Ero sivun ”Aleksandr Kerenski” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
selvyyden vuoksi päiväykset sekä uuden että vanhan luvun mukaan
Rivi 34:
}}
 
'''Aleksandr Fjodorovitš Kerenski''' ({{k-ru|Алекса́ндр Фёдорович Ке́ренский}}, [[4. toukokuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 22. huhtikuuta)</small> [[1881]], [[Simbirsk]] – [[11. kesäkuuta]] [[1970]], [[New York]]) oli venäläinen poliitikko, [[sosialistivallankumouksellinen puolue|sosialistivallankumouksellinen]] ja Venäjän keisarivallan kaataneen helmikuun vallankumouksen jälkeisen [[Venäjän väliaikainen hallitus 1917|väliaikaisen hallituksen]] voimahahmo ja pääministeri, viimein [[diktaattori]]n oikeuksin.
 
== Varhaisvaiheet tsaarin Venäjällä ==
Rivi 45:
Kun maailmansodan rasittamalla Venäjällä 1917 syttyi tsaarin vastainen [[helmikuun vallankumous]], Kerenski oli sen johtajia. Hänet valittiin vaikutusvaltaisen Pietarin työläisneuvoston varapuheenjohtajaksi ja hän nousi oikeusministeriksi ns. väliaikaishallitukseen, jolle kukistuneen tsaarin valta oli siirretty. Helmikuun vallankumouksen jälkeen sosialistien neuvostot ja väliaikainen hallitus kilpailivat vallasta Pietarissa, ja Kerenski kuului molempiin.
 
Kerenski oli aluksi ainoa sosialistijäsen ruhtinas [[Georgi Lvov]]in ja [[kadettipuolue]]en johtamassa hallituksessa. Oikeusministerin virassaOikeusministerinä hän vieraili maaliskuussa 1917 Helsingissä, koettaen taivutella Suomea Venäjän tueksi maailmansotaan ja hillitä separatistista liikehdintää. Tulokset jäivät kuitenkin laihoiksi. Toukokuussa Kerenskistä tuli sotaministeri ja heinäkuussa 1917 pääministeri.
 
Kenraali [[Lavr Kornilov]]in [[Kornilovin kapina|vallankaappausyrityksen]] epäonnistuttua elokuussa ja ministerien erottua Kerenskistä tuli myös sotajoukkojen ylipäällikkö, ja hän toimi käytännössä ilman parlamentaarista luottamusta diktaattorina.
 
Venäjä oli kolme vuotta jatkuneen sodan kuluttama, mutta Kerenski piti kiinni liittolaismaille annetuista lupauksista. Kornilovin kapinan aikana hallitus oli jakanut työläisjoukoille aseita ja vuoden kuluessa työläiset olivat kääntyneet bolševikkien puolelle näiden luvattua ”leipää, rauhaa ja maata”. [[Vladimir Lenin]] oli päättänyt syrjäyttää hallituksen, ennen kuin se voisi laillistaa asemansa lokakuun vaaleilla, ja 7. marraskuuta ([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 25. lokakuuta) bolševikit ottivat verettömästi vallan ja toinen [[Yleisvenäläinen neuvostojen kokousedustajakokous|neuvostojen edustajakokous]] siirsi sen työläisten, sotilaiden ja talonpoikien edustajille.
 
Bolševikkien otettua vallan Kerenski pakeni [[Pihkova]]an ja pyysi kenraali [[Pjotr Krasnov]]ia syrjäyttämään bolševikit armeijan avulla (ns. [[Kerenskin–Krasnovin kapina]]). Krasnovin joukot valtasivat [[Tsarskoje Selo]]n 10. marraskuuta (28. lokakuuta), mutta ne lyötiin seuraavana päivänä [[Pulkova]]ssa. Kerenski pakeni [[Ranska]]an.
 
== Maanpakolaisuus ==