Ero sivun ”Talouskasvu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Katso myös: Okunin laki |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 105:
Toinen tyypillinen piirre oli, että menneinä aikoina taloudellinen epätasa-arvo oli selvästi nykytalouteen verrattuna pienempää. Taloushistorioitsija Paul Bairoch on arvioinut, että maailman köyhimpien ja rikkaimpien seutujen välinen elintasoero on ollut enintään 1,5–2-kertainen. Lisäksi on huomionarvoista, että 1800- ja 1900-lukujen nopea kasvu on mullistanut maailman köyhien ja rikkaiden välisen järjestyksen. Esimerkiksi vuonna 1790 maailman rikkaimpia maita oli Haiti, joka nyt kuuluu köyhimpiin.<ref>Paul Bairoch: ''[http://www.press.uchicago.edu/cgi-bin/hfs.cgi/00/12509.ctl Economics and World History: Myths and Paradoxes]''. Chicago University Press, 1993. ISBN 978-0-226-03463-8</ref>
==Ikuisen talouskasvun oletus==
Modernit teollisuusyhteiskunnat perustuvat jatkuvan [[talouskasvu]]n ajatukselle. Täystyöllisyys ja hyvinvointipalvelut ovat riippuvaisia talouskasvusta, samoin kuin velkaan ja kasvuodotuksiin perustuvat rahoitus- ja sijoitusjärjestelmät. Talouskasvun pysähtyminen merkitsisi palveluiden ja tukijärjestelmien purkamista, velkasaneerauksia, pankkien kaatumisia, suurtyöttömyyttä ja koko hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa.<ref>"Hyvinvointivaltio vaarassa", Helsingin Sanomat 30.9.2010, s. A5.</ref> Teoreettisemmasta näkökulmasta myös [[Joseph Tainter]] esittää jatkuvan kasvun kompleksisten yhteiskuntien säilymisen edellytyksenä. Kompleksisuus tuottaa kustannuksia, jolloin merkittävä osa yhteiskunnan tuotosta on suunnattava järjestelmän ylläpitoon. Ongelmanratkaisuun suunnattavat resurssit ovat otettava käyttöön kasvusta saatavasta ylijäämätuotosta. Ilman kasvua yhteiskunta menettää kykynsä kykynsä ratkaista ongelmia muuten kuin siirtämällä resursseja ylläpidosta ongelmanratkaisuun, mikä puolestaan johtaa yhteiskunnan heikentymiseen.<ref name="Tainter 2000"/>
==Talouskasvun haasteita==
| |||