Ero sivun ”Svetlana Aleksijevitš” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Kirjailijanura: malline |
Thi (keskustelu | muokkaukset) Suomennetut teokset ym. |
||
Rivi 11:
| ammatit =[[kirjailija]], [[toimittaja]]
| äidinkieli =
| kansallisuus =
| aikakausi =
| tyylilajit = [[dokumenttiromaani]], [[tietokirjallisuus]], [[kaunokirjallisuus]], [[realismi]]
Rivi 27:
| huomioita = [[Neuvostoliiton kirjailijaliitto|Neuvostoliiton kirjailijaliiton]] jäsen 1983.
}}
'''Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš''' ({{k-be|Святлана Аляксандраўна Алексіевіч|Svjatlana Aljaksandrauna Aleksijevitš}}, {{k-ru|Светла́на Алекса́ндровна Алексие́вич|Svetlana Aleksandrovna Aleksijevitš}}; s. [[31. toukokuuta]] [[1948]] [[Ivano-Frankivsk|Stanyslaviv]] (nyk. Ivano-Frankivsk), [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan SNT]], [[Neuvostoliitto]]) on [[Valko-Venäjä|valkovenäläinen]] [[toimittaja]] ja [[kirjailija]].<ref name="Kto-est-Kto"/> Hänelle myönnettiin [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]] vuonna 2015, [[Ruotsin akatemia]]n perustelujen mukaan
==
Aleksijevitšin isä oli valkovenäläinen sotilas ja äiti ukrainalainen.<ref name="Kto-est-Kto"/><ref name="guardian-8.10.2015"/> Isän sotilaspalveluksen päätyttyä perhe muutti Valko-Venäjälle. Vuonna 1965 Svetlana Aleksijevitš kävi koulun loppuun [[Homelin alue]]en [[Petrykau]]n piirin Kopatevitšissä. Hän työskenteli historian ja saksan kielen opettajana [[Mazyr]]in piirissä. Samalla hän työskenteli vuodesta 1966 lähtien [[Naroulja]]ssa ilmestyneen piirikunnallisen ''Prypjatskaja prauda'' -lehden toimituksessa. Aleksijevitš valmistui 1972 [[Valko-Venäjän valtionyliopisto]]n journalismin laitokselta. Hän siirtyi [[Brest (Valko-Venäjä)|Brest]]issä ilmestyvän ''Majak kommunizma'' -lehden toimitukseen. Vuodesta 1976 lähtien hän toimi kansallisessa ''Neman''-aikakauslehdessä. Vuodesta 1984 lähtien Aleksijevitš on kirjoittanut freelance-pohjalta.<ref name="Kto-est-Kto"/>
Aleksijevitš tunnetaan presidentti [[Aljaksandr Lukašenka
==Kirjailijanura==
Kirjallisen työnsä Aleksijevitš aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin pasifismista, naturalismista ja neuvostonaisen glorifioinnista. Tuon ajan Neuvostoliitossa nämä kirjailijaan kohdistetut syytökset olivat erittäin vakavia. [[Perestroika]]n myötä ensiteos sai paljolti kirjallisuuslehtien kautta erittäin laajan levityksen – yli kaksi miljoonaa kappaletta.<ref name="Kto-est-Kto"/>▼
▲Kirjallisen työnsä Aleksijevitš aloitti vuonna 1975. Ensimmäinen teos valmistui vuonna 1983, mutta sitä ei julkaistu kahteen vuoteen. Kirjailijaa arvosteltiin
Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Tsinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti kielteisen palautteen tulvan kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin. Se päättyi vasta osin demokratiaa vaatineen ulkomaisen lukijakunnan ja älymystön puututtua asiaan laajasti.<ref name="Kto-est-Kto"/> Huomattavaa on, että neuvostovuosien jälkeen Valko-Venäjän valtiolliset kustantamot eivät hyväksyneet hänen tuotantoaan julkaistavaksi yli kahteenkymmeneen vuoteen (vuodesta 1993 lähtien). Kaksi teosta on julkaistu sittemmin Valko-Venäjällä ainoastaan pienkustantamojen kautta (Hronka-kirjallisuusrahasto ja Lohvinau-kustantamo),<ref name="tut.by-8.10.2015"/> ja sen vuoksi harva valkovenäläinen lukija tuntee kirjailijan teoksia. ▼
▲Myös myöhempien teosten julkaiseminen takkuili. Teos ''Tsinkovyje maltšiki'' (Sinkkipojat), joka kertoi [[Afganistanin sota|Afganistanin sodan]] rikoksista ja uhreista, aiheutti kielteisen palautteen tulvan kommunistisissa ja sotilaallisissa lehdissä sekä vei kirjailijan pitkään oikeudenkäyntiin.
Aleksijevitšin pääteokset pohjautuvat laajoihin haastatteluihin. Hän haastattelee teosta varten yleensä 400–700:aa ihmistä ja valmistelee teosta 3–4 vuotta.<ref name="KolmeKertomusta"/> Moskovalaiset kustantamot ovat julkaisset hänen päätuotantonsa venäjäksi. Teoksia on käännetty lukuisille kielille, ja kaikki Aleksijevitšin pääteokset on saatavilla esimerkiksi ruotsiksi. Kirjailijasta on julkaistu myös kirjailijahaastatteluja sisältävä teos ''Fria ord på flykt'' (2012).
Aleksijevitšille myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto avartaa olennaisesti Ruotsin akatemian kirjallisuuskäsitystä, sillä palkinto myönnettiin nyt ensimmäistä kertaa kirjailijalle, joka kirjoittaa [[reportaasi]]kirjoja ja hyödyntää [[sitaatti]]tekniikkaa. Näin Aleksijevitš on kehittänyt uudenlaisen journalistisen kirjallisuudenlajin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Sonck, Fredrik | Otsikko=En erkänsla för journalistiken | Julkaisu=Hufvudstadsbladet | Ajankohta=9.10.2015 | Sivut=34 | www=http://hbl.fi/opinion/impuls/2015-10-08/773481/genom-aleksijevitj-erkanns-journalistiken-som-litteratur | Kieli={{sv}} }}<br>{{Lehtiviite | Tekijä=Svartström, Anna | Otsikko=Akademien vidgar sitt litteraturbegrepp | Julkaisu=Hufvudstadsbladet | Ajankohta=9.10.2015 | Sivut=35 | www=http://hbl.fi/kultur/2015-10-08/773522/standiga-sekreteraren-akademien-vidgar-sitt-litteraturbegrepp | Kieli={{sv}} }}</ref>
==Teokset==
===Alkuperäiskielellä===
* ''U voiny – ne ženskoje litso'' (1985, suom. ''Sodalla ei ole naisen kasvoj''a)
* ''Poslednije svideteli'' (1985,
* ''Tsinkovyje maltšiki'' (1991,
* ''Zatšarovannyje smertju'' (1993,
* ''Tšernobylskaja molitva
* ''Vremja second-hand. Konets krasnogo tšeloveka'' (2013, ’Käytetty aika’)<!--Pitkän tauon jälkeen
=== Suomennetut teokset ===
* {{Kirjaviite | Nimeke
*
==Palkinnot==
Rivi 70:
{{viitteet|viitteet=
<ref name="KolmeKertomusta">
<ref name="Kto-est-Kto">{{Verkkoviite | osoite = http://who.bdg.by/obj.php?kod=262| nimeke = Aleksijevitš Svetlana Aleksandrovna |julkaisu = Kto est Kto v Respublike Belarus (Who is Who in Belarus)|julkaisija = who.bdg.by | viitattu = 9.10.2015| kieli = {{ru}} }}</ref>
|