Ero sivun ”Tanzimat” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
PtG (keskustelu | muokkaukset) lae pois per keskutelu |
lähde, täsmennyksiä, ottomani -> osmani |
||
Rivi 1:
'''Tanzimat''' (”uudelleenjärjestäminen”) on nimitys sarjalle uudistuksia, jotka toteutettiin [[
Tanzimat-uudistusten lähtölaukauksena toimi 3. marraskuuta 1839 annettu niin sanottu
Julistus annettiin hetkellä, jolloin Osmanivaltakunta tarvisti kipeästi Euroopan maiden tukea [[Egypti]]n käskynhaltija [[Muhammad Ali (Egypti)|Muhammad Alia]] vastaan, joten jotkut ovat myöhemmin tulkinneet sen vain propagandatempuksi, jolla yritettiin vedota eurooppalaisiin. Erityisesti tasa-arvoisuus uskonnosta riippumatta saattoi olla propagandaa Venäjän lisääntyvän paineen alla<ref name=zurher/>. Myös kaksi muuta tanzimatin kannalta keskeistä asiakirjaa julkistettiin vastaavanlaisissa tilanteissa: helmikuun 1856 julistus [[Krimin sota|Krimin sodan]] ja vuoden 1876 perustuslaki [[Balkanin kriisi]]n aikana. Eurooppalaisia kiinnostaneet lupaukset tasavertaisesta kohtelusta ei-muslimeille – erityisesti kristityille – eivät aina toteutuneetkaan. Esimerkiksi ei-muslimeille määrätty henkivero lakkautettiin vuonna 1855, mutta korvattiin samalla toisella vastaavalla maksulla.<ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/434996/Ottoman-Empire/44405/The-Tanzimat-reforms-1839-76?anchor=ref482200 Ottoman Empire: The Tanzimat reforms (1839–76)] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 26.1.2014.</ref> Monia valtakunnan kannalta tärkeitä uudistuksia vietiin joka tapauksessa eteenpäin. Gülhanen ediktin ja useiden muiden reformien toteutuksesta vastasi pääasiassa [[Mustafa Rešid pašša]], joka toimi kuusi kautta [[suurvisiiri]]nä.<ref name="brit" />
Tanzimat-uudistuksiin kuuluivat muun muassa ei-uskonnollisen koulujärjestelmän kehittäminen, armeijan uudelleenjärjestäminen [[Preussi]]n kutsuntalaitoksen mallin mukaisesti, maakunnallisten edustuslaitosten perustaminen sekä kauppa- ja rikoslakien uudistaminen pääasiassa Ranskan esikuvan mukaan. Lisäksi perustettiin uusia oikeusistuimia, jotka olivat riippumattomia islamilaisesta [[ulama]]sta.<ref name="brit" /> Lainsäädännön ja oikeuslaitoksen reformien tavoitteena oli Ottomaanien valtakunnassa asuneita eurooppalaisia koskeneen [[Kapitulaatio (sopimus)|kapitulaatiojärjestelmän]] poistaminen. Kaikkien uudistusten toteuttamista hankaloitti ja hidasti varojen ja pätevien virkamiesten puute sekä vanhoillisten tahojen vastahanka.<ref name="brit2" />▼
▲Tanzimat-uudistuksiin kuuluivat muun muassa ei-uskonnollisen koulujärjestelmän kehittäminen, armeijan uudelleenjärjestäminen [[Preussi]]n kutsuntalaitoksen mallin mukaisesti, maakunnallisten edustuslaitosten perustaminen sekä kauppa- ja rikoslakien uudistaminen pääasiassa Ranskan esikuvan mukaan. Lisäksi perustettiin uusia oikeusistuimia, jotka olivat riippumattomia islamilaisesta [[ulama]]sta.<ref name="brit" /> Lainsäädännön ja oikeuslaitoksen reformien tavoitteena oli
Tanzimat-uudistusten toteuttaminen seisahtui Abd-ul-Azizin viimeisinä hallitsijavuosina 1870-luvun puolivälissä. Pyrkimykset hallinnon keskittämiseen olivat johtaneet vallan kasautumiseen sulttaanille, mikä mahdollisti aiempaa suuremman vallan väärinkäyttämisen.<ref name="brit" /> Kun Abd-ul-Azizin politiikka oli ajanut valtakunnan kriisiin, hänet syrjäytettiin toukokuussa 1876. Hänen seuraajakseen tullut [[Abdul Hamid II]] joutui 23. joulukuuta 1876 antamaan Ottomaanien valtakunnalle sen ensimmäisen varsinaisen perustuslain. Sitä seurannut Abdul Hamid II:n itsevaltainen valtakausi on usein nähty vastareaktiona Tanzimat-vaiheelle, vaikkakin armeijan ja hallinnon kehittämistä jatkettiin edelleen.<ref name="brit2" />▼
▲Tanzimat-uudistusten toteuttaminen seisahtui Abd-ul-Azizin viimeisinä hallitsijavuosina 1870-luvun puolivälissä. Pyrkimykset hallinnon keskittämiseen olivat johtaneet vallan kasautumiseen sulttaanille, mikä mahdollisti aiempaa suuremman vallan väärinkäyttämisen.<ref name="brit" /> Kun Abd-ul-Azizin politiikka oli ajanut valtakunnan kriisiin, hänet syrjäytettiin toukokuussa 1876. Hänen seuraajakseen tullut [[Abdul Hamid II]] joutui 23. joulukuuta 1876 antamaan
==Lähteet==
|