Ero sivun ”Henrik Ibsen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 85.157.255.248 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 85.76.100.21 tekemään versioon.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
| nimi = Henrik Ibsen
| kuva = Schaarwächter Henrik Ibsen cropped.jpg
| kuvankoko = 220px
| kuvateksti = Henrik Ibsen (1828–1906)
| salanimi = Brynjulf Bjarme
Rivi 22:
'''Henrik Johan Ibsen''' ([[20. maaliskuuta]] [[1828]] [[Skien]] – [[23. toukokuuta]] [[1906]] [[Oslo|Kristiania]] (nyk. Oslo)) oli norjalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään maailman esitetyimpänä näytelmäkirjailijana jopa ennen [[William Shakespeare]]a.{{lähde}} Ibseniä pidetään usein modernin draaman isänä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat ''Brand'', ''[[Peer Gynt]]'', ''En folkefiende'', ''Kejser og Galilær'', ''[[Nukkekoti (näytelmä)|Nukkekoti]]'', ''Hedda Gabler'', ''Kummittelijoita'', ''Villisorsa'' ja ''Rosmersholma''. Eeppinen runo Terje Vigen on Norjan kirjallisuuden rakastetuimpia runoja. Se kertoo pula-ajasta vuonna 1814, jolloin [[Tanska-Norja]] oli sodassa sekä Englannin että Ruotsin kanssa.
 
Ibseniä on pidetty yhtenä eurooppalaisen perinteen merkittävimmistä draamakirjailijoista.<ref name="Valency, Maurice 1963">Valency, Maurice. The Flower and the Castle. Schocken, 1963.</ref> Rickhard Hornbyn mukaan hän on "syvästi runollinen näytelmäkirjailija, kuin Shakespeare parhaimmillaan".<ref>Richard Hornby, Ibsen Triumphant, The Hudson Review, Vol. 56, No. 4 (Winter, 2004), s. 685–691</ref> Ibsen on innoittanut lukuisia taiteilijoita [[George Bernard Shaw|George Bernard Shaw’sta]] ja [[Oscar Wilde]]stä [[James Joyce]]en. Monet kriitikot nostavatkin hänet [[Shakespeare]]nShakespearen ohella yhdeksi merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista.<ref name="Valency, Maurice 1963"/>
 
Useimmat Ibsenin näytelmät sijoittuvat Norjaan, ja hänen aiheensa ovat usein peräisin hänen kotikylästään [[Skien]]istä. Tunnetuimmat näytelmänsä Ibsen kirjoitti ollessaan vapaaehtoisessa maanpaossa Saksassa ja Italiassa vuosina 1864–1891.
Rivi 56:
 
=== Brynjolf Bjarmen ''Catilina'' ===
Grimstadissa Ibsen ystävystyi älykköjen Christopher Duen ja Ole Schulerudin kanssa. He kolme viettivät paljon aikaa yhdessä pohtien eksistentiaalisia kysymyksiä. Tuolloin Ibsen kirjoitti lukuisien runojen lisäksi myös ensimmäisen näytelmänsä ''Catilinan'', joka syntyi osittain latinan opiskelun ja osittain vallankumousvuoden [[1848]] inspiroimana. Silosäkeellä kirjoitettu ''Catilina'' ilmestyi [[Oslo|Kristiania]]ssa (nyk. Oslo) salanimellä Byrnjolf Bjarme. Ibsen oli tuolloin 22-vuotias. Koska mikään kustantamo ei ollut halukas julkaisemaan näytelmää, julkaisemisen maksoi Ole Schulerud saamallaan pienellä perinnöllä. Hänestä ''Catilina'' oli lupaava teos. Se myi kuitenkin vain vähän, ja suurin osa painoksesta päätyi jätepaperiksi.
 
Ibsen uudisti näytelmän 25 vuotta myöhemmin ja kommentoi nuoruudentyötään näin:
Rivi 63:
 
=== Kypsymisvuodet 1850–1863 ===
Vuonna [[1850]] Ibsen muutti [[Kristiania]]anKristianiaan. Matkalla pääkaupunkiin hän vieraili Skienin-kodissa viimeistä kertaa. Perhe oli sillä välin liittynyt Lammers-liikeeseen, joka oli kristillinen herätysliike. Tuolloin hän myös tapasi viimeistä kertaa Hedvig-sisarensa.<ref>Særoppgave om Henrik Ibsens liv, Skoleforum</ref> Lammers-liike piti muun muassa kirjallisuutta paholaisen työnä.<ref>Henrik Ibsen (s. 62), Læreboka forlag, Trondheim 2005, ISBN 82-994742-6-4</ref>
 
