Wikipedia

Ero sivun ”Svetlana Aleksijevitš” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Suomennetut teokset ym.
Rivi 11:
| ammatit =[[kirjailija]], [[toimittaja]]
| äidinkieli =
| kansallisuus ={{ [[Neuvostoliitto}}]] → {{[[Valko-Venäjä}} ]]
| aikakausi =
| tyylilajit = [[dokumenttiromaani]], [[tietokirjallisuus]], [[kaunokirjallisuus]], [[realismi]]
Rivi 27:
| huomioita = [[Neuvostoliiton kirjailijaliitto|Neuvostoliiton kirjailijaliiton]] jäsen 1983.
}}
'''Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš''' ({{k-be|Святлана Аляксандраўна Алексіевіч|Svjatlana Aljaksandrauna Aleksijevitš}}, {{k-ru|Светла́на Алекса́ндровна Алексие́вич|Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš}}; s. [[31. toukokuuta]] [[1948]] [[Ivano-Frankivsk|Stanyslaviv]] (nyk. Ivano-Frankivsk), [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan SNT]], [[Neuvostoliitto]]) on [[Valko-Venäjä|valkovenäläinen]] [[toimittaja]] ja [[kirjailija]].<ref name="Kto-est-Kto"/> Hänelle myönnettiin [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]] vuonna 2015, [[Ruotsin akatemia]]n perustelujen mukaan "hänen”hänen moniäänisistä teoksistaan, kärsimyksen ja rohkeuden monumentista ajassamme"ajassamme”.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/2015/ | Nimeke = The Nobel Prize in Literature 2015 | Sivusto = Nobelprize.org | Viitattu = 8.10.2015 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
==ElämänvaiheetElämä==
Aleksijevitšin isä oli valkovenäläinen sotilas ja äiti ukrainalainen.<ref name="Kto-est-Kto"/><ref name="guardian-8.10.2015"/> Isän sotilaspalveluksen päätyttyä perhe muutti Valko-Venäjälle. Vuonna 1965 Svetlana Aleksijevitš kävi koulun loppuun [[Homelin alue]]en [[Petrykau]]n piirin Kopatevitšissä. Hän työskenteli historian ja saksan kielen opettajana [[Mazyr]]in piirissä. Samalla hän työskenteli vuodesta 1966 lähtien [[Naroulja]]ssa ilmestyneen piirikunnallisen ''Prypjatskaja prauda'' -lehden toimituksessa. Aleksijevitš valmistui 1972 [[Valko-Venäjän valtionyliopisto]]n journalismin laitokselta. Hän siirtyi [[Brest (Valko-Venäjä)|Brest]]issä ilmestyvän ''Majak kommunizma'' -lehden toimitukseen. Vuodesta 1976 lähtien hän toimi kansallisessa ''Neman''-aikakauslehdessä. Vuodesta 1984 lähtien Aleksijevitš on kirjoittanut freelance-pohjalta.<ref name="Kto-est-Kto"/>
 
Aleksijevitš tunnetaan presidentti [[Aljaksandr Lukašenka|Lukašenkan]]n sisä- ja ulkopolitiikan arvostelijana.<ref name="Kto-est-Kto"/> Valtion taholta tulleen painostuksen vuoksi hän muutti vuonna 2000 ulkomaille ja asui runsaat kymmenen vuotta [[Italia]]ssa, [[Pariisi]]ssa (Ranskassa), [[München]]issä (Saksassa) ja [[Ruotsi]]ssa. Hänet on palkittu useassa maassa. Kirjailija olikin ennen Nobel-palkintoa tunnettu uudemmasta tuotannostaan paremmin ulkomailla kuin kotimaassaan. Hän palasi 2013 Valko-Venäjälle. <ref name="guardian-8.10.2015"/><ref name="Kto-est-Kto"/>
 
==Kirjailijanura==
Kirjallisen työnsä Aleksijevitš aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuon ajan Neuvostoliitossa nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia. [[Perestroika]]n myötä ensiteos sai paljolti kirjallisuuslehtien kautta erittäin laajan levityksen – yli kaksi miljoonaa kappaletta.<ref name="Kto-est-Kto"/>▼
 
▲Kirjallisen työnsä Aleksijevitš aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista[[pasifismi]]sta, [[Naturalismi (taide)|naturalismista]] ja neuvostonaisen glorifioinnistaylistämisestä. Tuon ajan Neuvostoliitossa nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia. [[Perestroika]]n myötä ensiteos sai paljolti kirjallisuuslehtien kautta erittäin laajan levityksen – yli kaksi miljoonaa kappaletta.<ref name="Kto-est-Kto"/>
Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Tsinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti kielteisen palautteen tulvan kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin demokratiaa vaatineen ulkomaisen lukijakunnan ja älymystön puututtua asiaan laajasti.<ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin Valko-Venäjällä ainoastaan pienkustantamojen kautta (Hronka-kirjallisuusrahasto ja Lohvinau-kustantamo),<ref name="tut.by-8.10.2015"/> ja sen vuoksi harva valkovenäläinen lukija tuntee kirjailijan teoksia. ▼
 
▲Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Tsinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti kielteisen palautteen tulvan kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. <!--Se päättyi vasta osin{{selvennä}} demokratiaa vaatineen ulkomaisen lukijakunnan ja älymystön puututtua asiaan laajasti.--><ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosienNeuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin Valko-Venäjällä ainoastaan pienkustantamojen kautta (Hronka-kirjallisuusrahasto ja Lohvinau-kustantamo),<ref name="tut.by-8.10.2015"/> ja sen vuoksi harva valkovenäläinen lukija tuntee kirjailijan teoksia.
 
Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.<ref name="KolmeKertomusta"/> Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset hänen päätuotantonsa venäjäksi. Teoksia on käännetty lukuisille kielille, ja kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä teos ''Fria ord på flykt'' (2012).
 
Aleksijevitšille myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto avartaa olennaisesti Ruotsin akatemian kirjallisuuskäsitystä, sillä palkinto myönnettiin nyt ensimmäistä kertaa kirjailijalle, joka kirjoittaa [[reportaasi]]kirjoja ja hyödyntää [[sitaatti]]tekniikkaa. Näin Aleksijevitš on kehittänyt uudenlaisen journalistisen kirjallisuudenlajin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Sonck, Fredrik | Otsikko=En erkänsla för journalistiken | Julkaisu=Hufvudstadsbladet | Ajankohta=9.10.2015 | Sivut=34 | www=http://hbl.fi/opinion/impuls/2015-10-08/773481/genom-aleksijevitj-erkanns-journalistiken-som-litteratur | Kieli={{sv}} }}<br>{{Lehtiviite | Tekijä=Svartström, Anna | Otsikko=Akademien vidgar sitt litteraturbegrepp | Julkaisu=Hufvudstadsbladet | Ajankohta=9.10.2015 | Sivut=35 | www=http://hbl.fi/kultur/2015-10-08/773522/standiga-sekreteraren-akademien-vidgar-sitt-litteraturbegrepp | Kieli={{sv}} }}</ref>
 
==Teokset==
===Alkuperäiskielellä===
TeossarjassaKirjailijan päätuotantoa on teossarja ''Utopian äänet'' ({{k-ru|Golosa utopii}}), joka edustaa kirjailijan päätuotantoa, on julkaistu ainakin seuraavat teokset:<ref name="KolmeKertomusta"/>
* ''U voiny – ne ženskoje litso'' (1985, suom. ''Sodalla ei ole naisen kasvoj''a)
* ''Poslednije svideteli'' (1985, 'Viimeiset’Viimeiset todistajat'todistajat’)
* ''Tsinkovyje maltšiki'' (1991, 'Sinkkipojat'’Sinkkipojat’)
* ''Zatšarovannyje smertju'' (1993, 'Kuolemasta’Kuolemasta lumoutuneet'lumoutuneet’)
* ''Tšernobylskaja molitva:. Hronika buduštšego'' (1997, suom. ''Tšernobylista nousee rukous'')
* ''Vremja second-hand. Konets krasnogo tšeloveka'' (2013, ’Käytetty aika’)<!--Pitkän tauon jälkeen julkaistiin:julkaistu<ref name="tut.by-8.10.2015"/><ref>[http://magazines.russ.ru/druzhba/2013/8/2a.html Светлана Алексиевич: Время second-hand. Конец красного человека] «Дружба Народов» 2013, №8: Журнальный зал в "Русский журнал", viitattu 9.10.2015, {{ru}}</ref>-->
* ''Vremja second-hand. Konets krasnogo tšeloveka'' (2013)
 
=== Suomennetut teokset ===
* {{Kirjaviite | Nimeke =Sodalla ei ole naisen kasvoja | Selite =(Alkuteos: ''U voiny – ne ženskoje litso'', 1985.)| Suomentaja =Suomentanut Robert Kolomainen | JulkaisijaJulkaisupaikka=Moskova: Helsinki | Julkaisija=Progress: SN-kirjat | Vuosi =1988 | Isbn Tunniste=ISBN 951-615-655-X}} Uusi painos: Keltainen kirjasto. Tammi, 2017. ISBN 978-951-31-9269-3.
* {{Kirjaviite | Nimeke =Tšernobylista nousee rukous. Tulevaisuuden kronikka | Selite =(Alkuteos: ''Tšernobylskaja molitva:. Hronika buduštšego'', 1997.)| Suomentaja =Suomentanut Marja-Leena Jaakkola | Julkaisija Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi = 2000 | Isbn = ISBN 951-31-1691-3}} Uusi painos: Keltainen kirjasto 467. Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8951-8.
 
==Palkinnot==
Rivi 70:
{{viitteet|viitteet=
 
<ref name="KolmeKertomusta">{{Kirjaviite | Tekijä =Liski, L. | Luku =Liisa: Kolme kertomusta valkovenäläisestä nykykirjallisuudesta. |Teoksessa Vuosi{{Kirjaviite = 2009| Sivu Tekijä=Luukkanen, 316–346Arto | Selite = Toimittanut A(toim. Luukkanen) | Nimeke=Tuntematon Valko-Venäjä | Sivu=316–346 | Julkaisupaikka =Helsinki Helsinki| Julkaisija = Edita Prima| OyVuosi=2009 | Isbn=978-951-37-5445-7 }}</ref>
 
<ref name="Kto-est-Kto">{{Verkkoviite | osoite = http://who.bdg.by/obj.php?kod=262| nimeke = Aleksijevitš Svetlana Aleksandrovna |julkaisu = Kto est Kto v Respublike Belarus (Who is Who in Belarus)|julkaisija = who.bdg.by | viitattu = 9.10.2015| kieli = {{ru}} }}</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Svetlana_Aleksijevitš”