Ero sivun ”Philippe Leclerc” versioiden välillä

p
typo
p (→‎Ura: linkki täsmennyssivuun Saigon using AWB)
p (typo)
De Gaulle ylensi Leclercin everstiksi ja lähetti hänet [[Ranskan päiväntasaajan Afrikka]]an, jossa hän saavutti monia voittoja. Leclerc sai edelleen ylennyksen prikaatikenraaliksi, ja hän suoritti joukkoineen hämmästyttävän 39 päivää kestäneen ja 1600 kilometrin pituisen marssin [[Tšad]]ista Välimeren rannikolle [[Libya]]n [[Tripoli]]in, jossa hänen joukkonsa liittyivät 25. tammikuuta 1943 [[Bernard L. Montgomery]]n komentamaan brittien 8. armeijaan.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Leclerc oli sen jälkeen mukana Libyan ja [[Tunisia]]n valloituksessa.<ref name="EWB" /> Vuonna 1943 hänet ylennettiin jo kenraalimajuriksi.<ref name="brit" />
 
Leclerc osallistui vuonna 1944 [[Normandian maihinnousu]]un Vapaan Ranskan joukkojen [[Ranskan 2. panssaridivisioona|2. panssari­divisioonan]] komentajana. Divisioona nousi maihin 1. elokuuta ja eteni [[George S. Patton]]in komentaman Yhdysvaltain [[Yhdysvaltain maavoimien 3. armeija|3. armeijan]] mukana [[Alençon]]iin ja [[Argentan]]iin. [[Liittoutuneet|Liittoutuneiden]] joukkojen ylipäällikkö [[Dwight Eisenhower]] antoi 20. elokuuta [[Pariisi]]n valtaamisen 2. pansaridivisioonanpanssaridivisioonan tehtäväksi. Pariisin saksalaisen varuskunnan komentaja [[Dietrich von Choltitz]] antautui Leclercille 25. elokuuta. Virallisesti Leclerc ja de Gaulle saapuivat seuraavana päivänä juhlasaatossa vapautettuun pääkaupunkiin. Leclerc valtasi myös symbolisesti tärkeän [[Strasbourg]]in 23. marraskuuta 1944. Sodan loppuvaiheessa hän eteni joukkoineen [[Saksa]]an ja valtasi [[Berchtesgaden]]in. Sodan päätyttyä Euroopassa hän otti Vapaan Ranskan joukoissa käyttämänsä salanimen osaksi virallista nimeään, jolloin hänestä tuli ''Jacques-Philippe Leclerc de Hauteclocque''.<ref name="brit" /> Hänet ylennettiin toukokuussa 1945 kenraaliluutnantiksi.
 
[[Tiedosto:Leclerc FRANCE 1945.jpg|thumb|305px|Leclerc allekirjoittaa Japanin antautumisasiakirjaa ''[[USS Missouri]]n'' kannella 2. syyskuuta 1945. Edessä vasemmalla [[Douglas MacArthur]].]]