Kun Ibsenin veli Ole pyysi tätä kirjoittamaan suosituksen hänen hakiessaan työtä majakanvartijana, Ibsen kirjoitti: "Teidän erinomaisuuteenne! Ainoa elossa oleva veljeni Ole Paus Ibsen, joka asuu Tjømessa, hakee majakanvartijan paikkaa ja on pyytänyt minua puhemiehekseen Teidän Erinomaisuudellenne. Tässä ominaisuudessa pyydän Teitä lukemaan liitteenä olevat kirjeet ja asiakirjat. Itselläni ei ole muuta lisättävää."<ref>Henrik Ibsen (s. 19)</ref>
 
Kristianiassa Ibsen kävi yhdessä muun muassa runoilija Bjørnstjerne Bjørnsonin kanssa pedagogi Henrik Heltbergin koulua, joka valmisti yliopistoon pyrkiviä. Rahaa Ibsen ansaitsi satunnaisilla toimittajan töillä. Hän reputti [[kreikkaKreikan kieli|kreikassa]] ja [[aritmetiikka|aritmetiikassa]]. Todellisuudessa hän oli käynyt koulua vain kaksi viikkoa. Siihen aikaan köyhyys oli niin yleistä, ettei herättänyt huomiota, vaikka Ibsen käytti takkina huopaa ja jaloissa hänellä oli pelkät kalossit[[kalossi]]t. Kenkiin hänellä ei ollut varaa.<ref>Karl Brodersen: «Kunstens kår», Frisprog - mer enn ord (s. 111), Riksmålsforbundet, Oslo 2003, ISBN 82-7050-055-0</ref>
 
Ibsen sai ainutlaatuisen tilaisuuden, kun viuluvirtuoosi ja kulttuuripersoona Ole Bull kutsui 23-vuotiaan Ibsenin vasta-avattuun teatteriinsa [[Bergen]]iin vuonna 1851. Teatterin johtokunta myönsi hänelle alustavasti stipendimatkan, jolla hän pääsisi opiskelemaan teatteria [[Kööpenhamina]]an ja [[Dresden]]iin. Ole Bullin Det norske Theater -teatterissa Ibsen teki teatteriohjaajan työtehtäviä. Hän oli vastuussa koristuksista, puvustuksesta, rekvisiitasta ja näyttelijöiden asettelemisesta lavalle. Työskentely tässä pioneeriteatterissa vuosina 1851-57 loi pohjaa Ibsenin tulevalle näytelmäkirjailijan uralle.
Rivi 73:
Työskennellessään teatterissa Ibsen kirjoitti neljä uutta näytelmää, joissa oli vaikutteita Norjan kansanrunoudesta ja historiasta. Historia on erityisesti läsnä näytelmässä ''Inger, Östråtin rouva'' (''Fru Inger til Østeraad'').
 
Vuonna [[1857]] Ibsen palasi [[Kristiania]]anKristianiaan mentyään naimisiin Suzannah Thoresenin kanssa, joka oli kirjailija Magdalene Thoresenin tytärpuoli. Vuotta myöhemmin syntyi heidän ainoa lapsensa [[Sigurd Ibsen]], ja Ibsen työskenteli ohjaajana uudessa Christiania Theaterissa Møllergatanilla vuoteen [[1864]] saakka. Suzannah oli lahjakas nainen, ja hän oli Ibsenille tärkeä innoittaja, kuuntelija ja kriitikko tämän koko loppuelämän ajan.
 
Kun avioitunut Ibsen oli asettunut väliaikaisesti Kristianiaan, hän kirjoitti [[Edda]]-runojen inspiroiman näytelmän ''Helgelannin sankarit'' (''Hærmændene paa Helgeland'')ja 1200-luvun kansalaissotaa käsittelevän teoksn ''Kuninkaan alut'' (''Kongs-Emnerne''). Lisäksi hän kirjoitti aikalaisnäytelmän ''Rakkauden komedia'' (''Kjærlighedens Komedie''). Näistä ''Kuninkaan alut'' on merkittävin.
 
Vuonna 1859 Ibsen kokeili siipiään myös oopperalaulajana ja alkoi kirjoittaa [[libretto]]a ''Fjeldfuglen''. Se ei koskaan valmistunut, vaan Ibsen jätti libreton kesken jo toisen näytöksen kohdalla. Teksti kuitenkin julkaistiin postuumisti vuonna [[1909]].
 
=== Ulkomailla ===
Rivi 91:
Vuonna 1898 Ibsen juhli 70-vuotissyntymäpäiväänsä. Juhlallisuuksien yhteydessä sekä Tanskan että Ruotsin kuningas myönsi hänelle [[Dannebrogin ritarikunta|Dannebrogin ritarikunnan]] ja Nordstjernen ritarikunnan suurristit.
 
