Ero sivun ”Törnävän sairaala” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
wl korjaus, Constructorit sekaisin
→‎Historiaa: lisätty tavoitteiden puute ja seurannan kehitys
Rivi 11:
 
Vuoden 1953 mielenterveyslain myötä Suomen mielisairaalat jaettiin A-mielisairaaloihin sekä kroonisten ja rauhallisten potilaiden B-mielisairaaloihin.<ref name =rky/> B-sairaalan eli Koskenalan sairaalan rakennukset rakennettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa vanhan sairaala-alueen eteläpuolelle. Alueita yhdistää pitkä koivukuja, Simunantie.<ref name =kaavaselostus/>
 
Vuonna 1985 Törnävässä oli 681 paikkaa, jotka oli jaettu 20 osastoksi. Pitkäaikaispsykiatrian osastoja oli kahdeksan, joista seitsemän oli suljettuja osastoja. Suljetuilla osastoilla hoidettiin tavallisesti [[Skitsofrenia|skitsofreniaa]] sairastavia. Pitkäaikaisosastolla 9 hoidettiin skitsofreniaa sairastavia miehiä. Sen toiminnalla ei ollut selkeitä kuntouttavia tavoitteita, vaan potilaille järjestettiin vain ajankuluksi toimintaa, kuten [[Fysioterapia|liikunta-]], [[Taideterapia|taide-]] ja [[työterapia]]<nowiki/>ryhmiä.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67746/978-951-44-7024-0.pdf?sequence=1|nimeke=Ruvettiin pitämään ihmisenä - Vastuutasojärjestelmässä kuntoutettujen skitsofreniapotilaiden kuntoutumisreitit, hoitopalvelujen käyttö ja psykososiaalinen hyvinvointi|julkaisu=Väitöskirja|julkaisija=Tampereen yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta|viitattu=21.11.2016|tekijä=Esa Nordling|ajankohta=Syyskuu 2007|selite=s. 3}}</ref>
 
Vuonna 1984 henkilökunta teki opintomatkan [[Hesperian sairaala|Hesperiaan]], minkä jälkeen päätettiin aloittaa myös vastuutasojärjestelmään perustuva kuntouttava ohjelma. Siihen kuului myös seurantalomakkeiden täyttö. Seuraavana vuonna osastolla ohjattiin myös naisia. Vuosina 1985−1999 osastolla 9 arvioitiin ilmapiiriä yhteensä 13 kertaa. Vuonna 1985 aloitettiin myös ensimmäiset seurantatutkimukset, joissa seurattiin kahden vuoden aikana kymmentä potilasta haastattelemalla heitä. Seurantapotilaiden kokemusten on sanottu olleen pääosin myönteisiä, mutta tulokset jätettiin raportoimatta kirjallisesti vedoten kohderyhmän pieneen kokoon.<ref name=":0" />
 
==Lähteet==