Ero sivun ”Daniel Mann” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
+ 5 luokkaa HotCat-työkalulla
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
uran alusta taremmin New York Timesin nekrosta käsin
Rivi 1:
'''Daniel Mann''' ([[8. elokuuta]] [[1912]] [[Brooklyn]], [[New York]] – [[21. marraskuuta]] [[1991]] [[Los Angeles]], [[Kalifornia]]) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[teatteriohjaaja|teatteri-]] ja [[elokuvaohjaaja]]. Hän aloitti teatteriuransa lapsinäyttelijänä New Yorkissa ja aloitti elokuvaohjaukset vasta 1950-luvun alussa noin 40-vuotiaana. Monia teatteriohjauksia tehnyt Mann sai Hollywoodissa tehtäväkseen erityisesti romaanien ja näytelmien filmatisointeja. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat ''[[Tule takaisin, pikku Sheba]], [[Tatuoitu ruusu]]'' ja ''[[Elokuun teehuone (elokuva)|Elokuun teehuone]]''.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Elävän kuvan vuosikirja 1992| Vuosi = 1992 | Luku=Riveistä vuonna 1991 poistuneet|Sivu = 132 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö }}</ref>
 
Daniel Mann syntyi New Yorkin Brooklynissä lakimies Samuel Chugermannin viisilapsisen perheen kuopukseksi. Ennen teatteriuraansa hän toimi oman yhtyeensä ”Daniel and His Music Lions” johtajana, laulajana ja saksofonistina. 1920-luvun lopulla teini-ikäinen Mann sai roolin mykkäelokuvassa ''[[Miss America]]'' (1929) ja innostui näyttelemisestä. Hän opiskeli Neighborhood Playhousessa ja [[Actors Studio]]ssa, jotka molemmat noudattivat stanislavskilaista [[Metodinäytteleminen|metodinäyttelemisen]] oppia. Toisen maailmansodan jälkeen Mann sai Broadwayllä myös ohjaustöitä, joista menestyksiksi nousivat [[William Inge]]n ”Come Back Little Sheba” ja [[Tennessee Williams]]in ”The Rose Tattoo”. Niiden perusteella hänet kutsuttiin Hollywoodiin, jossa hän ohjasi molemmat näytelmät elokuviksi.<ref>Honan, William H.: [http://www.nytimes.com/1991/11/23/theater/daniel-mann-79-the-director-of-successful-plays-and-films.html Daniel Mann, 79, the Director Of Successful Plays and Films], ''The New York Times'' 23.11.1991. Viitattu 2.12.2016.</ref>
 
==Elokuvia==