Linnassa järjestettyjen tanssiaisten jälkeen vuonna 1900 Ibsen sairastui. ''Aftenposten''-lehdessä kirjoitettiin joitakin päiviä myöhemmin, että Ibsen oli "influessan[[influessa]]n kourissa" eikä voinut ottaa vastaan vieraita syntymäpäivänään 20. maaliskuuta.<ref>Erik Henning Edvardsen: Henrik Ibsen om seg selv (2001) s. 306-316</ref> Jälkeenpäin on spekuloitu, oliko oikeasti kysymyksessä Ibsenin ensimmäinen [[aivohalvaus]].<ref>Jan C. Frich, Erlend Hem (op.cit Erik Henning Edvardsen: Henrik Ibsen om seg selv). Den fatale historie – Ibsens helse i hans siste år Tidsskrift for Den norske lægeforening 2006, 126: 1497–1501</ref> Joka tapauksessa Ibsenin heikkenevä terveys esti kirjallisen uran jatkon, vaikka hän antoikin yhä haastatteluja. Bjørnson vieraili 70-vuotispäivänään 8. joulukuuta vuonna 1902 Ibsenin luona, sillä tämä oli liian sairas lähteäkseen kotoaan. Ibsen otti hänen kätensä omiensa väliin ja sanoi, että kaikista "muistelen useimmin sinua. Olit rakkaimpani. Sinua ajattelin myös hänen kohdallaan... lääkintäupseerin..." "Lääkintäupseerin?", Bjørnson ihmetteli, ja molemmat miettivät hyvän tovin, ennen kuin tajusivat, että kyse oli ''En folkefiende'' -näytelmän tohtori Stockmannista.<ref>Francis Bull: Tradisjoner og minner (s. 140-41), forlaget Gyldendal, Oslo 1945</ref>
 
Vuonna 1903 Ibsen esiintyi viimeisen kerran julkisuudessa, sillä sen jälkeen useat halvauskohtaukset aiheuttivat hänelle vakavia vammoja. Myöhemmin hänen tilansa vain heikkeni. Kolme vuotta myöhemmin, toukokuun 23. päivänä vuonna 1906 kello 14.30, Ibsen kuoli asunnossaan Kristianian Albins gatella 78-vuotiaana.
Rivi 101:
===Hautajaiset===
 
Ibsen haudattiin Grav Felserin hautalehtoon 1. kesäkuuta vuonna 1906. Hautajaisseremonia pidettiin täydessä Oslon [[Trefoldighetskirken]]issä, jonka ulkopuolella hautajaisia seurasi arvioiden mukaan 20 &nbsp;000 ihmistä seurasi hautajaisia. Peräti 44 seppelettä laskettiin arkulle. Tilaisuuden jälkeen arkkua kannettiin pitkin Ullevålsveien-katua kulkueessa, johon kuului edustajia Norjan suurkäräjiltä, hallituksesta, korkeimmasta oikeudesta, Oslon kaupunginvaltuustosta sekä ulkomaisista edustustoista. Kirkkomaalla pidettiin yksinkertainen seremonia, jonka aikana kauppiaskuoro esitti kappaleen "Vaag o sjæl o bed" ja kaartinorkesteri soitti [[Edvard Grieg]]in säveltämän Rikard Nordaakin surumarssin.
 
Arkun laskivat taidemaalari Eilif Petersen, kirjailija Wilhelm Krag, arkkitehti Harald Olsen, säveltäjä [[Ole Olsen]], toimittaja Nils Vogt ja teatterinjohtaja Johan Fahstrøm yhdessä opiskelijaliitto Studentersamfundetin kanssa. Kirkkoherra Christopher Bruun johti maahanpanijaisia.<ref>A-magasinet 26. mai 2006 s. 32–36</ref>
 
