätä kiinni käteen, jotta ne avautuvat nostettaessa ja vetävät ilmaa sisäänsä ja vastaavasti kädellä painettaessa puhaltavat ottamansa ilman säkkiin. Tämä tekniikka mahdollistaa jatkuvan ilmavirtauksen säkkipillin pilleihin, jolloin osa pilleistä saadaan soittamaan yhtenäistä ääntä periaatteessa vaikka kuinka pitkään. Pillien määrä riippuu Uilleann-säkkipillissä siitä, onko se ns. puolikas vai kokonainen setti (engl.’half set’ tai ’full set’). Puolikkaassa setissä on mukana kolme drone-pilliä, jotka ovat tiiviisti kiinni omassa erillisessä liitospalassaan, niin että ne saavat säkistä ilmaa yhtäaikaisesti tai toisaalta voivat olla pois päältä yhtä aikaa, kun ilmavirran sulkuventtiili painetaan ranteella tai vedetään peukalolla kiinni (riippuen pillien valmistajan käyttämästä läppämekanismista).
 
Uillean pipesin melodiapillistä (engl.’chanter’) on ammattilaisten käytössä myöskin yleistynyt läpillä varustettu kromaattinen pilli, jolloin d-vireisessä melodiapillissä on esim. c-, f- ja gis-läpät. Harjoituspilleissä on kuitenkin käytössä yleisesti läpätön melodiapilli, jolloin sillä voi soittaa vain d-duuri asteikon sävelillä. Uilleanin melodiapilliä valmistetaan myös muihin kuin d-viritykseen, mutta d-chanter on kaikkein yleisin ja myös tinapillissä yleistynyt viritys, mistä johtuen useimmiten melodiat kulkevat irlantilaisen kansanmusiikin sävellyksissä D-duurissa tai h-mollissa (rinnakkainen molli). Uilleann pipesin soittaminen tapahtuu paineistettuna, mitä syystä melodiapillin toinen pää on avoin. Näin se toimii yhtenä läppänä, kun kaikki muut reiät ovat suljettuina, eli katkos päätä reittä tai polvea vasten painaen ja ylös siitä irti nostaen saavat aikaan matalimman äänen ('normaalivirityksessä' d:n) syttymisen ja tauon äänten välille taas pilliä reittä vasten painamalla. Kun myös tämä pillin pään ’läppä’ tällä tavoin sulkeutuu, melodiapillin ääni vaimenee kokonaan, kun kaikki muutkin seitsemän (tinapillin sormituksen mukaisen kuuden sormireikien lisäksi myös peukaloreikä käytössä) perusäänten sormireikää on peitettynä. Kun soittaja avaa vähintään yhden näistä kahdeksasta reiästä, melodiapillistä kuuluu halutun sävelkorkeuden ääni, jonka ylempi oktaavi saadaan aikaan ylipuhaltamalla eli paineistamalla - vähän samoin kuin ns.puhalletaan ylipuhallettaisiinoktaavissa huilullatinapillillä tai huilulla - mikä säkkipillissä synnytetään painamalla vain kyynärvarrella lujemmin säkkiä. (Clarke, H.J. 1998, s.6) D-vireisen melodiapillin fissästä ylöspäin olevien asteikon sävelten soittamiseen on kaksi vaihtoehtoa suljettu (loose) tai avoin (open) sormitus (fingering) riippuen melodiapilllistä, kumpi näistä on soittajalle tai melodiapillille sopivin ja kuulostaa viritykseltään puhtaalta. (Spillane, D. Walsh, T. 1996, s.5) Niin kutsutussa puolikkaassa setissä (engl.’half set’) on mukana kolme säestävää drone-pilliä, jotka soittavat melodiapillin alinta ääntä, oktaavia ylempää, samalta korkeudelta ja oktaavia alempaa jatkuvasti, kunnes niiden venttiili suljetaan peukalolla sen koukusta vetämällä tai ranteella painamalla. Niin kutsutussa täydessä setissä on vielä lisäksi kolme regulaattoripilliä yksinkertaiseen sointu säestykseen samalla tavoin paineistettuna kaikki kolme pilliä, kuin melodiapilli pää reittä vasten suljettuna, eli regulattoreissa pää on suljettu pysyvästi ja vain läppiä käyttäen, niin että kolmeakin läppää yht’aikaa kaikista eri regulaattoreista ranteella painettaessa saadaan kolmisointu syttymään ja kuulumaan niin kauan kuin soittaja pitää läppiä auki.
 
Irlantilainen säkkipilli löi läpi kansanmusiikissa varsinaisesti 1800-luvulla, mutta jo 1700-luvulta on löytynyt viittauksia highland-säkkipilleistä poikkeavaan, ei-puhallettavaan säkkipilliin, jossa on palkeet. (Skinner Sawyers, J. 2000, s.87) Soitinta kehitellessä oletetaan mallina olleen sotaväen marsseissa käytetyn skotlantilaisen Highland Pipesin lisäksi ranskalaisen Musetten. Uilleann pipes on verrattavissa soittotyyliltään Euroopassa käytössä oleviin pienempiin sisarsoittimiinsa, kuten nykyäänkin Brittein saarilla soitettavaan Northumbrian smallpipesiin, joka eroaa kuitenkin ominaisuuksiltaan Uilleann pipesista sillä, ettei Northumbrian pipesin melodiapillissä ole läppiä ja sen pää on kokonaan suljettu, jolloin äänet syntyvät siinä paineistetusti vain yksi sormi kerrallaan ylös nostamalla ja soitto kuulostaa näin ollen katkonaiselta. (Richard Butlerin internet-sivu) Uilleann-melodiapillin sormitukset taas ovat monimutkaisempia useamman yhtäaikaisen ylös nostetun sormen ja pillin pään reideltä irti noston yhdistelmiä. (Howard, B. L. 2008) Uilleann-säkkipillin soiton oppiminen kunnolla ja sen hallinta taitavasti ja vireessä soittaen vaatii usean vuoden aktiivisen harjoittelun. Lyhyemmässäkin ajassa harjoittelusetillä oppii soittamaan melodiaa, mutta vähintään kolmen vuoden harjoittelulla oppii soittamaan puhtaasti ja voi mennä mukaan jamisessioon.