|
== Historia ==
{{Pääartikkeli|[[Tšetšenian historia]]}}
Tšetšeenit muuttivat alueelleen Pohjois-[[Kaukasia]]an 600-luvulla tai ennen sitä jostain etelästä. Islamin vaikutus levisi alueelle. Tšetšeenien hallintotapa oli demokraattinen{{kenen mukaan}}, varsinaisia päälliköitä ei ollut. Maa oli hyvin metsäinen, mikä helpotti alueen puolustusta. Venäjä valtasi Tšetšenian 1800-luvulla. Tästä lähtien tšetšeenien ja venäläisten välit olivat yleensä huonot. Kommunistinen diktaattori Josif Stalin vainosi tšetšeeneja pakkosiirtäen heitä muualle. Tšetšeenien takaisinmuutto aiheutti 50-luvun lopussa levottomuuksia venäläisten ja tšetšeenien välille. Kun Meuvostoliitto hajosi 1991, tšetšeenit alkoivat vaatia itsenäisyyttä. Mutta Boris Jeltsinin johtama Venäjä piti maan itsenäistymistä laittomana, ja [[aloitti 1994 sodan maata vastaan]]. Tšetšeenit pitivät sodassa melko hyvin pintansa rajuista pommituksista huolimatta. Niinpä maa sopi rauhasta 1996. Maa pysyi hajanaisena ja levottomana. [[Venäjän kerrostaloräjäytyksen 1999|Vuonna 1999 Venäjällä tapahtui kerrostaloräjäytyksiä]], joita väitettiin tšetšeenien tekemiksi. Venäjä kosti tämän [[Toinen Tšetšenian sota|hyökkäämällä maahan]]. Sodassa kuoli eri arvioiden mukaan 25000-250000 siviiliä ja Venäjän pommitukset raunioittivat pääkaupunkia pahoin. Tšetšeenit kostivat tämän ja [[Tšetšenian sotien sotarikokset|Venäjän tekemät sotarikokset]] muutamin terrori-iskuin. Mutta Venäjää vastaan kapinoivien separaaristien rivit harvenivat nopeasti ja heidän kannatuksensa hiipui.
Tšetšeenit muuttivat alueelleen Pohjois-[[Kaukasia]]an 600-luvulla tai ennen sitä jostain etelästä. Islamin vaikutus levisi alueelle. Tšetšeenien hallintotapa oli demokraattinen{{kenen mukaan}}, varsinaisia päälliköitä ei ollut. Maa oli hyvin metsäinen, mikä helpotti alueen puolustusta.
Tsetsenian johtoon nousi Venäjän tukema kovaotteinen diktaattori [[Ramzan Kadyrov]].
=== Vuoristolaisista tulee Venäjän alamaisia ===
Venäjän vaikutus Kaukasiassa alkoi jo [[1500-luku|1500-luvulla]] [[Iivana Julma|Iivana IV:n]] perustettua '''Tarkin''' [[1559]], missä ensimmäinen [[kasakka]]-armeija oli sijoitettuna [[1587]]. Myöhemmin alue kuului [[Krim]]in kaanikuntaan, joka liitettiin Venäjään [[1783]]. Venäläiset saapuivat Kaukasian alueelle [[Katariina Suuri|Katariina Suuren]] aikana, jolloin [[Aleksandr Suvorov]] ja ruhtinas [[Grigori Potjomkin]] johtivat sotaretkiä syvälle Kaukasiaan. Kenraali [[Aleksei Jermolov]] perusti sarjan linnoituksia ns. Kaukasian linjalle turvaamaan Venäjän etupiiriä [[Osmanien valtakunta]]a vastaan. Tšetšeeniheimojen vastarintaa johti [[1834]] [[imaami]]n arvonimen ottanut kansallissankari [[Šamil]], joka loi ensimmäisen valtiomuodostelman alueelle. Hänet vangittiin ja karkotettiin [[1859]], jolloin Tšetšenia lasketaan liitetyksi Venäjän keisarikuntaan. Sodan myötä jopa 500 000 kaukasialaista karkotettiin [[Turkki]]in ja [[Lähi-itä]]än, ja tilalle muutti [[armenia]]laisia ja kasakoita.
