Ero sivun ”Kuningatar Annan sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p suomeksi |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 44:
| muut_taistelut = {{Taistelulaatikko Kuningatar Annan sota}}
}}
'''Kuningatar Annan sota''' (1702–1713) oli toinen neljästä ranskalaisten ja intiaanien sodista, jotka sodittiin [[Ranskan kuningaskunta|Ranskan]] ja [[Englannin kuningaskunta|Englannin]] (myöhemmin [[Ison-Britannian kuningaskunta|Iso-Britannia]]) välillä Pohjois-Amerikassa maanosan herruudesta. Se oli osa [[Espanjan perimyssota]]a, joka sodittiin pääosin Euroopassa. Kahden päätaistelijan lisäksi sotaan liittyi useita intiaaniheimoja ja Espanja, joka oli Ranskan puolella. Sota tunnettiin
Sotaa käytiin kolmella eri rintamalla: [[Espanjan Florida]] ja englantilainen [[Carolinan provinssi]] taistelivat toisiaan vastaan; [[Uusi-Englanti|Uuden-Englannin]] siirtomaat taistelivat ranskalaisia ja intiaaneja vastaan [[Acadie]]ssa ja [[Kanada (Uusi-Ranska)|Kanadassa]]; [[Newfoundland]]issä englantilaiset [[St. John’s (Kanada)|St. Johnin]] uudisasukkaat kyseenalaistivat saaren hallinnan [[Placentia (Newfoundland ja Labrador)|Plaisance]]n ranskalaisia vastaan.
Vuonna 1712 solmitun alustavan rauhansopimuksen jälkeen [[Utrechtin rauha]] päätti sodan vuonna 1713. Ranska joutui luovuttamaan Hudsoninlahden, Acadien ja Newfoundlandin Britannialle, mutta sai pitää [[Cape Bretonin saari|Cape Bretonin]] ja muut [[Saint Lawrencen lahti|Saint Lawrencen lahden]] saaret. Jotkut rauhansopimuksen ehdot olivat epämääräisiä eikä niissä mainittu intiaaniheimoja, luoden perustan tuleville konflikteille.
==Tausta==
Vuonna 1701, kuningas [[Kaarle II|Kaarle II:n]] kuoltua edellisenä vuonna, [[Espanjan perimyssota|syttyi sota]] siitä kuka seuraisi häntä Espanjan valtaistuimelle. Vaikka sodassa oli aluksi mukana vain muutama maa Euroopassa, toukokuussa 1702 sota laajeni kun [[Englannin kuningaskunta|Englanti]] julisti sodan [[Espanja]]lle ja [[Ranskan kuningaskunta|Ranskalle]].<ref>Thomas, s. 405–407.</ref> Sotatoimia Pohjois-Amerikassa edisti entisestään olemassa olevat erimielisyydet raja-alueilla, jotka erottivat näiden valtojen siirtomaat. Tämä epäharmonia oli kaikkein selväpiirteisin Englannin siirtomaiden pohjois- ja lounaisrajoilla, jotka tuolloin ulottuivat eteläisestä [[Carolinan provinssi]]sta pohjoiseen [[Massachusettsin lahden provinssi]]in; lisäksi siirtomaa-asutuksia oli [[Newfoundland]]issä ja [[Hudsoninlahti|Hudsoninlahdella]].<ref>Stone, s. 161, 165.</ref>
Englannin siirtomaiden kokonaisväkiluku oli tuolloin arvioitu olevan 250 000, [[Virginian siirtomaa|Virginian]] ja [[Uusi-Englanti|Uuden-Englannin]] olessa asutuimpia.<ref>Craven, s. 288.</ref> Näiden siirtomaiden väkikeskittymät olivat rannikkolla, sisämaassa olevien pienten asutusten lisäksi, joskus ulottuen jopa [[Appalakit|Appalakien vuoristoon]].<ref>Katso esim. karttaa lähteessä Winsor, s. 341, jossa on kartta vuodelta 1687 kaakkoisista siirtomaista.