[[KuvaTiedosto:LN-NOG Boeing B.737WL Norwegian Tail (9530598863).jpg|thumb|200pxupright|Ibsenin kuva Norwegianin Boeing 737:n pyrstössä.]]
[[Norwegian Air Shuttle]] -lentoyhtiö on [[Luettelo Norwegian Air Shuttlen lentokoneiden pyrstöihin maalatuista henkilöistä|maalauttanut Ibsenin kuvan]] yhden koneensa pyrstöön. Kyseinen lentokone on [[Boeing 737|Boeing 737-800]], rekisteritunnukseltaan LN-NOG.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.planespotters.net/Production_List/Boeing/737/35647,LN-NOG-Norwegian-Air-Shuttle.php | Nimeke = LN-NOG Norwegian Air Shuttle Boeing 737-800 - cn 35647 / ln 2927 | Julkaisija = Planespotters.net | Viitattu = 18.5.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref> Ibsenin kuva on ollut myös Boeing 737-300 -koneessa (LN-KKO), joka on poistunut Norwegianin laivastosta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.planespotters.net/Production_List/Boeing/737/24909,LN-KKO-Norwegian-Air-Shuttle.php | Nimeke = I-BPAM Blu-Express Boeing 737-300 - cn 24909 / ln 2021 | Julkaisija = Planespotters.net | Viitattu = 18.5.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
==Ibsen kirjailijana==
Rivi 114:
''Kuninkaan alut'' (''Kongs-Emnerne'') ilmestyi lokakuussa vuonna 1863 ja sai ensi-iltansa 17. joulukuuta vuonna 1864. Se oli ensimmäinen Ibsenin 1860-luvun suurista tragedioista. Näytelmä sijoittuu 1200-luvun alkupuoliskolle, jolloin herttua Skule taisteli Norjan kruunusta nuoren kuninkaan Håkan Håkanssonin kanssa. Samalla piispa Nikolas Arnesson juonitteli herättääkseen pahaa verta heidän välilleen. Näytelmä on kirjoitettu hyvin, siinä on jännittävä juoni ja iskeviä repliikkejä, ja se sopi hyvin aikansa kansallisromanttiseen makuun. Aikalaiset tiesivät nyt, että Ibsenistä oli kehittymässä mestarillinen näytelmäkirjailija. Teatterin suurin vaikeus on näytelmän tiivistäminen yhteen iltaan, ja näytelmä onkin lyhyempi kuin Ibsenin kaksi seuraavaa.
 
Jälkipolvien keskuudessa ''Kuninkaan alut'' ei ole nauttinut yhtä suurta suosiota kuin Ibsenin myöhemmät näytelmät. Näytelmän opetuksena on ''Brandin'' tapaan silkan tahdonvoiman palvonta, mihin nykyajan katsojan on vaikea samaistua. On ehkä kuvaavaa, että [[Vidkun Quisling]] innostui näytelmästä ja kuvasi sitä [[Nasjonal Samling]] -puolueen ohjelmaksi. Vaikka Ibseniä ei voikaan epäillä [[fasismi]]sympatioista, esiintyy teoksessa esiintyy kansallismielistä taisteluhenkeä ja veristä kuolemaa, mikä 150 vuotta myöhemmin tuntuuvoi tuntua vieraalta. Piispa Nikolaksen pahuus ja pelkuruus selitetään näytelmässä tämän surkastuneilla sukupuolielimillä, mikä myös vaikuttaa vanhanaikaiselta.
 
''Kuninkaan alut'' oli Ibsenin viimeinen näytelmä, jota voi kutsua [[viikinkiviikinkiaika]]aikaiseksiiseksi, ja toiseksi viimeinen vanhemmasta historiallisesta ajasta kertova näytelmä (viimeinen oli ''Keiser og Galilæer'' (1873)).
 
===''Brand''===
Rivi 132:
Kansalliseepos ''Peer Gynt'' on satiirinen fantasia kerskailevasta egoistista, kevytmielisestä ja vastuuttomasta Peeristä, joka esiintyy Norjan [[folklore]]ssa. Peer elää elämäänsä unelmoiden ja vältellen kaikkia henkilökohtaisia valintoja. Lopulta hänet pelastaa Solveig-nimisen naisen rakkaus häneen. Mutta tälläkin kertaa loppu jää avoimeksi: "Peer, viime tienhaarassa yhdymme jälleen, niin saamme nähdä -; sanon vain tämän tälleen." Näytelmän teemat ovat peräisin Ibsenin pettymyksestä ja halveksinnasta maanmiehiään kohtaan. Tämä kaksijakoinen suhde näkyi myös Ibsenin runoudessa.
 
Ibsen kirjoitti ''Peer Gyntin'' [[Rooma]]ssa, [[Ischia]]lla ja [[Sorrento]]ssa, ja se julkaistiin 14. marraskuuta vuonna 1867 Kööpenhaminassa. Ensin näytelmää painettiin 1 &nbsp;250 kappaletta, mutta neljätoista päivää myöhemmin sitä painettiin vielä 2 &nbsp;000 kappaletta. Hyvä myynti lunasti ne odotukset, joita [[Brand]]in menestys oli ennakoinut.
 
== Suomennetut teokset ==
Rivi 167:
* [http://runeberg.org/ibsen/ Samlede værker], 10 osaa, 1898–1902, Projekti Runebergin digitaalinen näköispainos.
* [http://www.kulturnett.no/organisasjoner/hovedorganisasjon.jsp?id=T395059 Ibsen-museo Oslossa].
 
* Vapaasti ladattavia Henrik Ibsenin e-kirjoja [http://www.lonnrot.net/etext.html#Ibsen Projekti Lönnrotilta] sekä [http://www.gutenberg.org/browse/languages/fi#a861 Project Gutenbergiltä]
{{ Käännös|:no: Ibsen}}