Ero sivun ”Toivo Mäkelä” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisännyt roolisuorituksen mainittuihin Matti Kassilan komisario Palmu -elokuviin
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 30:
Ennen elokuvauraansa Mäkelä näytteli teattereissa. Näistä yksi oli [[Kotkan teatteri]], jossa hän tapasi tulevan elinikäisen puolisonsa [[Irma Seikkula]]n. Ensimmäisen elokuvaroolinsa Mäkelä näytteli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa [[Jalmari Finne]] -filmatisoinnissa ''[[Pitkäjärveläiset]]'' (1951) ollessaan jo 42-vuotias. Tämä ei haitannut hänen urakehitystään, vaan Mäkelä esiintyi aktiivisesti elokuvissa ja tv-rooleissa kuolemaansa saakka vuoteen 1979.
 
Mäkelä muistetaan erityisesti persoonallisesta, tiettyjä maneereja hyväksi käyttävästä näyttelijätyylistään. Elokuvayleisölle hän tuli tunnetuksi [[Matti Kassila]]n draamojen ja [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] komedioiden luottonäyttelijänä. Tunnetuimmat roolinsa hän tekikin Kassilan ohjaamissa elokuvissa ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)| Elokuu]]'' (1956), [[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]] (1960) ja ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' (1961). Ensimmäisessä hän näytteleeesitti juoppoa kanavanvartijaa, toisessa hän esitti ravintolan pianistia ja kolmannessa hieman homssuista tuomaria. Muistettava on myös pääministerin rooli Spede-elokuvassa ''[[Pähkähullu Suomi]]'' (1967). Hänen viimeiseksi suureksi elokuvaroolikseen jäi valokuvaajan (sekin alkoholistin) rooli [[Rauni Mollberg]]in lämminhenkisessä komediassa ''[[Aika hyvä ihmiseksi]]'' (1977) Irma Seikkulan esittäessä hänen vaimoaan. Elokuva toi Mäkelälle hänen ainoan [[Jussi (palkinto)|Jussi-patsaansa]].
 
Elokuvauransa aikana Mäkelä jatkoi tiiviisti esiintymistä myös teatterin puolella. Elokuva- ja televisiorooleja hänelle kertyi lähes 50. Vuonna 1960 hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla.