Ero sivun ”Koulukoti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Nykyinen hallinnointi ja tarkoitus: Lisätty linkkejä Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta |
→Historia: lis valtioll anteeksipyyntö, verkkoviite kuntoon |
||
Rivi 13:
Kasvatuslaitosten nimet muutettiin koulukodeiksi vuonna 1946, kun rangaistuslaitosten maineesta pyritiin eroon. 1950-luvulle saakka kasvatuslaitosten toiminta perustui kustodiaaliseen kasvatusperinteeseen, johon liittyy vahva uskonnollisuus, kuri ja järjestys. Tavoitteena oli antaa nuorille perussivistys ja ammatti, joka katsottiin mahdolliseksi työnteolla ja kristillisellä arvopohjalla.<ref name=Luku_3.1_s20 />
Koulukotien kovaotteisia kasvatusmenetelmiä alettiin kritisoida ensimmäisen kerran 1950-luvulla ja 1960-luvulla kritiikki voimistui entisestään. Asiaa tutkineiden komiteoiden mukaan koulukotien ruumiilliset rangaistukset olivat välttämättömiä kasvatustyössä.<ref>Luku 3.2 Koulukoteihin kohdistunut kritiikki, s. 21. ''Koulukodit esiripun takana''.</ref> Tuohon aikaa koulukodeissa oli rangaistuksena muun muassa [[Raippa|raippoja]] ja pitkiä eristyksiä putkassa. Koulukodeissa oli myös seksuaalista väkivaltaa sekä simputusta, ja lomille pääsi harvoin, jos koskaan. Vuonna 1964 koulukoteja oli 18.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://web.archive.org/web/20130502014336/http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus | Nimeke = Dokumenttiprojekti: Varastettu lapsuus | Julkaisu = tv1.yle.fi | Ajankohta = 23.04.2013 | Julkaisija = Web Archive (Yleisradio Oy) | Viitattu =
Sosiologi [[Vesa Puuronen|Vesa Puurosen]] mukaan “lapsilla ei aina ollut osaa eikä arpaa siihen, että he joutuivat koulukotiin. He eivät olleet välttämättä tehneet mitään väärää, eivätkä vanhemmatkaan. Riitti, että sosiaalilautakunnassa katsottiin, että perheet olivat huonoja, kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan. Monet joutuivat koulukotiin siksi, etteivät he syystä tai toisesta kyenneet käymään koulua. Oli myös koulupinnausta, pikkurikollisuutta, kolttosia, kepposia, kiroilua, valehtelua, uppiniskaisuutta.” Puurosen mukaan koulukodeissa elettiin kurin ja pelon ilmapiirissä, jossa lapsille ei kehittynyt mitään sosiaalisia elämäntaitoja eikä luottamusta muihin ihmisiin. Myöskään koulutusta ei juuri saanut ja Puurosen haastattelemien entisten koulukodin asukkaiden elämässä keskeistä on ollut koulun käymättömyys ja ammatillinen osaamattomuus. Vaikka jotkut olivat pärjänneet hämmästyttävän hyvin ja lukeneet ja oppineet itse, olivat monet olleet pitkään vankiloissa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/sunnuntai/Lastensuojelun+satuttama/a1382760836158 | Nimeke = Lastensuojelun satuttama | Tekijä = | Julkaisu = hs.fi | Ajankohta = 27.10.2013 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Sanoma News Oy | Viitattu = 22.12.2013 }}</ref>
Lasten kokemista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta ensimmäisen lastensuojelulain aikaan 1937–1983 tehdyssä tutkimuksessa tuli esille hyvin karkeaa ja pitkäkestoista fyysistä ja henkistä väkivaltaa sekä seksuaalista hyväksikäyttöä. Suomen valtio esitti marraskuussa 2016 valtiollisen anteeksipyynnön väärinkäytösten kohteiksi jouluneille. Arvellaan, että osa uhreista hakee valtiolta korvauksia.<ref>[http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000003188596.html Lastenkodissa karmean kohtalon kokenut Sirpa: Valtiollinen anteeksipyyntö ei riittävä]. IS 20.11.2016. Viitattu 21.11.2016.</ref>
{{Kesken|Lähteenä voi käyttää esim ''Koulukodit esiripun takana''}}
| |||