Ero sivun ”Näytösoikeudenkäynti” versioiden välillä

Neuvostoliiton kommunistipuolue aloitti [[Stalin]]in johdolla [[Moskovan oikeudenkäynnit]] vuonna 1937. Leningradin kommunistijohtaja [[Sergei Kirov]]in murha johti suureen näytösoikeudenkäyntiin.<ref>Kimmo Rentola, Kirovin murha ei vanhene, Helsingin Sanomat 23.1.2011 sivu C 3, [http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kirovin+murha+ei+vanhene/HS20110123SI1KU02zcq Artikkelin verkkoversio]</ref> Toisen maailmansodan jälkeen näytöksiä toteutettiin [[NKVD]]:n avulla Itäblokin maissa. Itäblokin maiden syytetyt vietiin usein Moskovaan näytösoikeudenkäyntiä varten, kuten Puolan [[Armia Krajowa]] -vastarintajärjestön niin sanotussa [[Kuudentoista oikeudenkäynti|Kuudentoistakuudentoista oikeudenkäynnissä]]. [[Rudolf Slánský]]n oikeudenkäynti oli yksi tunnetuimmista Itäblokin maissa tapahtuneista näytösoikeudenkäynneistä. Unkarissa järjestettiin [[László Rajk]]in näytösoikeudenkäynti vuonna 1949. Myös [[Romania]]ssa ja [[Bulgaria]]ssa käytiin poliittisia näytösoikeudenkäyntejä. Puolassa [[Krakova]]n [[Rooman kuuria|kirkollisessa tuomioistuimessa]] järjestettiin stalinistinen näytösoikeudenkäynti katolisen kirkon pappeja vastaan vuonna 1953. Rikoksen tunnustaminen saatiin yleensä kiduttamalla syytettyä ennen oikeudenkäyntiä sekä uhkaamalla lähiomaisia ja perhettä. Tunnustus nauhoitettiin, ja jos syytetty poikkesi aikaisemmasta tunnustuksesta, oikeuden istunto keskeytettiin<ref>Grimberg,Kansojen Historia,osa 24,s.183</ref>.