Ero sivun ”Vehmainen” versioiden välillä

[[Messukylä]]n pitäjään kuulunut Vehmaisten kylä mainittiin vuoden 1540 maakirjassa. Kylässä oli seitsemän taloa, joista kolme oli [[Hatanpään kartano]]n [[lampuoti]]tiloina vuodesta 1782 lähtien. <ref> Maija Louhivaara: ''Tampereen kadunnimet'', s. 178. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere.</ref> Vehmaisten kautta kulkeva [[Tampere–Haapamäki-rata]] (vanha Pohjanmaan rata) otettiin käyttöön vuonna 1883 ja samana vuonna radalla avattiin Vehmaisten pysäkki. Asemarakennuksen piirustukset laati todennäköisesti arkkitehti [[Knut Nylander]] ja rakennusta laajennettiin [[Bruno Granholm]]in suunnitelmien mukaan vuonna 1908. Runsaan kilometrin päässä Vehmaisten asemalta itään avattiin vuonna 1930 Vatialan rautatieasema, jolta erkani sivuraide kaakkoon VR:n sorakuopalle Kangasalan puolelle. <ref> Jussi Iltanen: ''Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat'' (2. painos), s. 174. Helsinki: Karttakeskus, 2010.</ref> Vehmaisten omakotialueen historia alkaa vuodesta 1928, jolloin Messukylän kunta osti Kröötin ja Holvastin tilat asutustarkoituksiin. Tiloista muodostettiin yhteensä 258 tonttia. 1930-luvun alun pula-aikana omakotirakentajat joutuivat kuitenkin vaikeuksiin ja esimerkiksi vuonna 1934 pakkohuutokaupattiin 58 taloa. Vuonna 1940 kaavoitettiin lisää tontteja rautatien pohjoispuolelta. Vehmaisten ensimmäinen [[asemakaava]] vahvistettiin 1950-luvulla. <ref> Louhivaara 1999, s. 178.</ref>

 

 

Aiemmin Vehmaisissa oli enemmän palveluja; mm. useita elintarvikemyymälöitä (Valintataloa edeltäneiden [[Spar]]/T-Market Valtaväylän ohella ainakin K-Lähikauppa ''Toivon Valinta'' ja nykyisessä päiväkodin sivutoimipisteen tiloissa [[Siwa]], alun perin Voima) ja kaksi rautatieliikennepaikkaa, joissa oli pitkään postitoimipaikat ([[Vehmaisten rautatieasema|Vehmainen]] / Tampere 73 ja [[Vatialan pysäkki|Vatiala]] / Tampere 75). Henkilöliikenne Vehmaisten ja Vatialan liikennepaikoilla lakkautettiin toukokuussa [[1988]]. Vehmaisten liikennepaikka lakkautettiin ja ratapiha purettiin tavaraliikenteen loputtua vuonna 1998 ja asema lähirakennuksineen purettiin säilyttämistavoitteista huolimatta 2000-luvun vaihteessa. Vatialan vuonna 1945 valmistunut vaatimaton asemarakennus purettiin jo ennen henkilöliikenteen loppumista vuonna 1987.<ref> Iltanen 2010, s. 174.</ref>