Ero sivun ”Jalokaasut” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
IA (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 194.100.27.19 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Jmk tekemään versioon. |
Uuo -> Og |
||
Rivi 1:
'''Jalokaasut''' ovat [[alkuaine]]ita, joilla on uloimmalla [[Elektronikuori|elektronikuorellaan]] täysi [[Oktetti (kemia)|oktetti]] pois lukien helium, jonka ainoalle elektronikuorelle sopii vain kaksi [[elektroni]]a. Elektronirakenteensa vuoksi ne eivät osallistu helposti [[kemiallinen reaktio|kemiallisiin reaktioihin]]. [[jaksollinen järjestelmä|Jaksollisessa järjestelmässä]] jalokaasut muodostavat ryhmän 18 ([[Pääryhmä (kemia)|pääryhmä]] VIII), ja ne ovat taulukon äärimmäisessä oikeanpuoleisessa sarakkeessa.
==Kemialliset ominaisuudet==
Yleisesti ottaen jalokaasut eivät reagoi kemiallisesti mitenkään. Yhtäkään helium- tai neonyhdistettä ei ole kyetty valmistamaan, mutta [[jalokaasuyhdiste]]itä on pystytty saamaan aikaan raskaammilla jalokaasuilla: krypton, argon, ksenon ja radon, joiden ylemmät orbitaalit voivat luovuttaa elektroneja. Esimerkkinä on valmistettu ksenonin [[Fluoridi|fluorideja]] XeF<sub>2</sub>, XeF<sub>4</sub> ja XeF<sub>6</sub>. Näissä [[fluori]] toimii hapettimena eli ksenon on osittain positiivisesti varautunut. Ksenonfluoridit ovat äärimmäisen voimakkaita [[räjähde|räjähteitä]]; eräässä kokeessa 50 milligrammaa sai aikaan reiän kahden senttimetrin paksuiseen teräsastiaan.{{lähde}}
Ryhmän 18 viimeistä alkuainetta numero 118 ([[
Jalokaasuilla on erittäin matalat sulamis- ja kiehumispisteet. Myös ryhmän raskaimmat aineet ovat normaaliolosuhteissa yksiatomisia kaasuja.
|