Ero sivun ”Aateli” versioiden välillä

Aateli nautti aiemmin [Laki|lain]] tai perinnäisoikeuden määräämiä, tavallisesti perinnöllisiä [[Erioikeus|erioikeuksia]]. Uudenaikainen aateli sai alkunsa keskiajalla [[Läänityslaitos|läänityslaitoksen]] yhteydessä. Aateli syntyi hallitsijalle uskollisista alamaisista, jotka saivat palkkiokseen [[Verovapaus|verovapauksia]] ja [[Feodalismi|läänityksiä]]. Aluksi aateluus oli henkilökohtainen arvo ja verovapaus, mutta sittemmin siitä kehittyi perinnöllinen, ja näin syntyi [[Sääty|aatelissääty]].

 

 

[[Aatelisto Suomessa|Suomessa]] ei aatelistoa [[tasavalta]]isesta hallitusmuodosta huolimatta ole varsinaisesti lakkautettu, joskin se on menettänyt erityisasemansa ja kaikki erioikeutensa.<ref name="finlex">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950971 | Nimeke=Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995) | Julkaisija=Finlex | Viitattu=16.11.2015}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1993/19930309 | Nimeke=Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993) | Julkaisija=Finlex | Viitattu=16.11.2015}}</ref> Itsenäisessä Suomessa ei ole virallisia aatelisia tai aatelistoja, eikä Suomessa siis anneta aatelisarvoja, vaan aatelisuuden ideologiaa ylläpitävät ja harrastavat yksityiset henkilöt ja suvut, jotka ylläpitävät mm. aateliskalenteria. Suomen aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt on lueteltu [[aateliskalenteri]]ssa. Lisäksi Suomessa asuu eurooppalaisten aatelissukujen jäseniä, joiden sukuja ei ole rekisteröity [[Ritarihuone|Suomen Ritarihuoneeseen]]. Ruotsissa ja Suomessa aateliston esimies ja puheenjohtaja on ollut [[maamarsalkka]].