Wikipedia

Ero sivun ”Kuuban ohjuskriisi” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
LV (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
1 132 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
LV (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
1 132 muokkausta
Rivi 28:
 
==Tausta==
Vuoden 1959 [[Kuuban vallankumous|vallankumouksen]] jälkeen [[Kuuba]] solmi läheiset suhteet Neuvostoliittoon. Yhdysvaltojen aseistama ja sen Guatemalassa kouluttama [[Fidel Castro]]a vastustavien 1 400 kuubalaisten kapinallisten joukko yrittisuoritti vuonna 1961 [[Sikojenlahden maihinnousu|maihinnousuamaihinnousun Sikojenlahdella]], muttaKuuban epäonnistuietelärannikolla. Kuuban armeija kuitenkin löi maihinnousujoukot vain kahdessa päivässä, jonka jälkeen Castro julisti vallankumouksen olleen luonteeltaan sosialistinen ja liittoutui Neuvostoliiton kanssa. Yhdysvallat oli jovuonna 1959 [[Turkki|Turkin]] kanssa tekemänsä sopimuksen aiemminmukaisesti sijoittanut keskimatkan15 ydinohjuksiakappaletta keskimatkan [[TurkkiPGM-19 Jupiter|Jupiter]]in,-ydinohjuksia jostaTurkkiin niidenkesästä 1961 alkaen. Turkissa olevien Jupiter-ohjusten lentoaika Neuvostoliiton keskeisiin asutuskeskuksiin oli erittäin lyhyt. Vastauksena etelästä kokemaansaTurkin uhkaasuunnalta vastaankokemaansa uhkaan Neuvostoliitossa kehiteltiin kevään 1962 aikana suunnitelma, jonka mukaan Kuubaan oli tarkoitus sijoittaa USA:n-vastaisiin ydiniskuihin kykeneviä neuvostoliittolaisiaNeuvostoliiton asevoimien joukkoja.
 
Joukkojen siirrot aloitettiin yhteisymmärryksessä Kuuban hallituksen kanssa kesällä 1962. Käyttämällä laivauksiin rahti- ja matkustaja-aluksia Neuvostoliiton onnistui USA:n tietämättä siirtää huomattava kalusto- ja miesmäärä Kuubaan kolmessa kuukaudessa. Neuvostoliiton Kuuban-joukkojen suurin iskuvoima oli viidellä ohjusrykmentillä, joilla oli yhteensä muutamia kymmeniä ydinohjuksia. Niiden lisäksi saarelle onnistuttiin siirtämään muun muassa hävittäjälentorykmentti, miina- ja torpedolentorykmentti, ilmatorjuntaohjusdivisioona, rannikko-ohjusrykmentti, neljä moottoroitua jalkaväkirykmenttiä sekä tuki- ja huoltoyksiköitä. Neuvostojoukkojen vahvuus Kuubassa nousi tällöin yli 40 000 mieheen. [[Tiedosto:Cubacrisis 17 Oct 1962.jpg|thumb|left|Yhdysvaltain ilmavoimien ottama valokuva yhdestä epäillystä laukaisupaikasta. Sagua la Grande, Kuuba, 17. lokakuuta 1962.]]
 
==Kriisin kärjistyminen==
Tilanne kärjistyi yhdysvaltalaisenkun yhdysvaltalainen [[U-2|Lockheed U-2]] -vakoilukoneenvakoilukone kuvattua Kuubaankuvasi rakenteilla olevan neuvostoliittolaisen [[R-12 Dvina|R-12]] -tyyppisten [[IRBM|keskimatkan ballististen ohjusten]] tukikohdantuliasema-alueen Kuubassa lähellä [[San Cristóbal (Kuuba)|San Cristóbalia]] Kuubassa14. lokakuuta 1962.<ref name="apunen">{{Kirjaviite | Tekijä =Osmo Apunen | Nimeke =Murrosaikojen maailmanpolitiikka | Vuosi =2004 | Kappale = | Sivu =286 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Tampereen yliopisto | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =29.3.2008 }}</ref> Ohjuksien 2&nbsp;000 kilometrin kantomatka uhkasi suoraan [[Washington (DC)|Washingtonia]] ja noin puolta Yhdysvaltain strategisten ohjusten tukikohdista. 20 minuutin lentoaika olisi lyhentänyt ohjuspuolustuksen ja vastaiskun mahdollisuuden varoitusaikaa huomattavasti.
 
Lokakuun 19. päivään mennessä tiedustelulennot havaitsivat neljä valmista tukikohtaatuliasema-aluetta. Suunniteltu vahvuus oli 40 ohjusta. 22. päivä Yhdysvaltain presidentti [[John F. Kennedy]] ilmoitti televisiopuheessaan, että hyökkäys Kuubasta kostettaisiin Neuvostoliitolle, ja asetti saarron, joka esti enempien ohjusten laivaamisen Kuubaan.<ref name="apunen" /> Maihinnousua suunniteltiin, mutta Kuubassa oli taktisten ydinaseiden lisäksi 40&nbsp;000 aseistettua neuvostoliittolaista sotilasta. 23. päivä Yhdysvallat nosti strategisten ilmavoimiensa valmiustilan [[DEFCON|DEFCON 2]] -tasolle.
 
Lokakuun 27. päivää 1962 on sanottu ”ihmiskunnan historian vaarallisimmaksi päiväksi”.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Jukka Rislakki | Nimeke = Paha sektori, Atomipommi, kylmä sota ja Suomi | Sivu = 396 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2010 | Tunniste = ISBN 978-951-0-36478-9}}</ref> Silloin U-2-kone ammuttiin alas Kuuban yllä, ja Neuvostoliiton kuljetusalukset lähestyivät Yhdysvaltain määrittämää saartorajaa. [[Nikita Hruštšov]] tarjoutui poistamaan ohjukset Kuubasta, jos Yhdysvallat ei yrittäisi maihinnousua tai tukisi sellaista ja vetäisi vastineeksi ohjuksensa Turkista.<ref name="apunen" /> Kennedy myöntyi julkisesti ensimmäisiin vaatimuksiin ja lähetti veljensä [[Robert F. Kennedy|Robert Kennedyn]] Neuvostoliiton suurlähetystöön sopimaan osan ohjuksista vetämisestä pois. Tilanne raukesi seuraavana päivänä, kun neuvotteluyhteys saavutettiin. Hruštšov käännytti kuljetukset takaisin ja ilmoitti vetävänsä neuvostoliittolaiset ohjukset pois Kuubasta.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuban_ohjuskriisi”