Ero sivun ”Rintamamiesliitto” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty luokkia |
vähän uusia tulkintoja ja määritelmä alkuun |
||
Rivi 1:
'''Rintamamiesliitto''' (vuoteen 1940 '''Vapaussodan Rintamamiesten Liitto''', '''VRL''') oli vuosina 1929–1944 toiminut suomalainen [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] [[valkoiset|valkoisten]] veteraanijärjestö, jolla oli varsinkin toimintansa alkuvuosina myös [[äärioikeisto]]laisia poliittisia tavoitteita. Se julkaisi ''Rintamamies''-nimistä lehteä. Liitolla oli naisille suunnattu sisarjärjestö, [[Rintamamiesten Naisliitto]].
Vapaussodan Rintamamiesten Liitto perustettiin sisällissotaan valkoisten puolella osallistuneiden aseveliliitoksi ja tukemaan jäseniään.<ref name="Uola32">Uola 1988, s. 32–33.</ref> Liiton ensimmäiseksi [[puheenjohtaja]]ksi valittiin jääkärieverstiluutnantti [[Onni Purhonen]]<ref>Uola 1988: 31.</ref> ja siinä oli enimmillään yli 20 000 jäsentä.<ref>Lappalainen 2005, s. 394.</ref> Muita liiton perustajia olivat toimittaja [[Eero Rekola]], kauppias [[K. V. Huhtala]] sekä liikemiehiksi siirtyneet jääkärikapteenit [[Arvi Kalsta]] ja [[Iivari Hyppölä]]. Taustalla vaikutti myös tehtailija [[Rafael Haarla]], jonka poika [[Eino Haarla]] tuli myöhemmin liiton puheenjohtajaksi. Helmikuussa 1929 [[Tampere]]ella perustettu Vapaussodan Rintamamiesten Liitto laajeni jo saman vuoden toukokuussa valtakunnalliseksi, mutta sen alkuperäiset avainhenkilöt olivat lähes kaikki tamperelaisia.<ref name="fasistit139">Silvennoinen, Tikka & Roselius 2016, s. 139–145, 440–442.</ref>
Liitto otti nimekseen Rintamamiesliitto vuonna 1940, koska siten pyrittiin antamaan myös [[talvisota|talvisodan]] [[sotaveteraani|veteraaneille]] mahdollisuus liittyä siihen. Valkoisen Suomen perintöä kantanut järjestö ei kuitenkaan saavuttanut veteraanien enemmistön luottamusta ja suurin osa heistä liittyikin [[Suomen Aseveljien Liitto]]on. ▼
Vapaussodan Rintamamiesten Liiton näkyvin toiminta käsitti sisällissodan valkoisten veteraanien ja invalidien taloudellista avustamista, edunvalvontaa ja perinnetoimintaa. Liiton poliittiseen ohjelmaan kuului ennen kaikkea vasemmiston ja työväenliikkeen toiminnan vastustaminen. Sen ohjelmassa vaadittiin muun muassa vaalilakien muuttamista siten, että [[kommunisti]]t saataisiin eduskunnasta ja valtuustoista kokonaan pois ja ”isänmaallisen kansan” äänille enemmän painoarvoa.<ref name="fasistit139" /> Liiton säännöissä mainittiin myös pyrkimys "suojata ja elvyttää isänmaallista toimintaa". Tämä tarkoitti läheistä yhteistyötä kommunisminvastaisen [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] ja myöhemmin sen henkeä jatkaneen [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallisen kansanliikkeen]] kanssa.<ref name="Uola32" /> Esimerkiksi eduskunnan varapuhemiehen [[Väinö Hakkila]]n väkivaltaista [[kyyditys]]tä heinäkuussa 1930 johtivat Vapaussodan Rintamamiesten Liiton hallituksen jäsenet Eino Haarla ja Arvi Kalsta. Liittoa yritettiin 1930-luvulla käyttää välineenä useissa äärioikeistolaisten aktivistien vallankaappaussuunnitelmissa, joista yksikään ei edennyt toteuttamisen asteelle. Joukko Vapaussodan Rintamamiesten Liiton helsinkiläisiä vaikuttajia perusti vuonna 1931 [[Aarne Runolinna]]n ja [[Ragnar Gröning]]in johdolla kilpailevan järjestön [[Vapaussodan Kenttäharmaat]], joka oli vähintään yhtä poliittinen ja radikaali. Kenttäharmaiden johdossa toiminut everstiluutnantti [[Carl Lindh]] siirtyi hieman myöhemmin Vapaussodan Rintamamiesten Liiton johtajaksi.<ref>Silvennoinen, Tikka & Roselius 2016, s. 202–207, 271–276.</ref>
[[Jatkosota|Jatkosodan]] päättäneessä [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksessa]] vuonna 1944 [[Suomi]] sitoutui sen 21. artiklassa hajottamaan "kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoin kuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen olemassaoloa". Tällaiseksi laskettiin myös Rintamamiesliitto.<ref>Uola 1988: 213–214.</ref> Lakkauttamisen jälkeen liitossa olleita jäseniä toimi [[natsi-Saksa]]n johdolla muodostetussa [[saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa|saksalaismielisessä vastarintaliikkeessä]].<ref>Alava 1974: 88.</ref>▼
▲Vapaussodan Rintamamiesten Liitto otti nimekseen Rintamamiesliitto vuonna 1940, koska siten pyrittiin antamaan myös [[talvisota|talvisodan]] [[sotaveteraani|veteraaneille]] mahdollisuus liittyä siihen. Valkoisen Suomen perintöä kantanut järjestö ei kuitenkaan saavuttanut veteraanien enemmistön luottamusta ja suurin osa heistä liittyikin samaan aikaan perustettuun [[Suomen Aseveljien Liitto]]on.<ref>Silvennoinen, Tikka & Roselius 2016, s. 343–344.</ref>
▲[[Jatkosota|Jatkosodan]] päättäneessä [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksessa]] vuonna 1944 [[Suomi]] sitoutui sen 21. artiklassa hajottamaan "kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoin kuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen olemassaoloa". Tällaiseksi laskettiin myös Rintamamiesliitto.<ref>Uola 1988
Historiantutkijoiden [[Oula Silvennoinen|Oula Silvennoisen]], [[Marko Tikka|Marko Tikan]] ja [[Aapo Roselius|Aapo Roseliuksen]] mukaan Vapaussodan Rintamamiesten Liiton johto koostui pääasiassa [[Fasismi|fasisteiksi]] luonnehdittavista henkilöistä ja liitto oli Suomen tärkein ”kansallismielisen radikalismin” taustaorganisaatio koko olemassaolonsa ajan, sillä se kokosi yhteen samanmielisiä vaikuttajia tehokkaammin kuin avoimen fasistiset järjestöt.<ref name="fasistit139" />
== Lähteet ==
Rivi 10 ⟶ 16:
* Lappalainen, Matti: ''Hannes Ignatius – Mannerheimin harmaa eminenssi'', WSOY: Juva 2005 ISBN 951-0-28656-7.
* {{Kirjaviite | Nimeke = Rintamamiesten liitto: Vapaussodan rintamamiesten liitto/Rintamamiesliitto 1929-1944 | Tekijä = Uola, Mikko | Julkaisija = Vapaussoturien huoltosäätiö | Vuosi = 1988 | Julkaisupaikka = Rauma | Tunniste = ISBN 9519989390 }}
* Silvennoinen, Oula, Tikka, Marko & Roselius, Aapo: ''Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet''. WSOY, Helsinki 2016. ISBN 978-951-0-40132-3
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
[[Luokka:Suomen sisällissota]]
| |||