=== Neuvostoliiton aikana ===
Pohjois-Kaukasian tasavalta julistautui itsenäiseksi toukokuussa 1918 (syyskuusta 1919 Pohjois-Kaukasian emiraatti) ja taisteli brutaalin sodan valkokenraali [[Anton Denikin]]iä vastaan. Bolševikkien tukemat vuoriston tšetšeenit asettuivat punaisten puolelle ja jopa avustivat bolševikkivallan palauttamisessa alueelle. Denikinin tappion jälkeen puna-armeija saapui Tšetšeniaan 1920 alussa ja tapahtui uusi kapina, nyt bolševikkeja vastaan, joka kukistettiin 1921 syksyllä.
Palkkiona yhteistyöstä luotiin marraskuussa 1922 tšetšeenioblasti, ja osana Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikkaa vuonna 1936 inguušioblastin kanssa siitä tuli osa Tšetšeeni-Ingušian autonomista sosialistista neuvostotasavaltaa. Pääasiassa maatalousvaltainen tasavalta taisteli pakkokollektivisointia vastaan ja 1937–1938 osana Stalinin puhdistuksia monet paikalliset kommunistijohtajat pidätettiin.
Toisen maailmansodan aikana Israilov ja Šeripov muodostivat kapinallishallituksen ja kesäkuussa 1942 vetosivat kansaan saksalaisten toivottamiseksi tervetulleiksi vieraina, jos he hyväksyisivät tasavallan itsenäiseksi. [[Josif Stalin]] siirrätytti tämän perusteella sodan jälkeen lähes koko väestön, 425 000 tšetšeeniä ja inguušia, maanpakoon [[Kazakstan]]iin. Yli neljännes tšetšeeneistä kuoli karkotuksen aikana. Tšetšeenit rehabilitoitiin ja heidän sallittiin palata kotiseuduilleen vuonna [[1957]] Stalinin kuoleman jälkeen. Tšetšeeni-Ingušusian ASNT perustettiin uudelleen 11. helmikuuta 1957. Vuonna 1959 väestönlaskennassa alueella oli 419 000 tšetšeeniä ja 1970 611 000 tšetšeeniä, 135 000 inguušia ja 336 000 venäläistä.<ref name="fmso">[http://fmso.leavenworth.army.mil/documents/chechpt1.htm Varhaishistoriasta leavenworth.army.milin dokumentissa.]</ref><ref name="rand">[http://www.rand.org/pubs/conf_proceedings/CF129/CF-129.chapter2.html Rand.orgin julkaisu]</ref>
=== Tšetšenia itsenäistyy ===
Marraskuussa 1990 Tšetšeeno-Ingušetian ASNT:n korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi ja vaati osallistumista liitto- ja federaatiosopimuksiin Neuvostoliiton tasavaltojen tavoin. Samoihin aikoihin syntyi Tšetšeenikansan kansallinen kongressi. Kesällä 1991 kansalliskongressi sai johtajakseen entisen ilmavoimien kenraali [[Džohar Dudajev]]in, joka loi oman aseistetun kansalliskaartinsa ja alkoi suunnitella vallankaappausta Groznyissa.<ref name="rand" />
Tasavallan kommunistijohtaja [[Doku Zavgajev]] tuki, tai ei ainakaan tuominnut elokuun 1991 vanhoillisten vallankaappausta Gorbatšovia vastaan. Kenraali Dudajevin kaarti valtasi parlamenttirakennuksen syyskuussa ja syrjäytti maan kommunistijohdon. Venäjän korkein neuvosto tuki Dudajevin toimia ja sen puhemies [[Ruslan Hasbulatov]] saapui Groznyihin julistamaan uudet vaalit. Vaalit järjestettiin muutaman viikon kuluttua sekavissa olosuhteissa. Vaalikampanja kesti vain kaksi viikkoa, ja se järjestettiin hätätilan alaisessa maassa. Myös ulkomailla olevat tšetšeenit saivat äänestää. Kuusi neljästätoista tasavallan alueesta kieltäytyi järjestämästä laittomana pitämiään vaaleja ja ne jätettiin ulkopuolelle, myös Venäjän kansanedustajain kongressi julisti vaalit laittomiksi. Dudajev voitti [[27. lokakuuta]] [[1991]] ylivoimaisesti sekä presidentin, että parlamenttivaalit ja julisti maan itsenäiseksi [[6. syyskuuta]] [[1991]].<ref name="rand" /><ref name="fmso" /> 6. marraskuuta 1991 Venäjän presidentti Jeltsin julisti maan hätätilaan lain ja järjestyksen palauttamiseksi.
