Ero sivun ”Samuel Beckett” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p fix, w, kh |
|||
Rivi 15:
| tyylilajit =
| aiheet =
|
| debyyttiteokset =
| pääteokset = ''[[Huomenna hän tulee]]''
Rivi 28:
Beckett opiskeli [[Ranskan kieli|ranskaa]], [[Italian kieli|italiaa]] ja [[Englannin kieli|englantia]] Dublinin [[Trinity College (Dublin)|Trinity Collegessa]] vuosina [[1923]]–[[1927|27]]. Kandidaatin tutkinnon suoritettuaan hän muutti [[Pariisi]]in työskennelläkseen englannin kielen opettajana. Pariisissa hän tapasi [[James Joyce]]n, josta tuli Beckettin pitkäaikainen ystävä. Beckett auttoi Joycea muun muassa kirjoittamaan ''Finnegans Waken'' ([[1939]]) ottamalla ylös Joycen muistiinpanoja, ja käänsi kirjasta myös osia ranskaksi. Beckett myös puolusti Joycen työtä ensimmäisessä julkaistussa kirjoituksessaan ''Dante...Bruno.Vico..Joyce'', joka ilmestyi Joyce-aiheisessa esseekirjassa ''Our Exagmination Round His Factification for Incamination of Work in Progress'' ([[1929]]). Myöhemmin Beckettin ja Joycen välit viilenivät Beckettin katkaistua seurustelusuhteen Joycen tyttäreen Luciaan tämän sairastuttua skitsofreniaan.
Vuonna [[1931]] Beckett palasi Dubliniin suorittamaan maisterin tutkinnon, jonka hän sai tehdyksi samana vuonna. Beckett teki myös debyyttinsä runoilijana, kun ''Whoroscope'' (1931), 98 säkeen monologi julkaistiin. Beckett sai runolla tunnustusta, kun se palkittiin pienellä kirjallisuuspalkinnolla. Toinen vuonna 1931 Beckettiltä julkaistu teos oli esseekokoelma ''Proust''. Beckett elätti itsensä opettamalla ranskaa Trinity Collegessa seuraavaan vuoteen saakka, jolloin hän erosi työstään omistautuakseen kokonaan kirjoittamiselle, ja lähti kiertämään Eurooppaa.
Isänsä kuoltua vuonna [[1933]] Beckett muutti [[Lontoo]]seen, missä asuessaan hän julkaisi kokoelman lyhyttarinoita nimeltä ''More Pricks Than Kicks'' ([[1934]]) ja kävi [[psykoanalyysi]]ssä tohtori Wilfred Bionin alaisuudessa vuosina [[1935]]–[[1936|36]]. Vuonna 1936 hän palasi Pariisiin, missä tapahtui yksi Beckettin elämän dramaattisimmista käänteistä, kun sutenööri puukotti Beckettiä vuonna 1938 Beckettin kieltäydyttyä antamasta hänelle rahaa. Samana vuonna Samuel Beckett tapasi Suzanne Dechevaux-Dumesnilin, tulevan vaimonsa, ja julkaisi ensimmäisen romaaninsa ''Murphyn'' ([[1938]]).
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] puhjettua Beckett asui jälleen Irlannissa, mutta palasi Pariisiin liittyäkseen [[Ranskan vastarintaliike|Ranskan vastarintajoukkoihin]], minkä takia hän joutui natsien vainoamaksi. Beckett pakeni Dechevaux-Dumesnilin kanssa Etelä-Ranskan maaseudulle, missä he oleskelivat lähes kaksi ja puoli vuotta. Beckett sai elantonsa työskentelemällä maanviljelijänä, jonka turvin hän kirjoitti toisen romaaninsa ''Watt'' ([[1953]]). ''Watt'' oli myös Beckettin toistaiseksi viimeinen alun perin englanniksi kirjoitettu romaani. Tämän jälkeen Beckett ryhtyi kirjoittamaan ranskaksi, joskin hän teki englanninkieliset käännökset kirjoistaan itse. Beckett perusteli vaihdosta halustaan kirjoittaa "ilman tyyliä", tarvetta eleganttiin ilmaisuun.
Sodan jälkeen Beckett työskenteli hetken Irlannin [[Punainen Risti|Punaiselle Ristille]] Pariisissa. Vuosina [[1946]]–[[1949|49]] hän kirjoitti proosatrilogian, joka koostui romaaneista ''Molloy'', ''Malone meurt'' ja ''L'Innommable''. Vuonna 1949 kirjoitettu näytelmä ''En attendant Godot'' ([[1954]]) puolestaan teki Beckettista maailmankuuluisuuden ja yhden absurdin teatterin merkittävimmistä kirjoittajista. ''Godotin'' jälkeen Beckettiltä julkaistiin radiokuunnelmien lisäksi useita näytelmiä, joista merkittävimmät lienevät ''Fin de partie'' ([[1957]]) ja ''Krapp's Last Tape'' ([[1959]]).<ref>[http://authorscalendar.info/beckett.htm Samuel (Barclay) Beckett (1906-1989)] Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008</ref>
| |||