Ero sivun ”Kirkkonummen kirjasto” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 29:
Kirjastojen toiminta lamaantui sodan aikana. Vuonna 1940 ei tehty lainkaan kirjaostoja, ja myös seuraavana vuonna määrärahat jäivät pieneksi. Tämä vaikutti lainauslukuihin siten, että vuonna 1942 lainoja oli 0,19 per asukas. Syitä tähän oli useita. Monet lainaajat olivat sodassa, eikä kirjastoja voitu pitää auki. Kirjastoihin käytettiin majoitustiloina eikä kirjastotoimintaa voitu harjoittaa. Sähköä säästettiin, joten lukeminen ei monissa kodissa onnistunut. Gabriel Biaudet oli toipumassa aivoverenvuodosta Framnäsin täysihoitolassa Masalassa, kun maisteri Rakelmaria Engman-Enari tuli kirjastotarkastuskäynnille marraskuussa 1943. Kirjastot saivat moitteita liian lyhyistä aukioloajoista. Kantakirjastosta ei edelleenkään voinut lainata kirjoja suoraan, vaan ainoastaan tilaamalla aluekirjastojen kautta. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan paljon käytetty.
 
Syyskuussa 1944 [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksessa]] määrättiin, että [[Porkkalan vuokra-alue|Porkkalan alue]] oli vuokrattava [[Neuvostoliitto|Neuvosto­liitolle]] viideksikymmeneksi vuodeksi. Se merkitsi sitä, että kaksi kolmasosaa kunnasta luovutettiin ja sen mukana menetettiin kantakirjasto ja kuusi aluekirjastoa. Kirjat kuljetettiin ensin Navalaan ja Evitskogiin. Evakuoinnin yhteydessä katosi suuri määrä kirjoja. Syksyllä 1946 aloitettiin lainaustoiminta uudelleen. Kirjaston johtokunta oli saman vuoden alussa päättänyt, että Evitskogin ja Haapajärven kirjastot voivat jatkaa toimintaansa ja että Luomaan, Sjökullaan, [[Vols]]iin ja [[Veikkola]]an perustetaan uudet aluekirjastot. Veikkolan kirjasto toimi tästä lähtien suomenkielisenä, koska suomenkielisten asukkaiden määrä oli voimakkaasti kasvanut. Kantakirjasto muutti Oitmäen kansakouluun ja aloitti suoraan lainaamisen. Evakuointien jälkeen G. Biaudet oli jättänyt toimensa. Jälleen seuraajan löytäminen oli haastavaa. Keväällä 1946 opettajataropettaja Ulla Leino aloitti toimessa. Hän oli suuri kirjallisuuden ystävä, ja etenkin lasten lukeminen oli hänen sydäntään lähellä, ja näin alettiin hankkia myös lastenkirjallisuutta, jota ei aikaisemmin ollut arvostettu.
 
Kirjastotarkastaja Barbro Boldt oli pari vuotta sitten todennut, että kokoelmat olivat vanhentuneet, tilat olivat ahtaat eivätkä kirjaluettelot olleet ajan tasalla. Osa niistä oli evakuointien yhteydessä kadonnut. Rouva Leino päivitti luettelot kesällä 1947.
 
Luoman kirjasto oli hankalassa tilanteessa, koska muista toimivista aluekirjastoista poiketen sen tilat paikallisessa kansakoulussa olivat jääneet vuokra-alueelle. Kirjasto oli evakuointien yhteydessä kuljetettu Fasan kartanoon pieneen huoneeseen. Luoman kirjasto pääsi jatkamaan toimintaansa vasta vuonna 1952.
Rivi 42:
 
=== Pääkirjasto ===
Porkkalan vuokra-ajan jälkeen Kirkkonummen kantakirjasto vuokrasi kirjasto- ja kerhotilat uudesta kirkonkylän keskuskoulusta, ja samalla vaihtui kirjastonjohtaja. Rouva Leino oli anonut eroa virasta, ja vuonna 1962 hänen tilalleen valittiin opettaja Carl-Gustav Myhrberg. Hän oli entinen Haapajärven kirjaston johtaja. Kantakirjastoon alettiin hankkia myös suomenkielistä kirjallisuutta, koska suomenkielisten osuus väestöstä kasvoi koko ajan. Koulun tilat olivat pienet, ja uutta pääkirjastorakennusta alettiin suunnitella. Keskuskoulun viereen valmistui vuonna 1965 punatiilinen rakennus, ja kirjasto pääsi muuttamaan uuteen valoisaan ja tilavaan taloon. Syksyllä 1966 C.-G. Myhrberg muutti pois kunnasta, ja hänen tilalleen tuli hänen seuraajakseen Haapajärven kirjastosta kansakoulunopettaja Thorbjörn Söder. Samana vuonna aloitettiin pääkirjastossa satutunnit. Seuraavana vuonna kirjastotarkastaja Boldtin aloitteesta päätettiin perustaa kokoaikainen kunnankirjastonjohtajan virka. Virkaan valittiin keväällä 1968 Zulamith Suontakanen. Hänen aikanaan lainausjärjestelmä muuttui tarkoituksenmukaisemmaksi niin, että yksikorttilainauksesta siirryttiin [[Detroit-lainausjärjetelmälainausjärjestelmä|Detroit-lainausjärjestelmään]]än. Lainausluvut kasvoivat, kortistot saatiin ajan tasalle ja aukioloajat pitenivät. Kirjastossa pidettiin tietokilpailuja ja kirjailijailtoja.
 
=== Kirjasto autossa ===
kysymys kirjastoautosta nousi 1960-luvulla säännöllisesti esille. Kirjastojen tilanne eteläisellä Kirkkonummella oli vuokra-ajan päättymisen jälkeen huono. Eestinkylässä, Strömsbyssä ja Porkkalassa oli ennen evakuointeja kirjastot, mutta nyt lainausmahdollisuutta ei enää ollut. Helmikuussa 1969 kirjastoautotoiminta viimein aloitettiin. [[Kirjastoauto]] korvasi pienet sivukirjastot [[Friggesby|Friggesbyssä]] ja [[Karuby|Karubyssä]]. Vuoden 1970 alussa aloitettiin autolainaus myös pohjois-Kirkkonummella, Haapajärvellä ja Lapinkylässä. Autosta lainaaminen oli suosittua, vaikkakin autossa oli tilaa vain noin neljällesadalle kirjalle ja sisälle mahtui kerrallaan vain neljä ihmistä. Suosio oli lopulta niin suurta, että tarve suuremmalle kirjastobussille oli ilmeinen. Suurin osa sivukirjastoista toimi heikosti. Kokoelmat olivat pienet ja tilat ankeat. Sivukirjastoissa saattoi olla tuhatkunta kirjaa, kun kirjastobussi pystyi tarjoamaan noin 3000-3500 kirjan kokoelman. Autossa olevaa kokoelmaa oli mahdollisuus myös vaihtaa ja pitää helpommin ajan tasalla. Kun suurempi kirjastoauto otettiin käyttöön 1971, päätettiin säästää vain kolme vilkkainta sivukirjastoa, [[Upinniemi (kylä)|Upinniemi]], Vols ja Oitmäki.
 
=== Kohti tätä päivää ===