</ref> Useimmat eurooppalaisista uudisasukkaista tiesivät vain vähän maanosan sisäosista, Appalakien länsipuolella ja [[Suuret järvet|Suurten järvien]] eteläpuolella. Tätä aluetta hallitsivat alkuperäisheimot, tosin ranskalaiset ja englantilaiset kauppiaat olivat työntyneet alueelle. Espanjalaiset [[lähetyssaarnaaja]]t ''[[Espanjan Florida|La Floridassa]]'' olivat perustaneet lähetystyöverkoston käännyttääkseen alkuperäisasukkaat [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolisiksi]].<ref>Weber, s. 100–107.</ref> Espanjan väkiluku oli suhteellisen pieni (noin 1 500), ja alkuperäisasukkaita joita he yrittivät käännyttää oli arviolta 20 000.<ref>Cooper and Terrill, s. 22.</ref> Ranskalaiset löytöretkeilijät olivat paikallistaneet [[Mississippi (joki)|Mississippi-joen]] suun, jonka lähelle he olivat perustaneet pienen siirtomaan vuonna 1699 [[Fort Maurepas]]iin (lähellä nykyistä [[Biloxi|Biloxi, Mississippiä]]).<ref>Weber, s. 158.</ref> Sieltä he alkoivat perustaa kauppareittejä sisämaahan, luoden hyvät suhteet [[Choctawit|Choctawiehin]], suuri heimo jonka vihollisiin kuuluivat brittiläisten liittolaiset [[Chickasawit]].<ref>Crane, s. 385.</ref> Kaikki nämä kansat olivat kärsineet osakseen euraasialaisista [[Infektio|tartuntataudeista]] kuten [[Isorokko|isorokosta]], jotka varhaiset löytöretkeilijät ja kauppiaat olivat tuoneet.<ref>Waselkov and Hatley, s. 104.</ref>
==Lähteet==
* {{Kirjaviite|Tekijä = Cooper, William James & Terill, Tom E |Nimeke = The American South: A History, Volume 1|Julkaisija = Rowman and Littlefield|Julkaisupaikka = Lanham, MD|Vuosi = 1999|Isbn = 978-0-7425-6094-9}}
* {{Lehtiviite|Tekijä = Crane, Verner W |Otsikko = The Southern Frontier in Queen Anne's War|Julkaisu = The American Historical Review |Vuosikerta = 24|Ajankohta = 3.4.1919|Sivut = 379–395}}
* {{Kirjaviite|Tekijä = Craven, Wesley Frank|Nimeke = The Colonies in Transition: 1660–1713|Julkaisija = Harper & Row|Julkaisupaikka = New York|Vuosi ) 1968}}
* {{Kirjaviite|Tekijä = Stone, Norman (ed.)|Nimeke = The Times Atlas of World History|Selite = 3. painos|Vuosi = 1989|Julkaisupaikka = Maplewood, NJ|Julkaisija = Hammond|Sivut = 161, 165|Isbn=0-7230-0304-1}}
* {{Kirjaviite|Tekijä = Thomas, Alan Clapp|Nimeke = A History of England|www = https://books.google.com/books?id=cr8XAAAAIAAJ&printsec=frontcover|Julkaisija = D. C. Heath|Julkaisupaikka = Boston|Vuosi = 1913}}
* {{Kirjaviite|Tekijä = Waselkov, Gregory A & Hatley, M. Thomas |Nimeke = Powhatan's Mantle: Indians in the Colonial Southeast|Vuosi = 2006|Julkaisija = University of Nebraska Press|Isbn = 978-0-8032-9861-3}}
* {{Kirjaviite|Tekijä = Weber, David|Nimeke = The Spanish Frontier in North America|Julkaisupaikka = New Haven|Julkaisija = Yale University Press|Vuosi = 1992|Isbn = 978-0-300-05917-5}}
* {{Kirjaviite|Tekijä = Winsor, Justin|Nimeke = Narrative and Critical History of America, Volume 5|www = https://books.google.com/books?id=3pMLAAAAIAAJ&dq=Moore%201702%20Augustine&pg=PA318#v=onepage&q=Moore%201702%20Augustine&f=false|Julkaisija = Houghton Mifflin|Vuosi = 1887|Julkaisupaikka = Boston}}
===Viitteet===
| |||