Ero sivun ”Sääty” versioiden välillä

Suomessa [[säätyvaltiopäivät]] lakkautettiin 1906 ja tilalle tuli yleiseen [[äänioikeus|äänioikeuteen]] perustuva [[eduskunta]].<ref name="Toivonen"/> Osa säätyjen erioikeuksista oli kuitenkin edelleen voimassa, ja tällöin säädetyn valtiojärjestyksen mukaan niiden kumoaminen tai muuttaminen edellytti, että asiasta oli säädettävä [[perustuslaki|perustuslain]] säätämisjärjestyksessä. Tästä aiheutui ajoittain vaikeuksia käytännön lainsäädäntötyössä. Esimerkiksi vuonna 1983 voimaan tullut [[rikesakko]]laki oli käsiteltävä perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska se olisi loukannut papiston erioikeuksia; niiden mukaan jokaisen pappiin kohdistuvan rankaisutoimen oli mentävä [[tuomiokapituli]]n kautta. Useat kirkolliset komiteat ja toimielimet olivat esittäneet erioikeuksien kumoamista.<ref>Kai Korte, Kai: ''Ministerit tulivat ja menivät'', s. 55−56. Jyväskylä: Gummerus, 1992.</ref> Viimeiset vielä muodollisesti voimassa olleet säätyerioikeudet lakkautettiin vuonna 1995, kun [[vuoden 1919 hallitusmuoto|hallitusmuodossa]] olleet kansalaisten [[perusoikeudet|perusoikeuksia]] koskeneet säännökset uudistettiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950971 | Nimeke=Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995) | Julkaisija=Finlex | Viitattu=9.4.2009}}</ref>

1800-luvulla Suomessa yhteiskunnalliset erot aateliston, papiston ja porvariston välillä lievenivät vähitellen, kun taas ero näiden ryhmien sekä toisaalta talonpoikien ja mihinkään säätyyn kuulumattomien välillä pysyi jyrkkänä. Tämän vuoksi ylemmistä säädyistä alettiin käyttää yhteisnimitystä '''säätyläiset''' erotukseksi talonpoikaisesta ''[[rahvas|rahvaasta]]''. Säätyläiset-sanan synonyymina voitiin puhua myös ''herrasväestä''.<ref name=hist>{{kirjaviite | Tekijä = Vehvilä, Salme; VehviläCastren, Matti J. Castren | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 254 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00593-2}}</ref> Säätyläiset rahvaasta erottavia tekijöitä olivat pukeutuminen, kirjallinen harrastuneisuus, käyttäytyminen, oma säätytietoisuus, ylemmyys ja ruumiillisen työn tekemättömyys.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Halmesvirta, Anssi ym. | Nimeke=Historian sanakirja | Julkaisupaikka=Jyväskylä Helsinki | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-20-5089-7}}</ref> Toisaalta joillekuille talonpoikaista syntyperää olevillekin avautui mahdollisuus nousta säätyläisten joukkoon joko opiskelemalla [[oppikoulu]]ssa ja [[yliopisto]]ssa taikka taloudellisen [[yritteliäisyys|yritteliäisyyden]] avulla.<ref name=hist />

Termiä ''säätyläiset'' käytetään myös rajatummasta ryhmästä, 1800-luvulla kasvaneesta aatelittomasta virkamies- ja yrittäjäväestöstä, joka oli yllä kuvatulla tavalla myös sivistyneistöä ja herrasväkeä.<ref name=hs>{{Kirjaviite | Tekijä = Yrjö Blomstedt, Yrjö| Nimeke = Väestö- ja yhteiskuntarakenne Ruotsin vallan lopulla| Vuosi = 1986| Sivut = 334-335|Selite=Teoksessa Suomen historia 4: Vapauden aika| Julkaisupaikka = Espoo| Julkaisija = Weilin & Göös| Tunniste = ISBN 951-35-2493-0 }}</ref>