Ero sivun ”Introvertti ja ekstrovertti” versioiden välillä

kirjasta; johdantoa kuvaavammaksi
(kirjasta; johdantoa kuvaavammaksi)
'''Introvertti ja ekstrovertti''' ovat persoonallisuuden piirteitä, joista introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit ammentavat voimavaransa aktiivisesta ja ulospäin suuntautuneesta toiminnasta, ja he tarvitsevat ulkoisia ärsykkeitä, jotteivät he pitkästyisi. Introverteilla on aktiivisempi sisäinen elämä, ja he kaipaavat ulkoista rauhaa ja pysähtymistä ja saavat energiaa rauhan ja hiljaisuuden vallitessa.<ref name="lohken-31" />
'''Introvertti ja ekstrovertti''' ovat psykiatri ja psykoterapeutti [[Carl Jung]]in vuonna 1921 julkaisemassa psykologisia tyyppejä esittelevässä kirjassa kuvattuja persoonallisuuden piirteitä.<ref name="JungCollected"/> Näillä [[persoonallisuuspsykologia]]n [[piirreteoria|piirreteoreettisen]] lähestymisen käsitteillä kuvataan henkilön sisäänpäin- ja ulospäinkääntyneisyyttä. Myöhemmin yhdysvaltalaiset [[Isabel Myers]] ja [[Katherine Briggs]] kopioivat nämä käsitteet Jungin persoonallisuusjaottelusta kehittelemänsä MBTI-persoonallisuustestin osaksi.<ref name="JungCollected"/>
 
==Käsitteen historiaa==
On syytä huomata, että niin Jung kuin Briggs ja Myerskin tarkastelevat ekstr'''a'''versiota. Ekstr'''o'''versiota{{Lähde}} käytetään piirretesteissä, jotka enemmänkin mittaavat sosiaalisuutta kuin asenneperusteista suuntautumista ympäristön asioihin ja ihmisiin. Ekstravertti voi olla vähemmän puhelias ja seurallinen, mutta silti vahvasti ympäristön asioihin ja ihmisiin suuntautunut.
Psykologi [[Carl Jung]] määritteli kirjassaan ''Psychologische Typen'' (1921) ensimmäistä kertaa introversion ja ekstroversion ihmisen persoonallisuutta olennaisesti leimaaviksi ominaisuuksiksi. Jung erotteli neljä toimintoa (ajattelu, tunne, [[intuitio]] ja aistimukset), jotka leimaavat sekä introverttien että ekstroverttien persoonallisuutta. Jungin kehittelemä jako introverttien ja ekstroverttien piirteiden välillä on yhä käytössä persoonallisuustyyppien luokittelussa. Jungin määrittelemille neljälle toiminnolle perustuvat esimerkiksi [[Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori]] (MBTI) ja [[Insights Discovery]] -menetelmä. Taustaominaisuuksina introversiota ja ekstroversiota hyödyntävät myös esimerkiksi [[Big Five]] -persoonallisuustesti, [[Reissin motivaatioprofiili]] (RMP) sekä Alpha Plus- ja Structogram-persoonallisuusanalyysi.<ref>Löhken 2016, s. 29–30.</ref>
 
Jungille kumpikin persoonallisuustyyppi oli yhtä tärkeä ja arvokas, ja hänen mukaansa ne täydentävät toisiaan auttamalla toinen toisiaan avartamaan näkemyksiään ja hyötymään uusista tarkastelutavoista.<ref>Löhken 2016, s. 31.</ref>
Ekstraversio on myös preferenssi Myers–Briggs-tyyppi-indikaattorin ulottuvuudessa ''ekstroversio–introversio''.
 
== Suhdeluvut ==
Tutkijat ovat esittäneet introverttien ja ekstroverttien määrien suhteesta vaihtelevia arvioita. Marti Olsen Laneyn (2002) mukaan ihmisistä olisi ekstrovertteja 75 prosenttia. Susan Cainin (2011) mukaan ekstrovertteja olisi 30–70 prosenttia. Laurie Helgoen (2008) ja Devora Zackin (2012) sekä MBTI-testiä käsittelevän kirjallisuuden mukaan ekstrovertteja ja introvertteja olisi suhteessa 50:50.<ref>Löhken 2016, s. 35.</ref>
 
== Introvertti ==
'''Introvertti''' on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän [[käyttäytyminen|käyttäytymyksellinen]] kuin [[kognitio|kognitiivinen]] kuvaus. Ennen kaikkea introvertti saa energiansa omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie sitä häneltä kuin ylläpitää sitä. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”.
 
