Ero sivun ”Viron pääministeri” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
uudempi kuva |
|||
Rivi 34:
Viron itsenäisyyden julistivat venäläisten vetäytyessä ja saksalaisten lähetyessä 24. helmikuuta 1918 [[Konstantin Päts]], [[Konstantin Konik]] ja [[Jüri Vilms]], jotka Viron maapäivien vanhimmat olivat valinneet pelastuskomiteaksi.
[[Tiedosto:Salvation Committee.jpg|thumb|left|Pelastuskomitea vuonna 1918.Kuvassa vasemmalta Konstantin Päts, Juri Vilms, Konstantin Konik]]
Pelastuskomitean nimittämää hallitusta kutsuttiin [[Viron väliaikainen hallitus|väliaikaiseksi ministerineuvostoksi]], minkä puheenjohtajana (pääministerinä) ja sisäasiainministerinä oli [[Konstantin Päts]], sotaministerinä eversti [[Andres Larka]] ja oikeusministerinä [[Jüri Vilms]]. Päivän kestäneen hallitsemisen jälkeen ministerineuvosto joutui menemään maan alle, koska etenevät saksalaiset eivät hyväksyneet Baltiaan itsenäisiä valtiota, vaan halusivat Baltiaan yhden saksalaisystävällisen ja saksalaisten vähemmistöjen johtaman valtion. Saksalaisten hyökkäys Latviaa ja Viroa kohti onnistui siinä määrin, että passiiviseksi jättäytynyt [[Neuvosto-Venäjä]] suostui saksalaisten
Väliaikainen ministerineuvosto alkoi järjestäytyä varsinaisesti saksalaismiehityksen aikana toukokuussa 1918 ja [[Konstantin Päts]] vangittiin heinäkuussa 1918, minkä vuoksi hän oli saksalaisten vankina Puolassa marraskuuhun 1918. Hänen poissa ollessaan
Viron maapäivien hyväksymän pelastuskomitean asettamasta väliaikaisesta ministerineuvostosta luovuttiin, kun Viron perustuslakia säätävä kansalliskokous hyväksyi Viron tasavallan hallituksen asetettavaksi. Pätsin puheenjohtama väliaikainen ministerineuvosto
Pääministeri Ants Piip jatkoi riigivanemina vuoden 1920 perustuslain asuttua voimaan ja hallituksen johtajuuden siirryttyä valtionvanhimmalle ([[riigivanem]]).
|