Ero sivun ”Kemiallinen merkki” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
(suurin nimetty on oganesson)
Kun alkuaineen kemiallisessa merkissä on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. Täten esimerkiksi Co on [[koboltti|koboltin]] kemiallinen merkki, kun taas CO on [[hiilimonoksidi]]n eli [[hiili|hiilen]] (C) ja [[happi|hapen]] (O) yhdisteen kemiallinen kaava.
 
Kemiallisia merkkejä ja kaavoja käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan [[lejeerinki]]en seossuhteita ja [[reaktioyhtälö]]issä. Ne otettiin käyttöön 1800-luvun alkupuolella [[Jöns Jacob Berzelius|Jöns Jacob Berzeliuksen]] aloitteesta.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = John Hudson, John | Nimeke = Suurin tiede - kemian historiaa | Sivu = 138 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Art House | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-884-346-5 | Viitattu = 11.3.2011}}</ref> Merkit ovat alkuaineiden [[latina]]laisten nimien lyhenteitä, esimerkiksi Au ([[kulta]]) on peräisin latinan sanasta ''aurum''. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, kun taas monien vanhoista ajoista tunnettujen alku­aineiden nimet vaihtelevat eri kielissä. Niinpä esimerkiksi [[natrium]]in ja [[kalium]]in kemialliset merkit ovat kaikkialla maailmassa Na ja K, vaikka muun muassa [[englannin kieli|englannin kielessä]] näiden alkuaineiden nimet ovatkin sodium ja potassium.
 
Alkuaineen merkki on sama saman alkuaineen kaikille [[isotooppi|isotoopeille]]. Mikäli ne on tarpeen erottaa toisistaan, esimerkiksi [[ydinfysiikka|ydin­fysiikassa]], lisätään merkin yhteyteen isotoopin [[massaluku]], joka kirjoitetaan merkin eteen yläkulmaan. Esimerkiksi <sup>14</sup>C tarkoittaa hiili-isotooppia, jonka massaluku on 14, eli ns. [[radiohiiliajoitus|radio­hiiltä]]. Toisinaan lisätään myös alku­aineen [[järjestysluku (kemia)|järjestys­luku]] merkin eteen alakulmaan, jolloin mainitun isotoopin merkki on <sup>14</sup><sub>6</sub>C.
18 977

muokkausta