Ero sivun ”Bud Powell” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 22 Wikidatan sivulle d:q312692 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 8:
 
===Levytysura alkaa===
Powellin ensimmäinen omalla nimellä tehty levytys tehtiin basisti [[Curly Russell]]in ja rumpali [[Max Roach]]in kanssa vuonna [[1947]]. Samana vuonna hän levytti [[Charlie Parker]]in ja [[Miles Davis]]in kanssa. Marraskuussa 1947 Powell joutui Creedmoren mielisairaalaan, jossa hän sai [[sähköshokkiterapiaSähköhoito|sähköhoitoa]]a. Tämä aiheutti hänelle osittaisen muistinmenetyksen. Sairaalasta päästyään Powell ystävystyi kahden saksofonistin, [[Jackie McLean]]in ja [[Sonny Rollins]]in, kanssa. Powell suositteli McLeania pian Miles Davisille. Sairaalareissu ei jäänyt Powellin viimeiseksi, vaan hänellä diagnosoitiin [[skitsofrenia]]<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://bjp.rcpsych.org/content/183/3/255|nimeke = Forty lives in the bebop business: mental health in a group of eminent jazz musicians|julkaisu = The British Journal of Psychiatry|viitattu = 2016-10-24|tekijä = Geoffrey I. Wills|ajankohta = 2003-09-01|ietf-kielikoodi = en}}</ref>, josta hän kärsi mielenterveysongelmista läpi elämänsä. On epäilty, että ongelmatmielenterveysongelmat olisivat alkaneet vuonna [[1945]], jolloin hän joutui poliisin hakkaamaksi (joskin hänellä oli jo ennen tätä mainetta omituisesta käytöksestään). Tämän lisäksi Powell kärsi [[alkoholismi]]sta – jopa pienet määrät alkoholia tekivät hänestä aggressiivisen.
 
===Tunnetuimmat levytykset===
Yleisen mielipiteen mukaan Powellin parhaat levytykset syntyivät ennen vuotta 1954, [[Blue Note]]lle ja [[Verve Records]]ille. Ensimmäinen Blue Note -levytyssessio oli vuonna [[1949]], jolloin mukana olivat [[Fats Navarro]], [[Sonny Rollins]], [[Tommy Potter]] and [[Roy Haynes]]. Tuolloin levytettiin esimerkiksi kappaleet "Bouncing with Bud" ja "Dance of the Infidels". Toinen Blue Note -levytyssessio tehtiin Russellin ja Roachin kanssa triona, ja siinä levytettiin esimerkiksi kappaleet "Parisian Thoroughfare" ja "Un Poco Loco". Tämän jälkeen tehtiin myös levytyksiä Granz-yhtiöille, joissa Powell soitti aina trion kanssa lukuisten eri rumpalien ja basistien kanssa. Mukana olivat esimerkiksi Russell, Roach, [[Buddy Rich]], [[Ray Brown]], [[Percy Heath]], [[George Duvivier]], [[Art Taylor]], [[Lloyd Trotman]], [[Osie Johnson]], [[Art Blakey]] ja [[Kenny Clarke]].
 
Powell nauhoitti Blue Notelle ja Vervelle läpi 1950-luvun. Hän joutui kuitenkin marijuanan hallussapidosta kiinnijäätyään uudestaan mielisairaalaan, jossa hän vietti vuodet 1951–1953. Sairaalasta päästyään Powellin kykyjen katsottiin heikenneen [[Antipsykoottiset lääkkeet|skitsofrenialääkityksen]] johdosta. Blue Notelle tehdyt kolme levyä 1950-luvun lopussa osoittivat Powellin kuitenkin pystyvän yhä säveltämään laadukasta materiaalia, vaikka soitto ei enää kulkenut aivan yhtä hyvin kuin aiemmin. Jouduttuaan taas muutaman kerran sairaalaan, Powell muutti vuonna [[1959]] [[Pariisi]]in erään lapsuudenystävänsä kanssa.
 
===Viimeiset vuodet===