Ero sivun ”Mikael Lybeck” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkkiin selitystä
p ,
Rivi 22:
'''Karl Mikael Lybeck''' ([[18. maaliskuuta]] [[1864]] [[Uusikaarlepyy]] – [[11. lokakuuta]] [[1925]] [[Kauniainen]]) oli [[suomenruotsalainen]] runoilija ja kirjailija.
 
Lybeckin vanhemmat olivat [[raatimies]] Johan Adolf Lybeck ja Isabella Augusta Lindqvist. Vuonna [[1875]] Lybeck lähti kotoaan [[Helsinki]]in, missä hän kävi veljensä [[Paul Werner Lybeck|Paul Wernerin]] kanssa ruotsinkielistä [[Helsingfors lyceum]]ia. Lybeck pääsi ylioppilaaksi [[1882]] ja opiskeli sen jälkeen kirjallisuutta [[Helsingin yliopisto]]ssa valmistuen filosofian kandidaatiksi vuonna [[1887]]. Valmistumisensa jälkeen Lybeck jatkoi vielä kirjallisuusopintojaan [[Saksa]]ssa vuosina 1888]–18891888–1889.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2004 | Sivu = 170–171| Isbn = 951-31-1846-0}}</ref>
 
Palattuaan Saksasta Lybeck asui ensin Uudessakaarlepyyssä, ja siellä ollessaan hän julkaisi vuonna 1890 esikoisteoksensa, runokokoelman ''Dikter''. Hän muutti takaisin Helsinkiin 1893 ja työskenteli [[Kansalliskirjasto (Suomi)|Helsingin yliopiston kirjaston]] amanuenssina vuosina 1893–1896. Lybeck meni vuonna 1898 naimisiin Louise Sanmarkin kanssa. Vuonna 1900 hän julkaisi romaanin ''Den starkare'', josta tuli hänen kirjallinen läpimurtoteoksensa. Uskonnollista tekopyhyyttä kritisoiva romaani kuvaa hurmoksellisen saarnamiehen Kurt Hedeliuksen ja vapaa-ajattelija ja skeptikko Robert Vidingin välistä kamppailua, jonka Viding lopulta voittaa menettäen kuitenkin saarnaajalle sekä morsiamensa että äitinsä.
 
Lybeckin merkittävimpiä teoksia olivat [[1911]] ilmestynyt romaani ''Tomas Indal'' ja 1920 julkaistu kirjeromaani ''Breven till Cecilia''. Edellisessä päähenkilönä on kotikaupunkiinsa palaava elämään pettynyt keski-ikäinen lääketieteen opiskelija;, jälkimmäisessä taas esteetikko ja renessanssin taiteen tuntija Sven Ingelet, joka tekee [[itsemurha]]n petyttyään rakkaudessa petolliseen Ceciliaan. Lybeck edustikin romaaneissaan ja lyriikassaan (runot ''Klockbojen'' ja ''Trötta träd'') vuosisadan vaihteen [[pessimismi]]ä.
 
Lybeck kirjoitti myös kuusi näytelmää. Niistä vuonna [[1913]] kirjoitettu ''Dynastin Peterberg'' oli omana aikanaan suosituin, muut Lybeckin näytelmät jäivät vähälle huomiolle. ''Dynastin Peterbergin'' tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun [[Sortovuodet|routavuosiin]], ja siinä kuvataan Peterbergin perheyritystä, jonka olemassaoloa nousee uhkaamaan [[Venäjä]]n keisarillisen hovin kamaripalvelija nimeltä monsieur André. Sama monsieur André oli puolestaan sankarin osassa [[Helmikuun vallankumous|Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen]] aikaan sijoittuvassa Lybeckin näytelmässä ''Den röde André'', jossa hänen vastapelurinaan oli [[Grigori Rasputin|Rasputinia]] muistuttava Akim Ihmeidentekijä.
 
Lybeck rakennutti perheelleen [[Vallmogård]]-nimisen huvilan [[Kauniainen|Kauniaisiin]] 1906–1907. Hän asui ja työskenteli Vallmogårdissa elämänsä loppuun saakka. Huvila palveli vuosina 1956–1981 Kauniaisten kauppalan- ja kaupungintalona; vuoden 1981 jälkeen siinä on toiminut musiikkiopisto ja kulttuurikeskus.