Venäjän–Japanin sodan tappio aiheuttaman pettymyksen ja [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntainverisunnuntain]] aiheuttaman järkytyksen synnyttämät levottomuudet olivat levinneet Venäjällä vallankumouksen uhan asteelle, jolloin Sergei Witte oli luonnostellut ohjelman, jolla mielialat rauhoitetaan ja keisarinvalta suuntautuusuuntautuisi jatkuviin uudistuksiin. [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] oli [[yleislakko]]. Witte luonnosteli ohjelman ja ilmoitti Nikolai II:lle, että tällä on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä uudistusohjelma tai valita pääministeriksi diktaattori, joka väkivalloin tukahduttaa levottomuudet. Seuraavana päivänä Nikolai II pyysi ehdotuksia vanhemmilta neuvonantajiltaan. Witte ilmoitti suostuvansa pääministeriksi vain jos hänen raporttinsa toimenpiteet toteutetaan. Sitä seuraavana päivänä 30. lokakuuta 1905 hoviministeri Voldemar[[Woldemar FreedrickszFreedericksz]] selitti suuriruhtinas [[Nikolai NikolajevitsilleNikolajevitš]]ille, että tämän pitäisi ryhtyä diktatoriseksi pääministeriksi, koska Witteä ei saada pääministeriksi kuin hänen omilla ehdoillaan. Suuriruhtinas otti pistoolin taskustaan ja sanoi FrederiksilleFreederickszille: ''Näettekö tämän revolverin? Aion mennä tsaarin luokse ja pyytää häntä allekirjoittamaan kreivi Witten ohjelman ja manifestin. Joko hän tekee tämän tai ammun itseäni päähän.'' Saman päivän iltapäivällä Nikolai II allekirjoitti [[lokakuun manifesti]]n ja Wittestä tuli pääministeri.<ref>Russia and the Soviet union: an introduction from Kievan State to the Present, sixth edition, pages 193-194, John M. Thomson, ISBN 978-08133-4395-2</ref> Manifestilla luotiin myös vaaleilla valittu kansanedustuslaitos, [[Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma|valtakunnanduuma]], jolla kaikki lait piti hyväksyttää. Tämä muutti Venäjän yksinvallasta perustuslailliseksi monarkiaksi.
Tämän jälkeen Witte sai hoitaakseen sodasta seuranneen mellakoinnin ja, kapinoinnin ja [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntain]]verisunnuntain jälkiseuraukset. Witte taivutteli keisarin hyväksymään [[Suomen suuriruhtinaskunta]]a koskeneen [[marraskuun manifesti]]n, jota hän itse oli ollut laatimassa. Witte itse kuvasi manifestia hätäisesti laadituksi, eikä ollut varma allekirjoittaisiko keisari sen. 4. marraskuuta 1905 annettu manifesti lakkautti [[helmikuun manifesti]]n soveltamisen ja palautti kokoontumis-, yhdistymis- ja painovapauden ja siten päätti muun[[Ensimmäinen muassasortokausi|ensimmäisen [[sortokaudetsortokauden]] [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomessa]]. Myös maasta karkotetut saivat palata. Manifestilla luotiin myös vaaleilla valittu kansanedustuslaitos, [[duuma]], jolla laaditut lait piti hyväksyttää. Tämä muutti Venäjän yksinvallasta perustuslailliseksi monarkiaksi.
Witten liberaalit uudistukset huolestuttivat konservatiiveja, eikä vallankumouksellisia levottomuuksia saatu päättymään. Niiden väkivaltaisesta tukahduttamisesta huolehti Witteä vanhoillisempi sisäministeri [[Pjotr Durnovo]]. Nikolai II pakotti lopulta Witten eroamaan 5. toukokuuta 1906.
Eläkkeelle jäätyään Witte kirjoitti muistelmansa ja jatkoi poliittisten mielipiteiden esittämistä. Vuonna 1914 hän vastusti Venäjän liittymistä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ja kannatti myöhemmin rauhantekoa [[Saksan keisarikunta|Saksan]] kanssa. Witte kuoli Pietarissa 13. maaliskuuta 1915.