Introvertit ovat hiljaisia ja varautuneita, minkä kovaääniset ekstrovertit usein sekoittavat itseluottamuksen puutteeseen. He toimivat usein [[äly]]ä tai [[logiikka]]a vaativissa tehtävissä, mutta painottavat vähemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja ihmissuhdetaitoja.
 
== Ekstrovertti ==
'''Ekstrovertti''' suuntautuu ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertti. Ekstrovertti saa energiaansa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa kasvotusten.
 
Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit.
 
Eloisuus ja seurallisuus ovat kuitenkin sosiaalisesti arvostettuja piirteitä. Ekstroversion yleinen ihannointi näkyy esimerkiksi siten, että puheliaita pidetään älykkäämpinä ja kiinnostavampina kuin hiljaisia, vaikka tutkimusten mukaan puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa.<ref>[http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Hiljaisia_tyyppeja_tarvitaan_tyopaikoilla.aspx Hiljaisia tyyppejä tarvitaan työpaikoilla], Työpiste-verkkolehti 2.5.2012.</ref>
 
== Aivotoiminnan eroja ==
Aivotutkimuksissa on havaittu, että introvertti–ekstrovertti-jatkumo perustuu biologiaan. [[Ihmisaivot|Ihmisaivoista]] löytyy fysiologisia vastaavuuksia eri persoonallisuuden ominaisuuksille ja vaihtelevalle toiminnalle.<ref name="lohken-31">Löhken 2016, s. 31–34.</ref>
 
Introverttien aivojen [[otsalohko]]n kuorella on voimakkaampaa sähköistä toimintaa kuin ekstroverteilla. Alueelle sijoittuvat oppiminen, päätöksenteko, muisti ja ongelmanratkaisu.<ref name="lohken-31" />
 
Introverttien ja ekstoverttien aivoissa veri virtaa eri reittejä. Introverteilla ärsykkeet joutuvat kulkemaan pidemmän matkan aivojen hermoradoissa kuin ekstoverteilla.<ref name="lohken-31" />
 
Introverteillä on korkeammat [[asetyylikoliini]]pitoisuudet kun taas ekstroverteilla on havaittu korkeammat aktiivisuudet [[dopamiini]]n kulkureiteillä. Asetyylikoliini on välittäjäaine, joka vaikuttaa keskittymiseen, muistiin ja oppimiseen. Dopamiini sen sijaan yllyttää liikkeelle, tekee uteliaaksi, vaihtelunhaluiseksi ja saa kaipaamaan palkkioita. Välittäjäaineiden pitoisuuden erot vaikuttavat siihen, että introvertteja luonnehtii turvallisuushakuisuus, harkitsevuus ja riistiriitojen välttely, ja ekstrovertteja palkitsemisen tarve, ilo, into, kiihkeys ja riskinotto. Jos ekstrovertit eivät saa ulkoisia ärsykkeitä, he kärsivät dopamiinivajeesta ja pitkästyvät.<ref name="lohken-31" />
 
Introvertteja ohjaa [[Parasympaattinen hermosto|parasympaattisen hermoston]] toiminta ja ekstrovertteja [[Sympaattinen hermosto|sympaattisen hermoston]] toiminta. Parasympaattinen hermosto huolehtii levosta, elpymisestä ja kehon hoivasta, ja se rauhoittaa sydämen sykettä ja vahvistaa ruoansulatusta. Sympaattinen hermosto vastaa suorituksista kuten kehon puolustautumisesta, pakenemisesta ja ponnistuksista.<ref name="lohken-31" />
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Löhken, Sylvia | Nimeke = Hiljaisissa on voimaa! : miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa? | Vuosi = 2016 (saksankielinen alkuteos 2014) | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Into | Suomentaja = Tielinen, Kirsimarja | Tunniste = ISBN 978-952-264-648-4 }}
=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=}}
<ref name="JungCollected">{{Kirjaviite | Nimeke = The Collected Works of C. G. Jung| Julkaisija = Shanbhala Publications Inc, Boston, MA, USA| Vuosi = 1999| Tekijä = Hopcke, Robert | Luku = 10. Psychological types| Sivut =50-54| Selite = A C. G. Jung Foundation book | Julkaisupaikka = Boston, USA| Isbn =1-57062-405-4 | Viitattu = 8.1.2014| Kieli = {{en}} }}</ref>
}}
 
== Kirjallisuutta ==
74 761

muokkausta