Tšetšenian uusi perustuslaki 1992 julisti sen itsenäiseksi ja [[Sekularismi|sekulaariksi]] valtioksi. Inguušien [[Ingušia]] erosi [[Tšetšeeni-Ingušia|Tšetšeeni-Ingušian tasavallasta]] ja jäi Venäjän yhteyteen. Tšetšenian itsenäisyyden tunnustivat Georgian vallankaappauksella jo syrjäytetty hallitus ja Afganistan [[Taliban]]-liikkeen noustua valtaan [[1996]].
Uuden valtion hallintoa vastaan protestoitiin mielenosoituksin. Dudajev hajotti keväällä 1993 maan parlamentin ja kesäkuussa 1993 presidentillinen kaarti tappoi lähes 50 parlamentin hajotusta vastaan mieltään osoittanutta.<ref>FMSO: "spring of 1993, dissolved the Chechen parliament, and in June of 1993 his presidential guard clashed with those protesting parliament's dissolution and killed nearly 50 people"</ref> Vuoden 1993 puolivälissä Dudajevin vastainen oppositio järjestyi sissiliikkeeksi ja pyysi keväällä 1994 apua Venäjältä laillisen järjestyksen palauttamiseksi.<ref name="fmso" /> Marraskuussa 1994 Venäjän turvallisuuspalvelun tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta.<ref>FMSO: "dismal attack in November of 1994 led by the Dudayev opposition"</ref>
Venäjän presidentti [[Boris Jeltsin]] korosti 27. joulukuuta puheessaan Tšetšenian johdon laittomuutta ja maan hajoamista aseistettujen joukkojen hallitsemiin alueisiin. Posti ei toiminut puoleentoista vuoteen, tietoliikenneyhteydet olivat poikki ja Venäjän eläkkeiden maksuun lähettämät varat menivät aseiden ostoon.<ref>FMSO: "earlier paid out for these purposes were used by the Grozny leadership to buy weaponry"</ref> Kahdeksan kuukauden aikana 1994 Groznyin alueella Pohjois-Kaukasian rautatiellä ryöstettiin 1700 tavaravaunua.
Venäjän armeija aloitti hyökkäyksen Tšetšeniaan joulukuussa 1994 ja valtasi helmikuussa 1995 Groznyin (katso: [[ensimmäinen Tšetšenian sota]]). Dudajev sai surmansa iskussa huhtikuussa 1996. Presidentin tehtäviä alkoi hoitaa [[Zelimhan Jandarbijev]]. Toukokuussa solmittiin tulitauko, mutta se ei pitänyt.<ref>CD-Facta: "seuraajansa Zelimhan Jandarbijev jatkoi johdonmukaisesti taistelua toukokuussa 1996 sovitusta tulitauosta huolimatta"</ref> Elokuussa 1996 sissit tunkeutuivat takaisin Groznyin keskustaan asti. Jeltsin nimitti kenraali [[Aleksandr Lebed]]in neuvottelemaan ja ensimmäinen sota päättyi [[Hasavjurtin rauhansopimus|Hasavjurtin rauhansopimukseen]] ja Venäjän vetäytymiseen. Kysymys maan itsenäisyydestä jätettiin [[31. joulukuuta]] [[2001]] jälkeen.
Tammikuussa 1997 presidentiksi valittiin [[Aslan Mashadov]]. Hän vieraili Moskovassa, jolloin allekirjoitettiin lopullinen rauhansopimus. Elokuussa 1997 Mashadov ilmoitti oikeuslaitoksen siirtyvän islamilaiseen [[šaria]]-lakiin, mikä näkyi mm. julkisina teloituksina.<ref>CD-Facta: "Elok. 1997 Mashadov ilmoitti Tšetšenian oikeuslaitoksen ryhtyvän toimimaan islam. šarian pohjalta"</ref><ref>[http://www.mfa.gov.lv/en/news/press-releases/1997/sep/2089/ Latvia Condemns Public Executions in Chechnya [23.9.1997] (Latvian ulkoministeriö)</ref> Tammikuussa 1998 sissipäällikkö [[Šamil Basajev]] muodosti hallituksen. Hän erosi kuitenkin jo heinäkuussa. Suosionsa menettänyttä Mashadovia vastaan tehtiin lukuisia murhayrityksiä, maaliskuussa 1999 neljäs.<ref>CD-Facta</ref> Mashadov julisti kesäkuussa 1998 poikkeustilan kasvavan laittomuuden vuoksi.<ref name="bbc.co">[http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/country_profiles/2357267.stm Timeline: Chechnya] (BBC)</ref> Joukko entisiä sissijohtajia julisti oman hallituksensa islamilaisen lain mukaan ja vaati Mashadovia eroamaan.<ref name="bbc.co" /> Maaliskuussa 1999 Venäjän lähettiläs Tšetšeniaan, kenraali Gennadi Špigun kaapattiin Groznyin lentokentältä, ja hänen ruumiinsa löydettiin vuoden kuluttua.<ref name="bbc.co" /> Vuoden 1999 aikana Tšetšenian ja Venäjän rajalla tapahtui lukuisia aseellisia yhteenottoja. Aseistetut jengit kaappasivat satoja ulkomaalaisia ja Venäjän kansalaisia kahden vuoden aikana.<ref name="lop">[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/528491.stm UN chief: No Chechen 'catastrophe'] (BBC)</ref>
=== Jälleen Venäjän osaksi ===
[[Toinen Tšetšenian sota]] alkoi [[1999]]. Syynä oli Basajevin naapuritasavaltaan Dagestaniin johtama hyökkäys ja noin 300 kuolonuhria vaatineet{{Lähde}} [[venäjän kerrostaloräjäytykset|kerrostaloräjäytykset]] elo–syyskuussa 1999 Moskovassa ja Dagestanissa. Venäjän lehdistö syytti iskuista tšetšeenikapinallisia ja he puolestaan Venäjää. Sota alkoi [[1. lokakuuta]] 1999 ilmaiskuilla joilla Venäjän armeija vältti ensimmäisen sodan raskaat miestappiot. Mm. [[Pohjois-Atlantin liitto|NATO]] tuomitsi raskaan voimankäytön siviilejä vastaan, vaikka tukikin Venäjän oikeutta säilyttää maan alueellinen yhtenäisyys.<ref>[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/493959.stm NATO condemns Russia's offensive in Chechnya] (BBC)</ref> Venäjän liityttyä Yhdysvaltain johtamaan [[Terrorismin vastainen sota|terrorismin vastaiseen sotaan]] kansainvälinen arvostelu väheni.
Noin 217 000 ihmistä pakeni tasavallasta, valtaosa Ingušiaan.<ref name="lop"/> Kahdessa Tšetšenian sodassa kuoli valtioneuvoston puhemiehen Taus Džabrailovin mukaan noin 160 000 ihmistä. Lukema on korkeampi kuin esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Memorial aikaisemmat arviot. Näistä 30 000–40 000 on etnisesti tšetšeenejä. Toisaalta separatistijohtaja Aslan Mashadovin mukaan viidennes tšetšeeneistä, eli 200 000 henkeä olisi kuollut.<ref name="themoscowtimes">[http://web.archive.org/web/20060514210228/http://www.themoscowtimes.com/stories/2005/08/16/011.html Death Toll Put at 160,000 in Chechnya]</ref>
Kesäkuussa 2000 Venäjä nimitti tasavallan johtoon entisen imaami Ahmad Kadyrovin. Kaikki paitsi raskaimpiin rikoksiin syyllistyneet taistelijat armahdettiin 1999 alkaen ja osa liittyi liittovaltion ja Kadyrovin yksityisiin joukkoihin. Ihmisoikeusjärjestöt esittivät huolensa ihmisoikeusrikkomuksista, mukaan lukien kidutuksesta ja laajoista pidätyksistä.<ref>BBC</ref>
