Ero sivun ”Filip II (Espanja)” versioiden välillä

p
fixed typo
p (kh)
p (fixed typo)
Espanjalaisten hyökkäysvalmistelut kokivat iskun [[1587]] kun Draken komentamat alukset hyökkäsivät [[Cadiz]]in satamaan ja polttivat 30 espanjalaisten laivaa. Medina- Sidonia valitti Filip II:lle että hyökkäys on huonosti valmisteltu, mutta yleensä varovainen kehotti kiirehtimään. Laivaston piti lähteä kukistamaan kerettiläisten kuningatar, kuten Elisabetia nyt nimitettiin, mutta huonon tuulen vuoksi hyökkäys alkoi Lissabonista vasta 20. toukokuuta [[1588]]. <ref> Williams, N.: Maailmanhistorian käännekohtia, osa 3, 148, 1981</ref>
 
Espanjan laivaston hidas eteneminen antoi englantilaisille aikaa valmistautua taisteluun. 19. heinäkuuta [[1588]] englantilaiset saivat katsekontaktin espanjalaisiin ja aloittivat näiden saartamisen. 20. heinäkuuta Espanjan laivat asetettiin taistelumuodostelmaan ja englantilaiset hyökkäsivät näitä kohti niiden ampuessa kiivaasti kanuunoillaan. Ensikosketus oli tulokseton. 27. heinäkuuttaheinäkuuta huomattiin, että 18 000 espanjalaisen maihinnoususta yli [[Englannin kanaali]]n ei tullut mitään, sillä joukkojen kuljetukseen ei löytynyt aluksia. Yön koittaessa englantilaiset uittivat palavia aluksia kohti espanjanlaisia, jotka uutta salaista asetta peläten pakenivat rikoten taistelumuodostelmansa. 28. heinäkuuta käydyssä taistelussa espanlaiset kärsivät suuria tappioita. 30. heinäkuuta Medina- Sidonia päätti viedä laivaston takaisin kotimaahan. Kotimatkalla 17 laivaa karkasi ja 15 niistä upposi. 2. elokuuta oli ilmeistä, että espanjalaiset eivät enää uhkaa Englantia ja heidän takaa-ajostaan luovuttiin. Espanjan laivaston kotimatka oli täynnä vaikeuksia, laivoissa puhkesi [[lavantauti]] ja [[keripukki]] ja Medina- Sidonia sairastui punatautiin. Espanjalaisten 130 laivasta pääsi takaisin 67. Kuolleiden miesten luku nousi tuhansiin. <ref> Williams, N.: Maailmanhistorian käännekohtia, osa 3, 150- 153, 1981</ref>
 
Kun Filip II kuuli tappiosta hän ei osoittanut ulospäin tunteitaan. Hän sulkeutui työhuoneeseensa ja suostui keskustelemaan ainoastaan rippi-isänsä kanssa. Filip II eli loppuelämänsä eräänlaisen masennuksen vallassa. Hän ei salannut itseltään, että oli epäonnistunut estämään uskonpuhdistuksen leviämisen. Hallitustoimensa hän hoiti loppuun saakka tunnollisesti ja yksityiskohtiin paneutuen. Venetsian lähettiläälle hän kertoi, että ei ollut antanut elämässään voittojen eikä tappioiden vaikuttaa itseensä. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 13, 206, 1982</ref>