Ero sivun ”Luoteis-Venäjän armeija” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
p f
mainitaan myös Luoteis-Venäjän hallitus
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
[[kuva:Russian civil war West 1918-20.png|350px|thumb|Venäläiset valkoiset armeijat, kansalliset armeijat ja interventiojoukot]]
'''Luoteis-Venäjän armeija''' oli Venäjän väliaikaisen hallituksen kukistuttua yksi Venäjän [[Venäjän valkoinen armeija|valkoisista armeijoista]], jotka taistelivat [[bolševikit|bolševikkeja]] vastaan [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]]. Armeija taisteli [[Petrograd]]in (Pietarin) eteläpuolella ja Virossa[[Viro]]ssa [[puna-armeija]]a vastaan. Se oli yhteistoiminnassa myös Viron kanssa. Armeijaa komensi jalkaväenkenraali [[Nikolai Judenitš]] ja se toimi Virosta käsin pyrkien 1919 etenemään [[Pihkova]]n kautta kohti Petrogradia. HänenJudenitšin jälkeensäjälkeen toisena ja viimeisenä komentajana toimi [[kenraaliluutnantti]] [[Pjotr Glazenap]] (28. marraskuuta 1919 – 1. tammikuuta 1920).
 
Luoteis-Venäjän armeijaarmeijan yhteyteen perustettiin [[ViroYhdistynyt kuningaskunta|brittien]]ssa vaatimuksesta 11. elokuuta 1919 myös [[Luoteis-Venäjän hallitus]].

==Historia==
Luoteis-Venäjän armeija perustettiin Virossa keväällä 1919, ja siihen kuului 26. syyskuuta 1919 noin 20 640 sotilasta. Varustuksena sillä oli kuusi [[panssarivaunu]]a, kaksi panssariautoa, kolme panssarijunaa, 57 tykkiä, 380 konekivääriä, 333 pikakivääriä ja kuusi lentokonetta. Sen vaatetus tuli [[Yhdistynyt kuningaskunta|briteiltä]] ja [[ranska]]laisilta sekä muonitus näiden lisäksi yhdysvaltalaisilta. [[Yhdysvallat]] oli valmistautunut jopa siihen, että kun Luoteis-Venäjän armeija valtaa Petrogradin, niin Virossa olevilla elintarvikkeilla voidaan hoitaa nälkää näkevän väestön tarpeet.
 
Luoteis-Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä Petrogradin suuntaan 28. syyskuuta 1919 tavoitteenaan katkaista Petrogradin ja Pihkovan välinen rautatieyhteys, Petrogradin-Lugan rata, ja sen jälkeen Petrogradin–Moskovan rata, jonka jälkeen Petrogradin valtaaminen olisi tullut mahdolliseksi. Pietarilaisten kulkupuheiden mukaan [[Ruotsi]] ja [[Suomi]] olisivat olleet liittymässä hyökkäykseen. Suomessa [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|valtionhoitaja Mannerheim]] oli kannattanut osallistumista hyökkäykseen, mutta Mannerheimin jälkeen tasavallan presidentiksi noussut [[K. J. Ståhlberg]] vastusti Suomen osallistumista. Stålhberg vastusti hanketta muun muassa siksi, etteivät valkoiset venäläiset monarkistit hyväksyneet [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnasta]] itsenäisiksi julistautuneita valtioita. Judenitš oli valmis Petrogradin valloittamisen jälkeen valmis ottamaan haltuun myös Suomen.
Rivi 9 ⟶ 12:
Pakokauhun lisäännyttyä Petrogradissa kansankomissaarien neuvosto määräsi sota-asiainkansankomissaariksi [[Lev Trotski]]n, joka hankki asiantuntemusta Petrogradin puolustamiseen ottamalla kenraali [[Dmitri Nadjožnyj|Dmitri Nadjožnyj’n]] perheen panttivangiksi ja pakottamalla tämän suunnittelemaan Petrogradin puolustuksen. Luoteis-Venäjän armeija otti haltuunsa Lugan 13. lokakuuts 1919, Krasnoje selon ja Hatsinan 16. lokakuuta 1919.
 
Petrogradia puolusti [[puna-armeija]]narmeijan 7. armeija, jossa oli muun muassa [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] aikana Venäjälle paenneita punakaartilaisia, virolaisen eversti A. Korkin komentama latvialainen tarkka-ampujadivisioona, [[kiina]]laisia sekä petrogradilaisia työläisiä, kuusi panssarijunaa, [[Itämeren laivasto]]n alukset tykeillään, kymmenen panssariautoa ja 148 tykkiä.
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
[[Luokka:Venäjän sisällissota]]