Ero sivun ”Luoteis-Venäjän armeija” versioiden välillä

p
fixed typo
(mainitaan myös Luoteis-Venäjän hallitus)
p (fixed typo)
Luoteis-Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä Petrogradin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista Petrogradin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Petrogradin-Lugan rata, ja sen jälkeen Petrogradin–Moskovan rata, jonka jälkeen Petrogradin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Pietarilaisten kulkupuheiden mukaan [[Ruotsi]] ja [[Suomi]] olisivat olleet liittymässä hyökkäykseen. Suomessa [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|valtionhoitaja Mannerheim]] oli kannattanut osallistumista hyökkäykseen, mutta Mannerheimin jälkeen tasavallan presidentiksi noussut [[K. J. Ståhlberg]] vastusti Suomen osallistumista. Stålhberg vastusti hanketta muun muassa siksi, etteivät valkoiset venäläiset monarkistit hyväksyneet [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnasta]] itsenäisiksi julistautuneita valtioita. Judenitš oli valmis Petrogradin valloittamisen jälkeen valmis ottamaan haltuun myös Suomen.
 
Pakokauhun lisäännyttyä Petrogradissa kansankomissaarien neuvosto määräsi sota-asiainkansankomissaariksi [[Lev Trotski]]n, joka hankki asiantuntemusta Petrogradin puolustamiseen ottamalla kenraali [[Dmitri Nadjožnyj|Dmitri Nadjožnyj’n]] perheen panttivangiksi ja pakottamalla tämän suunnittelemaan Petrogradin puolustuksen. Luoteis-Venäjän armeija otti haltuunsa Lugan 13. lokakuutslokakuuta 1919, Krasnoje selon ja Hatsinan 16. lokakuuta 1919.
 
Petrogradia puolusti puna-armeijan 7. armeija, jossa oli muun muassa [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana Venäjälle paenneita punakaartilaisia, virolaisen eversti A. Korkin komentama latvialainen tarkka-ampujadivisioona, [[kiina]]laisia sekä petrogradilaisia työläisiä, kuusi panssarijunaa, [[Itämeren laivasto]]n alukset tykeillään, kymmenen panssariautoa ja 148 tykkiä.