Ero sivun ”Aristide Briand” versioiden välillä

[[ImageTiedosto:Aristide Briand 2.jpg|thumb|250px|Aristide Briand]]

'''Aristide Briand''' ([[28. maaliskuuta]] [[1862]] [[Nantes]] – [[7. maaliskuuta]] [[1932]] [[Pariisi]])<ref name=nobel>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1926/briand-facts.html | Nimeke = Aristide Briand - Facts | Julkaisu = Nobelprize.org | Viitattu = 29.10.2016 | Kieli = {{en}}}}</ref> oli [[ranska]]lainen valtiomies. Hän toimi pääministerinä[[Ranskan yhteentoistapääministeri]]nä otteeseen11 kertaa vuosina [[1909]]–[[1929]]1909–1929 sekä ulkoministerinä vuodesta [[1925]]. Hän sai [[Nobelin rauhanpalkinto|Nobelin rauhanpalkinnon]] vuonna [[1926]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1926/ | Nimeke =The Nobel Peace Prize 1926 | | Julkaisu = Nobelprize.org - The Official Website of the Nobel | Viitattu =15.7.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>

Briand kannatti [[ammattiliitto]]ja ja [[syndikalismi]]a, joka pyrki aikaansaamaan poliittisen muutoksen [[yleislakko|yleislakolla]]. Briand oli ehdolla parlamenttiin vuosina [[1893]] ja [[1895]] muttei tullut valituksi. Syndikalisteista hän siirtyi [[Jean Jaurès]]'n sosialistipuolueeseen (''Parti socialiste français''). Vuonna [[1902]] Briand valittiin edustajainhuoneeseen.<ref name=bio/>

BriandilleBriand tärkein asia olikannatti [[sekularismi|valtion ja kirkon erottaminenerottamista toisistaan]].<ref name=bio/> Hän osoitti myös sovittelukykyään, josta tuli kuuluisaksi järjestäessään [[katolisuus|katolilaisten]] ja papiston vastustajien välejä. Hän hylkäsi sosialistien periaatteen olla osallistumatta porvarillisiin hallituksiin, ja joutui erotetuksierotettiin yhdistyneestä sosialistipuolueesta ottaessaan vastaan koulutuksen ja kirkkojen ministerisalkun [[Ferdinand Sarrien|Sarrien'n]] radikaali- ja tasavaltalaispuolueen hallituksessa vuonna [[1906]]. [[Georges Clemenceau]] ottivalitsi hänet oikeusministeriksi, ja pääministeri Briandista tuli pääministeri Clemenceaun tappion myötä vuonna 1909.<ref name=bio/> Pääministerinä hän hyökkäsi radikaalipuoluetta vastaan ja sai sosialistipuolueen vihan ylleen käsitellessään kovakouraisesti militantteja ammattijärjestöjä ja murtaessaan rautatietyöläisten lakon 1910.

Pääministerinä Briand toimi vuosina 1909–[[1911]]1909–1911, [[1913]], [[1915]]–[[1917]]1915–1917, [[1921]]–[[1922]]1921–1922, 1925–1926 ja 1929. Oikeistolaisempana häntä alettiin pitää kun hän kannatti konservatiivi [[Raymond Poincaré]]n valintaa [[Ranskan kolmas tasavalta|kolmannen tasavallan]] presidentiksi (virassa [[1913]]–[[1920]]1913–1920), toimi tämän pääministerinä ja pidensi [[asevelvollisuus]]ajan kolmeen vuoteen.{{lähde|29.10.2016}}

[[Ensimmäinen maailmansota]] aloitti kehityksen, jonka myötä Briand hyväksyttiin taasjälleen myös vasemmistossa. Hänen toimintansa pääministerinä vuosina 1915–1917 ei ollut erityisen menestyksekästä. Kautensa jälkeen Briand ei voinut hyväksyä sodan valtavaa verenvuodatusta ja alkoi tunnustella rauhaa itävaltalaisten[[itävalta]]laisten kanssa. Marraskuussa 1917 pääministeriksi noussut Clemenceau oli kuitenkin taipumaton, ja Briand hiljennettiin eikä häntä otettu mukaan vuoden [[Versailles’n rauha|vuoden 1919]] rauhanneuvotteluihin]]. Briand palasi politiikkaan johtamalla kampanjaa, jolla estettiin Clemenceaun valinta presidentiksi. Tammikuussa 1921 hän palasi pääministeriksi ja otti myös ulkopolitiikan hoitoonsa.

[[1920-luku|1920-luvulla]] Briandista oli tulluttuli kunnioitettu kansainvälinen johtaja. Hän osallistui [[Lontoo]]n vuoden 1921 ja [[Cannes]]in vuoden 1922 konferensseihin, valvoi [[Versailles’n rauha]]nrauhan toimeenpanoa, riitaantui presidentti [[Alexandre Millerand]]in kanssa Saksalle[[Saksa]]lle asetetuista raskaista ehdoista ja erosi vuonna 1922, mutta palasipalaten valtaan 1925. Tällä välin Poincaré oli miehityttänyt Saksan [[Ruhrin alue]]en maksamattomien sotakorvausten vuoksi. Ulkoministerinä Briand toimi vuodesta 1925 lähes kuolemaansa saakka. Ulkoministerinä hän oli läheisessä yhteistyössä [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Frank B. Kellogg]]in, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] [[Austen Chamberlain]]in ja [[Saksa]]n [[Gustav Stresemann]]in kanssa.

Vuonna 1925 sovittiin Saksan länsirajat [[Locarnon sopimukset|Locarnon sopimuksessa]], joka toi Saksan jälleen mukaan kansainväliseen yhteistyöhön. Briand vaikutti [[Kansainliitto|Kansainliitossa]] edistäen aseistariisuntaa ja kansainvälistä yhteistyötä. Hän sai Stresemannin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1926. Vuonna [[1928]] tehtiinallekirjoitettiin hänen aloitteestaan [[Kelloggin–Briandin Kellogg–Briand-sopimus]], joka kielsi sodan kansainvälisen politiikan välineenä. Vuonna [[1930]] Briand esitti Pan-Eurooppa-suunnitelman.

Aristide BriandBriandia ei tullut valituksivalittu tasavallan presidentiksi toukokuussa [[1931]]. Tammikuussa 1932 hänet syrjäytti ulkoministerin paikalta [[Pierre Laval]]. Briand kuoli äkillisesti kuusi viikkoa myöhemmin.