Maaliskuussa 2003 järjestettiin peruslain hyväksynyt kansanäänestys, jossa ilmoitettujen tietojen mukaan 95 % kannatti pysymistä osana Venäjää äänestysprosentin ollessa 89,5 %. Äänestys oli luultavasti järjestetty, mutta myös riippumattomien tarkkailijoiden mielipidemittausten mukaan 62 % äänesti ja näistä 91 % kannatti Tšetšenian pysymistä osana Venäjää.<ref>[https://archive.is/20120526023538/www.cdi.org/russia/johnson/7242-6.cfm 'Palestinizing' Chechnya] (Johnson's Russia List, alun perin Washington Post 06/27/2003.</ref> Venäjän osaksi jäämisen kannatus sai pontta ilmeisen runsaskätisestä liittovaltion avusta maan infrastruktuurin uudelleenrakentamiseen.<ref>[https://archive.is/20120526023538/www.cdi.org/russia/johnson/7128-11.cfm Chechnya: The end in sight?] (Jamestown Foundation, Russia and Eurasia Review vol 2, issue 7, 4/1/2003)</ref> Separatistit eivät luonnollisesti hyväksyneet äänestyksen tulosta ja monia äänestyspaikkoja, kuten kouluja tulitettiin.
[[File:Chechnya Grozny City.JPG|thumb|270x270px|Pilvenpiirtäjiä 2000-luvulla jälleenrakennetussa Groznyissa.]]
Lokakuussa 2003 järjestetyssä presidentinvaalissa yli 80 % äänistä sai entinen uskonnollinen johtaja ja separatisti [[Ahmad Kadyrov]], joka kuitenkin siirtyi Venäjän puolelle. Hänelle ei ollut merkittäviä vastaehdokkaita ja vaalit järjestettiin jälleen sotatila-alueella. Kadyrov tapettiin pommilla 9. toukokuuta 2004. Elokuussa 2004 presidentiksi valittiin yli 70 %:n ääniosuudella [[Alu Alhanov]]. Ahmad Kadyrovin poika [[Ramzan Kadyrov]] toimi aluksi varapääministerinä isänsä surman jälkeen ja johtaa omia asejoukkojaan.
Vielä elokuussa 2005 Taus Džabrailovin mukaan tasavallassa toimi noin 1 000 kapinallista, joita tuki 100–150 ulkomaalaista taistelijaa.<ref name="themoscowtimes"/>
Tšetšeenien vastarintaliike on ilmeisesti hiipumassa yli 7 000 taistelijan jätettyä aseensa ja palattua siviilielämään.<ref>[http://en.rian.ru/russia/20060311/44180091.html Over 7,000 militants gave up arms in recent years - Chechen PM] (RIA)</ref> Pääministeri Ramzan Kadyrovin mukaan militanttiryhmiä maaliskuussa 2006 ei enää ollut toiminnassa.<ref>[http://en.rian.ru/russia/20060310/44128238.html Chechen PM says all militant groups eliminated] (RIA)</ref> Samalla vastarintaliike on radikalisoitunut, ja sen johtoon ovat tulleet kansallista vapautusta ajavien sijaan radikaali-islamistit, joiden tavoitteena on koko Pohjois-Kaukasian kattava islamilainen valtio.<ref>MosNews 14.3.2006: Chechen Rebels Radicalize</ref><ref>[http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/02/f344f111-4f54-473b-b93a-466f78cb15fd.html Russia: The Ideological Split In The Chechen Leadership] (FRERL)</ref> Separatistit ovat samalla menettäneet tukensa ja ajautuneet taloudellisiin ongelmiin.<ref>[http://www.rferl.org/featuresarticle/2006/4/6911b99e-b492-425d-b4f1-ddb31c87780a.html Chechnya: Separatist Leaders Admit To Logistical, Financial Problems]</ref>
Venäjä julisti tilanteen rauhoittuneen vuoteen 2009 mennessä niin paljon, että se saattoi lopettaa sotilastoimet kapinallisia vastaan. Yksittäisiä iskuja on tapahtunut senkin jälkeen.<ref name="BBCCP"/>
== Politiikka ==
| 